lauantai 31. maaliskuuta 2012

Ideoita vessaan

Uten Silo lokerikko, Dorothee Becker 1969, sopisi esimerkiksi tulevaan vielä rakentamattomaan vessaani.
Tämä lokerikko on itänyt haaveenani pitkään. Kokoja on kaksi, tässä se pienempi. Värejä musta, kirkas punainen ja valkoinen. Etsin ideoita rakentamattomaan vessaan.  Tästä kuvakavalkadista löytynee jotain.
 Tapettia olen haaveillut seinille. Koska kyseessä ei ole  märkätila tapetti käy.
Hollantilainen designeri Marcel Wanders on valinnut nämä kalusteet ja seinämosaiikin.
Nämä geometriset kuvioinnit kalusteissa näyttivät  ihan kivoilta. Sopisivat meillekin. 
Viilutetut kalusteet tuovat lämpimän tunnelman. Eniten pidän kuitenkin tässä kokonaisuudessa Tom Dixonin valaisimesta.  Kalustesijoittelu on hauska.
Mietin myös kaakelipanelointia kuvan tavalla. Ehkä laatta olisi isompaa  tai pitkää ja kapeaa.
Tämä kuva pääsi mukaan pitkän ja kapean lavuaarin takia. Seinäpinta näyttää rappaukselta.
Peileillä voisi tuoda hieman romanttista ilmettä, mutta vain hieman. Tosin nuo lavuaaritkin sopisivat  näiden peilien kanssa.
Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä on tyylikäs kalustekokonaisuus. Ehkä luopuisin laatikoston kuvioinnista.                                                                                                                                         
                                                                                                     
Ja vielä yksi löytyi. Tässä on tapetoitu kylppäri. Tapetti ei ole ihan se, jonka valitsisin. Mutta jotain isokuviollista voisin ajatella.
Kaikki kuvat ovat lainattuja, osa on Living etc:n sivuilta, Marcel Wandersilta on yksi ja muut ovat ulkomaalaisten kph-kalustevalmistajien.
 

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnassa

 Ilkka on suuren yrityksen osastopäällikkö ja Laila samaisen osaston toimistosihteeri. Jo pitkään Ilkka on tuntenut vetoa Lailaan.  Kevään edetessä tunne on voimistunut. Joka päivä Ilkka miettii, kuinka voisi ilmaista tunteensa ja samalla hän pelkää tulevansa torjutuksi. Vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa, se ei estä Ilkkaa etenemästä päämääräänsä kohti. Lailalla ei ole aavistustakaan osastopäällikön suunnitelmista.

Sinä päivänä kevätaurinko paistoi kirkkaasti ja ilmassa leijui kepeä keväinen tuoksu. Osastopäällikön ikkunan takana koivut vihersivät hiirenkorvilla.  Nyt on hetki koittanut, Ilkka ajatteli, kerron sen tänään.
Samassa oveen koputettiin ja Laila pyyhälsi kopisevin koroin huoneeseen paperipino käsissään.
- Laila, minulla on sinulle henkilökohtaista asiaa. Istu, niin jutellaan, Ilkka pyysi vakuuttavalla äänellä.
Mitä, mitä, Laila ajatteli  ja istuutui Ilkkaa vastapäätä. Juuri silloin kirkas kevätaurinko pyyhkäisi Ilkan kasvoja. Laila hätkähti, hän huomasi Ilkan keväisen kepeän katseen. Henkilökohtaista - sana pureutui kuin taikasana Lailan ajatuksiin.
- Olen jo pitkään ajatellut kertoa sinulle, Ilkka aloitti. Koputus oveen keskeytti kaiken.
Toimitusjohtajan sihteeri kurkisti ovesta ja huikkasi.
- Hei, johtaja pyytää luokseen heti. Hän haluaa keskustella osavuotiskatsauksesta.
Ilkka nousi  samoin Laila, molemmat poistuivat huoneesta. Lailaa harmitti, kun tärkeä henkilökohtainen asia jäi sillensä.

Seuraavien viikkojen aikana Ilkka uppoutui tiiviisti työpaljouteensa. Kesä oli ovella, työt oli saatava hyvälle mallille ennen kesälomia. Välit viilenivät päivä päivältä etäisemmiksi. Ilkka muuttui viralliseksi, keskustelu liikkui vain työasioissa, kunnes sekin keskustelu muuttui etäiseksi sähköpostikeskusteluksi. Kesälomien jälkeen Laila huomasi, että hänelle ei enää tullut sähköpostejakaan. Työt olivat yksinkertaisia rutiinitöitä, kaikki mielenkiintoiset projektityöt olivat siirtyneet uudelle ihmiselle. Syksyllä Lailan työhuone siirtyi kerrosta alemmaksi. Lailasta tuntui, että häntä ei enää tarvita koko yrityksessä. Hän ahdistui ja tunsi itsensä riittämättömän tarpeettomaksi. Aamuisin oli raskasta lähteä työpaikalle. Lopulta työkyky hävisi, kädet tuntuivat vain niin raskailta. Työhuoneen ovesta ei kukaan tullut piipahtamaan Lailan luona. Sähköpostit olivat tyrehtyneet.
Marraskuulla Laila hakeutui työterveyslääkärille. Hän sai lääkkeitä, joiden pitäisi auttaa. Vaan toisin kävi, Laila romahti totaalisesti ja sai sairaslomaa.  Lääkärintodistuksessa luki syvä masennus.
Kevät oli jo pitkällä, koivut vihersivät ja heleä auringonpaiste havahdutti Lailan. On päästävä irti tästä ahdistuksesta. Laila marssi työpaikalleen. Koputti osastopäällikön ovelle.
- Tuon henkilökohtaisesti tämän. Sanon itseni irti tästä työpaikasta, hän sanoi voitonriemuisena ja ojensi kirjeen Ilkalle.
Aurinko oli juuri pujahtanut pilven taakse. Ilkan kasvot näyttivät väsyneen harmailta.     

************************
Pakinaperjantai 279. haaste = Kurottuva keväinen katse

torstai 29. maaliskuuta 2012

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Taidemuseossa

K. H. Renlundin Museo - Keskipohjanmaan Maakuntamaakuntamuseo, vaihtuvien näyttelyiden salissa on avautunut  taidenäyttely Uusia ulottuvuuksia - Nya perspektiv, 23.3 - 6.5.2012.
Taidemaalari Tanja Aumanen ja  taideseppä Peter Hedman ovat yhdistäneet sekä näyttelyn että osan teoksistaan. Ehkäpä näyttelyn nimi ounastelee juuri tätä kahden taiteilijan töiden yhdistämistä, joka on  hyvin onnistunut. Kävin juuri näyttelyssä, josta muutama kuva yksittäisteoksista. 

























Kävin myös edellisessä näyttelyssä, josta otin muutaman kuvan. Näyttely Mundus, 26.1 - 4.3.2012 ,  on  jo päättynyt.
Malin Simons valmistaa keramiikkaa materiaalina savi. Ihastuin hänen veistoksiinsa. Ehkäpä käyn katsomassa niitä vielä lähemmin Pietarsaaren työhuoneella.
Saana Kursula on taidemaalari, alimmassa  kuvassa on näyttelyssä ollut teos. Maiseman käsittely on niukkaväristä  ja hieman minimalistista.  

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Mieluisa peli
























Sopiva unilääke on pasianssi, ainakin minulle. Pieni aivovoimistelu rentouttaa eikä tarvitse unta pitkään odottaa.
Nyt oli menossa Royal Rendezvous.

********************************

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Tänään kävelylenkillä

























Tänään kävelylenkillä ihastelin sinistä taivasta. Taivas oli kauniin taivaansininen.
Pysähdyin Kokkolan ensimmäisen kansakoulurakennuksen eteen. 
Tässä merimiestalossa aloitti kansakoulu 1850-luvulla.
 Ensimmäinen opettaja oli Eva Blom.
Koulurakennuksen punainen väritys on ajan patinoimaa.
Tarkkailin ympäristöä ja löysin jonkun verran vihreää. 
Katukivetysten reunamilla sammal vihertää kauniisti.

Lopuksi vielä bonuskuva. Kurkistin eräästä portista sisäpihalle ja sieltä löytyi tämä soma leikkimökki.
Lipputangossa liehui Suomen lippu. Kauniin punainen leikkimökki oli rakennettu pihapiirin vanhan, vuonna  1753 valmistuneen päärakennuksen tyyliin.
**************************
Värikollaasit  75. haaste =

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Sisustuskatsauksia

Tässä vaiheessa iltaa kokoan pienen postauksen kodistani. Ostin Iskun alesta mielestäni juuri meille sopivan maljakon ja tänään asettelin siihen tulppaanikimpun. Ruokailutilan Ingo Maurerin valaisimeen en taida kyllästyä koskaan. Valoa riittää myös ikkunoista, aurinko on paistanut kiitettävällä tavalla.
Työhuoneeseen on ilmaantunut myös jotain uutta. Rullaverhojen läpi siilautuu valo kauniisti.  Hankin pimentävät rullaverhot makuuhuoneeseen. Molemmissa työhuoneissa ovat nämä läpikuultavat. 
Enkelinsiipikukkani  on lähtenyt taas uuteen lupaavaan kasvuun. Se tärveltyi muutossa aivan lehdettömäksi.
Tolomeo valaisin näyttöpäätteellä on juuri sopivassa paikassa.
Jotain on myös aloitettu ja se on vielä kesken. Tosin mietin voisiko ulko-ovemme olla näin ronski. Ovi on maalattu kertaalleen ja se odottaa vielä kahta maalikerrosta. Harmaa siitä tulee, vaikka nyt näyttä ruskehtavalta kuvassa. Asennusta odottaa myös tuplaovi.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Jalat, jalat..

Jalkani ovat kokeneet kovia, mutta ovat edelleen kunnossa ja kävelen niillä rivakasti eteenpäin. En ole aivan varma, onko askeleeni lyhentynyt muutamalla sentillä. Itse en sitä huomaa. Koettelemuksista askeleeni ovat  vahvistuneet.

Silloin olin kolmetoista, kun jalkaani kohtasi ensimmäinen onnettomuus. Lähdimme porukalla mustikoita poimimaan järven rantaan. Siellä jyrkässä rinteessä oli joka kesäinen mustikkapaikkamme. Päivä oli lämmin ja hiostava, taisi olla ukkosta ilmassa. Ilman kumisaappaita ei kukaan marjastaja lähde metsään, en minäkään. Marjoja tuli mukavasti ja astiat täyttyivät. Mättäältä mättäälle rämpiessä tunsin, että kenkä hiersi jalan nilkkaa inhottavasti. En siitä välittänyt, kuljin muiden mukana.
Kotona minulle nousi kova kuume ja hiertyneeseen nilkkaan nousi iso paise. Kuume jatkoi nousuaan ja olin kai jo hämärän rajamailla. Äiti teki päätöksen lääkäriin lähdöstä. Välittömästi lähdettiin matkaan. Siihen aikaan kunnanlääkäri oli aina valmiina palvelemaan vastaanotolle tulevia, jonottamista ja ajanvarausta ei tarvittu. Onneksi, sillä aikaa ei ollut enää hukattavissa. Nähtyään jalan, lääkäri totesi, että nyt ei ole enää kyse tunneista, vaan on toimittava heti. Sain pistoksen, joka pysäytti yleisen verenmyrkytyksen etenemisen. Paise hoidettiin ja pian olin kunnossa. 

Silloin, kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin,oli uudenvuodenaaton myöhäinen ajankohta. Olimme tulossa ystävien luota. Ilta oli vaihtunut jo yöksi ja pakkanen narskui jalan alla.  Kävelimme reipasta vauhtia kotia kohti. Kävelytie laski alas alikulkuväyläksi  sillan alle. Sinne en kuitenkaan ehtinyt. Alamäessä jalkani lipesivät jäisellä tiellä ja kaaduin selälleni. Oikealla jalallani en enää voinut astua. Pysäytimme ohi ajavan auton. Asuimme silloin  pikkukaupungissa, jossa lähimmäinen rohkenee auttaa hädässä olevaa lähimmäistään. Ahtauduimme auton takapenkille ja ajoimme suoraan sairaalaan.  Samana yönä aloitettiin jalan leikkauksen valmistelut. Kirurgi saatiin aamulla paikalle. Oikean jalkani molemmat sääriluut olivat murtuneet. Jalka leikattiin ja sääriluut tuettiin teräskiskolla. Vuoden kuluttua sääri avattiin uudelleen ja teräskiskot poistettiin. Muistona tästä kaikesta on sääressä kahden leikkauksen viiltojäljet. Kaikki meni melkein hyvin. Ainoa asia, joka ei onnistunut oli ompelu. Haavat kursittiin liian harvoilla pistoilla. Se oli osasyynä näkyviin leikkausarpiin. No tämä on vain estetiikkaa. En ole aikonut osallistua säärikilpailuihin. Tosin joskus aikoinaan sitäkin minulle ehdotettiin, mutta Suomessahan ei järjestetä vieläkään näitä kisoja.

Eipä kulunut kuin muutama vuosi edellisestä, kun kävelin pahaa aavistamatta Mannerheimintien yli Helsingissä. Ennalta arvaamatta oikean jalan kengän korko juuttui ratikkakiskon uraan ja rojahdin kaiken kansan nähden päistikkaa keskelle ajoväylää. Ensin kiskoin kenkää ratakiskon urasta. Nousin ylös, katsoin näkikö kukaan. Arvatenkin aika moni näki. Huomasin, että silmälasini olivat lentäneet ajoväylälle. Koppasin ne käteeni ja kompuroin Stockmanin seinustalle tutkailemaan vaurioita.
Oikaisin silmälasit, kaivoin peilin laukusta ja totesin, että minulla oli mustasilmä. Olin lyönyt ohimoni ratakiskoon. Hetken suunnittelin, miten peitän paisuvan mustan silmän.  Tästä onnettomuudesta selviydyin pelkällä meikillä. 

Taas kului muutamia vuosia. Olimme kierroksella eräässä kerrostalossa miesryhmässä, minä ainoana naisena. Koska olen luonteeltani hätäilevä ja kärsimätön, luulin jo ehtineeni portailta tasanteelle ja astuin pahaa aavistamatta alas. En ollut yhden askelman päässä tasannetta, vaan kahden. Siinä ei tasapaino enää pitänyt, rojahdin alas ja oikea jalka vääntyi pahasti.  Diagnoosi nivelsiteiden venähdys. Koska varpaat liikkuivat, se oli merkki etteivät nivelsiteet olleet poikki.  Jääpussihauteita nilkkaan  ja side. Linkkausta ja kävelukeppi, jalka parantui muutamassa viikossa.

Viime vuoden lokakuussa olimme järjestelemässä muuttoa Turusta. Päätimme tehdä pihatöitä ja olimme karsimassa kirsikkapuuta. Mietimme jo, että kaadamme koko puun. Taas tämä nopeuteni koitui kohtalokseni. Kompastuin  törröttäviin paksuihin juurivesakantoihin, vasen jalkani vääntyi hyvin pahasti. Tiesin jo kokemuksesta, että nivelsiteet olivat venähtäneet. Varpaat liikkuivat. Kirsikkapuu jäi pystyyn ja toivottavasti kasvaa edelleen ja kohtahan se kukkii.
Hoidin jälkiseuraukset omatoimisesti, jalkani parantui kuukaudessa.

Ei tästä tullut jalkakirjaa, tuli vain jalkapakina. Mutta onhan teillä tässäkin lukemista, jalkakirjaa tuskin olisitte jaksaneet lukea. Jalkani ovat minulle Akilleen kantapää eli heikko kohtani.   

**************************
Pakinaperjantai 278. haaste = Jalkakirja


torstai 22. maaliskuuta 2012

Kevät solisee


Päivä päivältä aurinko nousee aikaisemmin.
Tänä aamuna aurinko sammutti katuvalot kymmenen yli kuusi.
Koivu ikkunan takana odottaa vielä lisää lämpöä
avatakseen silmuistaan heleän vihreät lehdet.
Illalla odotan jo aamua, aurinkoa, lehden vihreää,
kevään ensimmäistä kukkaa,
solinaa ja lintujen laulua.
**********************
Valokuvatorstai-Runotorstai 239. haasteHajamielisiä ulos silmäilyjä.....
Franz Kafka: Novelleja, Otava-Delfiinkikirjat, 1972
   
 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Pala



























Lasimaljakko Pala, suunnittelu Helena Tynell valmistaja Riihimäen Lasi Oy. 

¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤
Makroviikot 51. viikko = Neliö

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kaupungilla tuumattua

 Sunnuntaina paistoi aurinko ja lumet hujahtivat taas monta senttiä. Kevätauringon paisteessa kylpivät myös kauniit puutalot. Tämä nikkarityyliä oleva talo näytti sopusuhtaiselta ikkunalyhtyineen. Sepän takoma  katulyhty taas sopi kuin nakutettu talon tyyliin. Ennen osattiin rakentaa. Nyt se on usein hakusessa. Eipä taida olla kaupunkia ja kuntaa, josta ei löytyisi muutamaa kaupungin tai valtion omistamaa ja rakennuttamaa homekoulua, -virastoa, -lastentarhaa tai muuta -toimitaloa. Joskus tulee mieleen, että verorahoilla rakennuttava instanssi ei joko valvo urakoita tai rakentamisen perusasiat  eivät ole hallinnassa. Ilmastointi pettää  eli ilma ei vaihdu, perustukset homehtuvat sinne päässeen kosteuden ja puutteellisen tuuletuksen takia. Syytä on myös muovilla ja eristemateriaaleilla. Näppituntumalla arvioin, että muovia ja lasikuituvilloja keksittiin käyttää 1960-luvun lopusta alkaen ja niitä käytetään edelleen.
Virheistä ei ole otettu opiksi, vaan korjaukset tehdään edelleen samalla tavalla.
Kuka nämä virheet maksaa ?  Veronmaksaja tietysti.  Jonkun viisaan pitäisi joskus laskea, kuinka paljon rikkaampia kunnat ja kaupungit olisivat, jos kerralla olisi rakennettu entisajan tapaan satoja vuosia kestäviä rakennuksia.
Ynnätään vielä homehaitoista johtuvien terveyshaittojen kustannukset mukaan.Taitaa summa nousta aika korkealle.

 

Katulamput ovat uustuotantoa vanhan mallin mukaan sepän takomia. Sopiva valinta vanhan kaupungin miljööseen.
Pysähdyn talon eteen, jossa on jykevä ja korkea graniittikivijalka. Jos peruskorjauksissa ei ole tehty virheitä, tämän rakennuksen alapohja tuulettuu eikä homeongelmia ole.  Talon nimi on nyt Snellmankoti. Sen omistaa Kokkolan Toimitaloyhdistys ry.
Rakennus valmistui 1810 eli yli 200 vuotta sitten. Johan Wilhelm Snellman (1806-1881) asui tässä talossa  vuosina 1813-1816. Siitä syystä ylpeillään edelleenkin, vaikka kyseessä oli vain lyhyt lapsuusiän aika. 
Muistutuksena lainaan YLE:n sivuilta tämän suurmiehen kauaskantoiset saavutukset, jotta me muistaisimme ne näinä horjuvina talouden ja politiikan aikoina.
Snellmanin ansiosta suomen kieli määrättiin Suomessa tasavertaiseksi ruotsin kielen rinnalle vuonna 1863. Hän vaikutti myös siihen, että Suomi sai oman markan vuonna 1860. Snellmanin kuva onkin esiintynyt suomalaisissa seteleissä ja hänen patsaansa sijaitsee Suomen Pankin edustalla.
Johan Vilhelm Snellman kuoli Kirkkonummella 4.7.1881. Eläessään hän oli fennomaani - suomalaisuuden kannattaja, lehtimies, filosofi, professori, senaattori, talousmies, valtiopäivämies ja perheenisä.
Ei ole ihme, että häntä pidetään Suomen suurimpana valtiomiehenä.


Muutaman korttelin päässä pysähdyn näiden talojen eteen. Taustalla on pienkerrostaloyhtiö. Kaksi rakennusta, sininen ja keltainen, näyttävät vanhoilta tyylillisesti. Sitä ne eivät ole, rakennusvuosi ajoittuu 1990-luvun  taitteeseen.  Etualalla oleva keltainen rakennus, iso omakotitalo, ei myöskään ole vanha, vaan sen syntyvuosi on myös 1990-luvun puolenvälin paikkeilla. Osataanpa sitä rakentaa vieläkin vanhaan tyyliin ainakin julkisivujen osalta, vaan materiaalit  kuoren sisällä ovat vaihtuneet.    

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Penkki puistossa

























Penkin pehmeä tyyny, untuvaa ja pumpulia,  houkuttelee.
Se kutsuu kulkijaa,
 kesken matkaa jo väsyneen,
hetkeksi levähtämään.

***************************


sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Värit joita en valitse


























Mikään väri ei ole turha ja ruma. Jotkut värit vaan eivät ole mieluisia. Niitä ei valita lukuisten värien joukosta.
Hyvin kirkkaat ja voimakkaat värit jäävät minulta valitsematta. En osaa sovittaa niitä vaatteisiin enkä sisustukseen. Nämä kirkkaat värit näkyvät nyt kollaasissa. Hieman miedompia, mitäänsanomattomia värejä löytyy myös, joita en valitse. Ihonvärinen, hieman persikkaan menevä on yksi ja toinen on vihertävän ruskehtavan harmahtava.

**********
Värikollaasit 74. haaste = Inhokkivärini

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Pieniä tekoja ilmaston hyväksi

 Yleiskielessä termillä ilmastonmuutos tarkoitetaan nykyistä ihmisen toiminnasta johtuvaa, ilmakehän lisääntyvästä kasvihuonekaasupitoisuudesta aiheutuvaa globaalia ilmaston lämpenemistä, jota käsitellään omassa Ilmaston lämpeneminen -nimisessä artikkelissaan. Tämä artikkeli on yleiskatsaus kaikista paikalliseen ja maailmanlaajuiseen ilmastoon vaikuttavista tekijöistä. Lainaus Wikipedialta.

Puhelin soi aika tiuhaan nykyään. Usein kaupitellaan lehtiä, vitamiineja, puhelinliittymiä ja monta muuta asiaa.
Yleensä en tilaa puhelimitse mitään. Kerran haksahdin tilaamaan sukkia miehelleni. Ne kuulostivat niin hyviltä, sisälsivät mm bambukuitua. Pari lähetystä tuli, kunnes totesin, että tämä ostotapa ei ole minulle sopiva. Peruuttaminen oli työlästä, mutta sain kuin sainkin sen onnistumaan.

Maanantaina soi puhelin. Minulle soitettiin Fortumilta. Olin vastannut johonkin galluppiin, että ympäristöystävällisyys on tärkeä valintakriteeri energia-asioissa. Kävin keskustelua myyjän kanssa energian tuottamisen lähteistä.
Tällä hetkellä sähkömme tuottamiseen käytetään 61% fossiilisia energialähteitä ja turvetta, 18 % ydinvoimaa, 21 % uusiutuvia energialähteitä. Ihmettelin kuinka Suomessa ei olla paneuduttu tuulivoiman käyttöön. Lähimerten ulapoilla nököttävät tuulivoimalat ovat lähinnä Tanskan ja Ruotsin.  Fortum vasta suunnittelee Pohjanlahteen  Kalajoen seutuville tuulivoimalaa.  Ydinvoimaa en haluaisi Suomeen sen jälkeen, kun näimme miten Japanissa kävi.
Fortumin edustaja kertoi, että he toimittavat kotitalouksille tuulivoimalla tuotettua energiaa, teollisuuden tarvitsema energia tuotetaan ydinvoimaloissa. Mistä se tuulivoimaenergia saadaan ? Se ostetaan muista Pohjoismaista, kuten Tanska, Norja  ja Ruotsi.
Keskustelun jälkeen halusin, että energiamme on jatkossa tuulienergiaa, vaikka se maksaa nykyistä enemmän
Saimme sopimuksen, jossa on teksti.
Tarjoamme sinulle Fortum Tuulisähkö -sopimusta, jolla saat:
100 % Tuulisähköä
• Sähkönkäyttöäsi vastaava määrä sähköä tuotetaan vuosittain Tuulivoimalla
• Sähkönkäytön osalta kotisi hiilidioksidipäästöt ovat nolla
Paperittoman asiakkuuden
• Ei erillisiä hintailmoituksia, voit seurata hintoja webissä www.fortum.fi
• Voit valita sopimukseesi e-laskun


Uuden sopimuksen myötä sähköenergian hinta on hieman kalliimpi 6,25c/kWh (nykyisin 6,05) perusmaksu 3,91€ (3,71€), mutta kyse on paljon suuremmasta kuin tuo hintaero.


Toinen ympäristöteko tehtiin helmikuussa. Helsingin Sanomat tuli meille paperiversiona joka päivä. Vaikka Hesari on mainosten vähentymisen takia hoikistunut huomattavasti, kuluu vuosittain  sanomalehteen paperia yllättävän paljon ja siihen tarvitaan metsiä. Eikä paperijätteen kierrätyskään  ilmaista ole.
Vaihdoimme Hesarin paperittomaan digilehteen. Olemme olleet siihen tyytyväisiä. Jätteemme vähenivät. Jos suurin osa tilaajista siirtyisi digilehteen säästettäisiin kuljetuksien ilmastovaikutuksilta.  Säästimme myös tilaushinnassa, digilehti maksaa vähemmän kuin paperiversio.

Kuten kuvista huomaatte, olen aloittanut jo pääsiäisvalmistelut hyvissä ajoin. Höyhenet, pääsiäsimunat ja tulppaanit ovat muistuttamassa tulevaa juhlaa.