Tunnin pituinen sisustusohjelma, Inno, esitettiin eilen. Koska sisustaminen on mielipuuhaani, katsoin ohjelman tapani mukaan. Marko Paanasella oli sisustettavanaan olohuone, jonne haluttiin musiikki- ja tv-tekniikan sijoittamista huomaamattomasti olohuoneen parhaimmalle paikalle.Sisustukseen toivottiin art deco-henkeä lähinnä valaistuksen ja kalusteiden valinnoissa.
Saatiinhan se tekniikka piiloon, kun koko seinäalue koolattiin ja peitettiin levytyksellä komeroksi.
Minulle häivähti mieleen, miksei käytetty hyllyjärjestelmää, jossa voidaan sulkea lasi-, akryyli- tai levyovien taakse kaikki tekniikka näkyvistä. Kaukosäätimellä voi esimerkiksi ohjata laitteita akryylioven läpi, johdot ovat hyllystön takana täysin piilossa. Kaiken lisäksi hyllystö on koska vain tilanteiden muuttuessa siirreltävissä. Oliko suunnittelijan päätarkoitus saada minä itse-hökötys asiakkaiden olohuoneeseen ?
Mitä piditte seinien maalatusta läikkyvärityksestä, jossa nurkat näyttivät jo valmiiksi olevan "likaiset" ? Paljon mahdollista, että asukkaat maalaavat seinät uudelleen.
Innosta on tullut pitkästyttävä ohjelma, joka täyttyy turhalla jaarituksella. Eihän sitä ole tietenkään pakko katsoa. Aina toivon ennen lähetystä näkeväni hienon varteenotettavan sisustusohjelman.Inkiväärin ja Elegian tapaan kuvasin autiotalon, joka on kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Kauniilla paikalla syksyn kellastamien puiden siimeksessä oleva talo houkuttelee sisustamaan ja tietysti ensin on peruskorjaus paikallaan.
Kuvassa välittömästi kaupungin keskustan tuntumassa oleva iso tyhjillään oleva tehdaskompleksi, josta voisi saneerata pienyrittäjille, pienliikkeille ja taiteilijoille kauppakeskuksen.Innosta siirryin katsomaan TV2:n Ajankohtaisen kakkosen Kuntailtaa. Siinä studiollinen vieraita, poliitikkoja, kunnanjohtajia, suunnittelijoita, rakennuttajia ja olipa mukana pienyrittäjä ja kansalaisaktivistikin, keskustelivat. Tarvitaanko Suomeen mammuttimaisia kauppakeskittymiä ja mihin ne pitäisi sijoittaa.
Olen ollut jo ennen tätä ohjelmaa sitä mieltä, että Suomessa ei tarvita näitä mammutteja, joita Sukari nimitti viihdekeskuksiksi. Kauppoihin siis pitää tulla viihtymään, kuluttamaan aikaa ja tietysti kuluttamaan rahaa etupäässä ekologisesti kestämättömiin kulutustavaroihin. Tämäkö on sitä perheiden laatuaikaa lapsille. Ajetaan iltaisin ja viikonloppuisin kauppakeskuksiin viihtymään. Onneksi joukossa oli myös niitä, joiden mielestä metsään rakentaminen on tuhlausta, jossa unohdetaan sekä hyvinvointi että ekologinen näkökulma. Muualla maailmassa näyttäisi olevan päinvastainen kehitysilmiö. Halutaan pitää taajama- ja kaupunkikeskukset elävinä. Jolla taataan, että palvelut ja tarjonta sijoittuvat lähelle eri-ikäisiä kuluttajia.
Kuka teistä lukijoista viihtyy ja rakastaa kierrellä Ideaparkeissa ja muissa vastaavissa ostosparatiiseissa ?
Vanhat jykevät jyväsiilot tehdassaleineen seisovat tyhjillään. Viljaa varastoidaan nyt muualle. Vai varastoidaanko meille enää viljaa huonojen aikojen varalle. Niille päiville, kun sota tai muut maailmaa järisyttävät tapahtumat koskettavat logistiikan pettäessä.Kuntaillassa professori Harris totesi osuvasti, että onneksi kauppakeskukset rakennetaan pellistä teräsrunkoisina. Pelti on helppo purkaa ja käyttää uusiokäytössä, kun kauppakeskukset kuolevat. Eivät jää törröttämään betonikolosseina viljasiilon tapaan.
Minä taas tykkään tästä uudesta Innosta. Mikäs salskeita nuoria miehiä on katsellessa!
VastaaPoistaEilen mietin, että lopputulos näytti tyylikkäältä vanhemman parin olohuoneelta, kun asukkaat itse taas hakivat jotain nuoruutensa sekavia kuvioita värivaloineen. Vihreä seinä oli minustakin sen näköinen kuin nurkat olisivat olleet homeessa.
En katsonut eilistä Innoa, mutta monesti Marko on kyllä suunnitellut minulle mieleistä. Parhaita ovat sillä tavalla erilaiset, joita ei oikeasti itse uskaltaisi kokeilla - silloin suunnittelija mielestäni lunastaa paikkansa parhaiten.
VastaaPoistaKaunis pieni talo ilman käyttäjää, voi harmi.
Voi kun jäi Inno näkemättä, pakko yrittää nähdä uusinta. Pidän Markosta. Jopa siitä naurusta.
VastaaPoistaEn pidä suurissa kauppakeskuksissa pyöriskelemisestä. Siellä menee aina vähän sekaisin, ei tiedä mitä loppujenlopuksi tarvitsee. Ja rahaahan sinne palaa.
Se toinen puoli on sitten se, että voisihan se JOSKUS olla kiva ystävättären kanssa kierrellä, käydä kahvilassa, syömässä, ehkä elokuvissa jne..
Mutta kannatan enemmän tätä kaupunkiin keskittämistä. Kaupungit ja niiden tarjonta ovat kuitenkin niitä asioita mistä joku kaupunki tunnetaan. Kuka nyt matkustaisi Pariisiinkaan mennäkseen siellä johonkin 10 kilometrin päässä olevaan kauppa- ja viihdekeskukseen..
Tykkään Innosta ja sen uudistuksista. Eilinen kohde oli kyllä aika hurja remonttivaiheessa. Seinien nurkat näyttivät ihan siltä kuin olisivat homeessa. Itse olisin mennyt konservatiivisemmilla valinnoilla (ehkäpä arkajalka siis). Markon tyylistä ja jipoista tykkään.
VastaaPoistaT.i.l.a:n muutoksista minua miellyttävät Helena Karihtalan muutokset. Ihanaa selkeyttä ja linjakkuutta.
Kauppakeskuksien osalta meidän perheessä minä olen ainoa joka joskus niissä piipahtaa. Miehen kanssa ostoksilla valitsemme joko lähikaupan tai automarketin missä ei ole muuta kuin supermarketti, jotta turhaa haahuilua olisi mahdollisimman vähän. Hyvin vähän tulee kaupoissa pyörittyä, arki on päiväkoti-työpaikka-koti ja sen pyöritys rumbaa ja viikonloppuisin mielummin puuhastelen mökillä. Nyt tosin on mentävä kaupoille lähiaikoina, jotta lapsille on talvikengät ja tamineet ennen pakkasia.
Noin puolistavälin katselin minäkin innoa. En osaa sanoa kumpi on parempi ennen vai nyt inno. Markon tavasta käyttää rohkeasti värejä pidän. Vihreät seinät olivat jotenkin liian laikukkaat ja tumman oloiset.
VastaaPoistaPolitiikka ei oikein kiinnosta, se on välttämätön paha kutakuinkin.
Idea parkitkaan eivät oikein kiinnosta, aivan muutaman kerran on tullut käytyä. Enemmän pidän pikkuputiikeista, tuntuu että ne ovat häviämään päin keskustasta. Onhan toki idea parkissa myös niitäkin.
katriina,
VastaaPoistaniin kyllähän niitä poikia katselee, mutta kun en jaksaisi kuunnella sen Markon jaaritystä, tuntuu kuin pitkittäisi vain ohjelmaa tai täyttäisi ohjelma-aikaa.
Markolla on aina vähän tunkkaiset lopputulokset, nyt nuo seinävärit olivat aivan kamalat. En ihmettele jos asukkaat olivat sanattomia, niin minäkin.
inkivääri,
VastaaPoistaMarkolla on vähän ns sekamaku sisustuksessaan, hieman vanhanaikaisen krimpsuinen. En kyllä uskoisi kotiani Markon sisustettavaksi.
Juu se talo oli tosi nätti, näytti, että siinä on asuttu aivan viimevuosiin saakka.
sooloilija,
VastaaPoistaMinä taas tykkään liikkua kaupungin keskustan liikkeissä ja kahviloissa. Nautin jo pelkästään näyteikkunakatseluista ja tietysti katukahviloista silloin kun niitä on, kohtahan nekin jäävät talvitauolle.
tuatara,
VastaaPoistakuten totesin Marko sisustaa liian hömppämäisesti makuuni. Ja ne Markon omat viritykset ovat tosiaan virityksiä.
T.I.L.A:n sisustajista pidän Helena Karihtalasta eniten, muilla se vaihtelee, Tomi onnistuu usein myös.
Pirkko-Liisa tekee aina taattua samntyyppistä, joka on ihan ok.
Isoissa kauppakeskuksissa kävijöistä pitäisi tehdä markkinatutkimus, onko niitä kävijöitä todella olemassa, jotka siellä viihtyvät.
eija,
VastaaPoistakyllä se elävä kaupunkikeskusta tai taajama on kotoinen. Siellä tulee käytyä vain niissä liikkeissä joihin kulloinkin on asiaa ja joista on hankittavaa.
Minä en ole tällä kaudella ehtinyt katsoa Innoa lainkaan. Pidän kuitenkin ohjelmasta. Markon sisustukset ovat aivan liian työstettyjä ja krumeluureja minun makuuni. Jostain syystä tykkään kuitenkin kuunnella juuri sitä höpötystä :-) Enemmän kuitenkin pidän Tila-ohjelmasta. Marianne Sundell on lemppareitani tässä ohjelmassa. Tomi Kouvola onnistuu myös usein, kuten esim. tämäniltaisessa ohjelmassa. Pienen asunnon muutos oli huippuhieno! Helena Karihtalan Tila-ohjelmassa esitetyt muutoskohteet eivät ole aina kolahtaneet, mutta muissa medioissa esitellyt hänen suunnittelemansa kohteet ovat olleet hienoja.
VastaaPoistaelina,
VastaaPoistaminusta tuntuu, että kuljemme sisustusmaussa samoilla linjoilla.
Kyllä minäkin Markoa pikkasen aikaa kuuntelen, mutta kyllä tunti on liikaa.
Helena Karihtalasta samaa mieltä, esim Kannustalojen sisustuksissa on onnistunut hyvin.
arleena,
VastaaPoistaniin ja Tomin Tila-kohde tänäiltana oli pieneen asuntoon onnistunut, niukalla värimaailmalla saatiin avaruutta, selkeys on siinä se avaintekijä.
Linumin uuden syyskokoelman väriskaala on kaunis, raitasilkkityynyissä ja silkkitorkkupeitossa.
Harvoin viitsin katso Innoa, koska minua ärsyttää se miten Marko korostaa, miten "amatöörisisustaja" tekisi jonkin jutun näin ja näin, mutta hän suuressa neroudessaan Ammattilaisena tekeekin sen ihan eri tavalla. Sitten välissä ruudussa käy se joku nainen joka komppaa mukana miten suuri nero Marko onkaan. Lopputulokset ovat mielestäni usein tosi tunkkaisen näköisiä.
VastaaPoistakaisa,
VastaaPoistaJust noin se menee. En tajua sitä assistentin pähkäilyä ja mutta kyllä Marko tietää - asennetta.
Näin on nyt käynyt, kun puolituntinen pitää pitkittää väkisin tuntiin.
En ole Innoa katsonut aikoihin. Tuntuu välillä että olen hieman turtunut joka puolelta tulviviin sisustusohjelmiin... T.i.l.a.a. on tullut katsottua silloin tällöin. Ohjelmassa on usein paljon sellaisia yleispäteviä ja selkeitä ratkaisuja joista voi melkein kuka tahansa napata ideaa omaan kotiinsa. Lisäksi ohjelman asiallinen ja rauhallinen juontaminen saa pisteitä. En tosiaan myöskään tykkää yleisesti juontajien jatkuvasta häsellyksestä. Tulee jotenkin pöljä olo. Katsojien aliarviointia minusta.
VastaaPoistaTosiaan, jos omaperäisyyttä pitää hakemalla hakea sisustukseen niin kyllä mieluummin sitten joku "tylsä" perussisustus vie voiton. Markon ratkaisut ovat olleet tosiaan hieman yliampuvia joskus...mitä nyt taannoisia innoja muistelen. Rohkeus voi mennä helposti mauttomuuden puolelle.
Niin, ja vielä kommentoidakseni kauppakeskusasiaa. Katsoin silloin myös kyseistä paneelia ja todella pöyristyttää megalomaaniset kauppakeskushankkeet ja vielä ihan ihme aikaan, laman kynnyksellä. Meidänkin asuinalueen nurkille on nousemassa 2 isoa liikekeskusta! Ei siinä mitään jos liikekeskuksissa satsattaisiin enemmän erilaisiin ekologiseen elämäntapaan kannustavia yrityksiä, mutta etoo ajatus että noihinkin pytinkeihin tulee liuta massaostosketjuja ja yritysaloja joilla on jo ylituotantoa joka paikassa. Tätä menoa mikään ei muutu parempaan. Ja on jotenkin säälittävää miten paljon rahaa tuhlataan ostosparatiisien viihtyvyyteen. Kyllä nekin rahat voisi käyttää vaikka 70-luvun lähiöiden ulkoasun kohennuksiin ja palveluiden kehittämiseen. Sinne missä ihmiset todella ovat ja kaikenlaiset ihmiset sosiaaliluokkaan katsomatta. Tiedän kyllä että nykyään on paljon ihmistyyppejä ja perheitä jotka kuluttavat vapaa-aikaansa shoppailukeskuksissa. Jotenkin surullista...
Ristiriitaista on että jokapuolella kannustetaan jatkuvaan sisustuksen uusimiseen, vaatteiden ostamiseen ym. ja samaan aikaan pitäisi yrittää olla oikeasti huolissaan ympäristön tilasta. Ilahduttavaa kuitenkin on että kulutustilastojen mukaan ekologinen kuluttaminen on lähtenyt selkeästi nousuun ja luultavimmin suuntaus on tullut jäädäkseen.
Elämme tosiaan ristiriitaisessa maailmassa... Kouluissa pitäisi myös ehdottomasti alkaa opettamaan järkevää kriittistä kulutusasennetta lapsille ja nuorille.
Oho, tulipas sitä tekstiä :P
VastaaPoistasquickie,
VastaaPoistatäsmälleen samaa mieltä kanssasi ostosparatii-kauppakeskusrakentamisesta.
Kyllä tarjontaa saa olla ja palvelua ja mielellään kävely-pyöräilymatkojen päässä jos mahdollista eli tavarat tulkoon lähelle kuluttajaa eikä toisin päin.
Mutta, että autoillen perheen kera viihtymään mammuttiostareihin, se kuulostaa kyllä Suomen oloissa liian mahtipontiselta ja ekologisesti kestämättömältä.
Hyvä asia on tosiaan, että ihmiset ovat entistä valistuneempia kuluttamisen suhteen. Ajatellaan ostoksien elinkaari ja loppu jo ostovaiheessa. Käytetään kierrätysmateriaaleja ja suositaan ns hyvää designia kestävää ja ekologista. Hyvän ja laadukkaan tavaran elinkaari on pitkä, joskus niistä tuleee iättömiä klassikoita.