Matkamaisemat

Tänään matkasin etelästä pohjoiseen muutama sata kilometriä. Lokakuinen maisema oli kuulas ja rauhoittava. Otin muutaman kuvan. Pysäkki, pelto, paalit ja piippu. Suomalaista maaseudun symboliikkaa. Tehtaan piipusta nousee valkoista päästöusvaa, se kiemurtelee taivaalle kuin maalarin siveltimen veto. Lännen Tehtaat ovat lähellä raaka-aineitaan sokerijuurikkaita. Ohi vilahtavilla pelloilla sato oli poimittu ja isot juurikaskasat odottivat jalostukseen pääsyä.

Luonnon sisustamassa taukopaikassa maistuivat eväät tosi gourmeelta. Se oli metsän tuoksun ja puiden huminan ansiota. Musiikkia korville.
Laskin, että matkalla ohitin viisi kirkkoa. Ne kaikki olivat valtatiestä näköetäisyydellä. Olisivatko kirkon ovet olleet auki, jos olisin päättänyt poiketa sisään. Tuskin enää, en ainakaan huomannut tiekirkkomerkkiä.
Sorrentossa, Italian matkallani, poikkesin myöhään illalla valaistuun kirkkoon. Sen ovet olivat auki ja kirkosta kuului kaunista musiikkia kadulle saakka. Musiikki houkutteli astumaan sisään.
Kirkko oli tyhjä, rukouskynttilät paloivat. Ihailimme kirkon maalauksia ja istuuduimme hetkeksi kirkon penkeille. Kun poistuimme, huomasin kolehtilippaan ovensuussa. Lippaan päällä oli teksti,
anna lahjoitus kirkon katon korjaukseen. Me turistit kilautimme lippaaseen ropomme.

Latasin ensimmäistä kertaa kannettavalleni kuvia ja toivon, että muokkaaminen onnistui. Nyt ei ollut Picasaa käytettävissä. Tulomatkalla pitänee kuvata nuo kirkot.