Leijonainen pohti bloggaamisen tarvetta. Lyhyesti sanottuna miksi bloggaat. Jäin miettimään mikä on saanut minut lohkaisemaan aikaani tälle harrastukselle. Sillä harrastushan tämä on samalla tavalla kuin joku golffaa, purjehtii, laskettelee. Tarkoituksella, ehkä saadakseni oikeutta tälle harrastukselleni, otin vertailukohteiksi nuo kalliit, rahaa vievät harrastukset. Sillä tämä bloggaushan ei ole rahasta kiinni.Välineet ovat aikoinaan ostettu ja maksettu, joten ainoa mitä kuluu on vapaa-aika. Onko vapaa-aika rahalla mitattavissa. Kyllä jos se on muilta siis läheisiltä pois. Mutta näinhän se on muidenkin harrastusten kohdalla. Bloggaaminen tapahtuu kotona läheisten lähellä ja se on aina keskytettävissä, jos muualla tarvitaan. Erinomainen harrastus siis. Lähellä ja läsnä.
Miksi bloggaan. Kirjoittaminen asioista, joita pohdin, ajattelen, koen, nautin, toteutan, ideoin, haaveilen ja tutkin, on vapauttavaa ja itsenäistä. Saan soljutella sanoja kuten haluan.Vähäisin ei myöskään ole se tunne, että te muut luette ajatuksiani, Se on palkkio tästä harrastuksesta. Se on samaa kuin urheilijalle maaliintulo hyvällä sijoituksella, golffaajalla hyvät puttitulokset tai annetun tavoitteen saavuttaminen työelämässä.
Kuin kaupanpäälliseksi tai oheistuotteena syntyvät blogituttavuudet, jotka näyttelevät erittäin tärkeätä osaa täällä blogimaailmassa. Tutustuminen kirjoitettujen sanojen kautta erilaisiin ihmisiin sivuten heidän elämäänsä ei ole mikään ohitettava juttu. Hehän ovat nyt ystäviä, sanat yhdistävät. Kommenttien kautta syntyy läheisyys. Se johtuu saadusta mielipiteestä, rohkaisusta tai kiitoksesta.
Vielä yksi asia. Bloggaaminen toi mukanaan myös valokuvauksen. Siitä olen todella iloinen, pidän valokuvaamisesta ja se alkoi bloggauksesta. Pitäisi vain opetella kuvaamaan paremmin.
Bloggaaminen alkoi kuin vahingossa eräänä sateisena päivänä. Kesäkuun 30. päivä 2007 kirjoitin ensimmäisen blogini. En tiedä miten kauan tämä jatkuu, mutta vielä ainakin. Miten kauan sinä olet aikonut jatkaa.
Tutun tuntuisia ajatuksia kuvailit tuossa. Niin kauan kai tätä bloggaamista jatkaa kun se tuntuu mukavalta ja siihen aikaa löytyy. Välillä on intoa enemmän ja välillä vähemmän. Enemmänkin tahtoisin ehtiä kommentoida toisten juttuja. Blogien kuvat ovat minulle mieluisinta antia. Visuaalisuuden kautta elän paljon omaa elämääkin. Tahtoisin osata kirjoittaa enemmänkin, mutta jotenkin minulle kuvat puhuvat enemmän. Sinä kirjoitat aina hyvin ja mielenkiintoisia tekstejä. Toivottavasti jatkat vielä pitkään! Täällä on ilo piipahdella :-)
VastaaPoistaSamoin aatoksin ja tunnelmin ja minulla myös on netin myötä tullut valokuvaamiseen tullut ihan uutta otetta - kuvien jakaminen muiden kanssa on mukavaa.
VastaaPoistaIhana kirjoitus. Samoin ajattelen, että se on harrastus, jota on helppo harrastaa. Ehkä kirjoitan omaan blogiini tästä aiheesta laajemman pohdinnan.
VastaaPoistaMinäkin valokuvaan nykyään ihan eri tavalla kun otan blogikuvia. Lapset kysyvätkin usein, että otanko blogikuvia kun kuvaan jotain yksityiskohtaa ja lapsia ilman kasvoja tai jos kuvaan kissaamme..
No pohdinnat jatkuvat.. Mutta tämä kirjoittaminen on ihanaa; saan olla ihan oma itseni kirjoittaessani. Mikään ei ole pakkoa, kirjoitan vain siitä miltä tuntuu ja mikä kiinnostaa.. Mikä autuus!
Samoja mietteitä mielessäni kuin luin mietteitäsi. Jotenkin tämä on mukaansa vievää ja kivaa puuhaa.
VastaaPoistaKiva on seurata päivittäisiä juttujasi, jatka vain vielä pitkääään...
Hyvän kysymyksen heitit. Taidan vastata siihen pian omassa blogissani.
VastaaPoistaSinähän kuvaat upeasti! Tuttu valokuvausharrastaja suositteli minulle ryhmäytymistä - saisi vinkkejä ja kritiikkiä eli mahdollisuuden kehittyä vielä paremmaksi.
Kaunista päivänjatkoa!
KIITOS vastauksestasi! Monelle bloggaus on vapaa tie jonnekin. Kuten sanoit saa kirjoittaa, pohtia ja kommentoida. Minäkin sain kuvaamiselle "tarkoituksen". Juuri tulin kuvausretkeltä takaisin. Näyttää siltä, että kaksikin jatkaa aihetta eteenpäin. Hienoa.
VastaaPoistaelina,
VastaaPoistakirjoittamisen aloittaminen on joskus hankalaa, aihe ei löydy.
Kun sitten vauhtiin pääsee, tulee juttua, että pitää tarkkailla ettei liin pitkän puuduttavasti tarinoi.
Kiitos samoin sanoin täältä.
inkivääri,
VastaaPoistavalokuvaus on antanut uuden tavan ilmaista omaa lähipiiriä. Sinulla ovatkin valokuvat jo hienoja, ihailen niitä. Saat hyvin tunnelman mukaan kuviin. Tunnelma on joskus parempi, kun kuvaa ei ole trimmattu viimeisen päälle. Etenkin luontokuvissa.
sooloilija,
VastaaPoistajuuri näin ajattelen minäkin. Minä myös kuulen saman kysymyksen aina silloin tällöin, kuvaatko nyt blogiin.
Se kirjoittamisen vapaus on nautittavaa.
eija,
VastaaPoistasamoin sanoin täältäkin sinnepäin.
susanna,
VastaaPoistaKiitos sanoistasi. Tuo ryhmäytyminen olisi hyvä ajatus, mutta lähipiirissäni ei ole ketään, joka valokuvauksen niksejä taitaisi.
Kansalaisopiston kurssille ajattelin jossain vaiheessa mennä, mutta kun on päivätyö ei millään jaksaisi.
leijonainen,
VastaaPoistatänään olikin kuvaamiselle valoinen päivä. Ja vielä on lehtiä puissa.
Mutta mehän kuvataan marraskuun kaamoksessakin, kun alkuun on päästy, eikös.
Hienoja tunteita kuvailit kohdallasi. Itse aloitin bloggauksen melko samoista syistä, mutta ehkä päälimmäisenä on kuitenkin mahdollisuus päästä kirjoittamaan omalla kielellä omista kokemuksistani täällä maailman toisella puolella. :)
VastaaPoistaAion varmasti jatkaa niin kauan kuin kipinää riittää, toivottavasti vielä pitkään, on tämä niin ihana terapiamuoto. :)
kazza,
VastaaPoistaluulen, että siellä kaukana tämä kotosuomalainen bloggaus tuntuukin erinomaisen mukavalta.
On kuin naapurin kanssa puhelisi ja vaihtaisi kuulumisia, niin se netti vie sanat lähelle kaukaakin.
Nyt väsyttää niin, etten jaksa miettiä miksi itse bloggaan, mutta on kyllä pakko mainita, että olet taitava harrastaja. Osaat kirjoittaa hyvin ja aina asiaa. Ja kuvat ovat upeita. Olet taitava bloggauksen harrastaja.
VastaaPoistaPitää ehkä pohtia samaa aihetta omalla blogilla, kun on hiukan pirteämpi olo.
Olipas hyvin sanottu! En tiedä keksinkö enää mitään lisättävää tuohon, mutta...Pitänee minunkin palata astialle omassa blogissani... :)
VastaaPoistaEi ole mullakaan varsinaisia vastauksia kysymyksiisi, kun kysymykset vaivaa myös itseäni ajoittain.
VastaaPoistaTulen äärettömän iloiseksi jokaisesta jätetystä kommentista ja samalla tunnen huonoa omaatuntoa, miten vähänä ehdin tuota samaa tunnetta jakaa eteenpäin jättämällä kommenttia toisille.
Valokuvaus on lisääntynyt potenssiin kolme, josta kiitos myös vaihtuminen järkkäristä digiaikaan. Ja ajatusvirta yllättää kuohumalla milloin mistäkin aiheesta, milloin missäkin kohtaa päivästä, milloin minkäkin kotityön keskellä :)
Minun blogi on tätä päivää ja elämää. Pakostakin, tällä hetkellä. Se on tuttua ja aitoa, josta on kiva kirjoittaa. Vaikka joskus on väliajan tarve ;)
Jatkan Arleenan sanomien kestotilaajana edelleen!
itkupilli,
VastaaPoistaminullakin on nyt hieman työkiireitä ja ennätän harrastaa vain "toisella kädellä".
Kipaisen sitten lukemaan sinne, mitä mieltä olet.
Kiitos palautteestasi, oli niin hyvää palautetta, että se ilahduttaa pitkän aikaa.
laura,
VastaaPoistatulempa sitten sinnekin lukemaan mitä mieltä olet oman bloggauksesi taustoista.
tanya,
VastaaPoistaminuakin vaivaa joskus, kun luen blogeja ja nautin arjen aiheista ja iloista, en tule kommentoineksi. Joskus vain ilostun lukemastani ja jää sanomatta takaisin.
Mutta tällä mennään, kiitos kestotilauksestasi.
Hyvää pohdintaa ja minusta on hienoa, että tavallaanhan bloggaaminen on tuonut sinulle tosiaan toisenkin harrastuksen - kuvaamisen. Kuviasi on ilo katsella ja juttujasi mukava lukea.
VastaaPoistaelegia,
VastaaPoistakiitos sanoistasi