Latomaisemaa

Maalaismaisemasta ladot ovat jo katoamassa. Pienet harmaat hirsiladot kuuluivat muutama vuosikymmen sitten kytömaille, peltoaukioille ja laajoille tasaisille pohjalaisille niityille. Nyt on toisin, heinät kerätään muoveilla päällystettyihin paaleihin ja niitä voidaan säilyttää täysin taivasalla. Vielä löytyi Vaasasta pohjoiseen rannikkoalueen peltoaukeilta pieni latomeri.
Kun aikoinaan ajelin pienen kaksivuotiaan tyttäreni kanssa Pohjanmaan lakeuksia ohi harmaan latomeren, kuului pienen hiljaisuuden jälkeen. Äiti katso kuinka paljon peikkojen koteja. Pitihän tämä hieno oivallus oikaista. Niissä säilytetään lehmien talviruokaa, heinää.

Pärekattoja, puhumattakaan olkikatoista, ei enää ladoissa useinkaan ole. Katot ovat peltilevyä. Harmaasta hirrestä tehtyjä latoja tapaa vielä, osa on harmaata lautaa. Ne ovat hieman uudempaa mallia kuin hirsistä ladotut. Joissakin ladoissa oli ovet, saranat takorautaa sepän takomia.
Rumat valkoiset tai mintunvihreät muoviset paalien kääreet ovat maisemassa rumia. Onkohan ajateltu ekologista näkökulmaa ja homehtuvatko heinät hengittämättömässä muovissa. Ladot sen sijaan sopivat peltomaisemaan, harvat seinärakenteet päästävät ilman kiertämään ja heinät pysyvät kuivina ja hometumattomina. Ovatko ladot enää vain nostalgiaa, kaukana tehomaataloudesta.

Onkohan tämä maisema vain ainutlaatuista suomalaista maisemaa. Toivoisin edes palan siitä säilyvän.