perjantai 28. helmikuuta 2014

Meidän Ikeat

Muutama päivä sitten Krisse kertoi blogeissa kiertävästä haasteesta, jossa kartoitetaan kodissa olevia Ikean tuotteita. Päätin kantaa korteni kekoon ja listasin meiltä löytyvät Ikea-tavarat.

Työ- ja vierashuoneessa on Karlstad-vuodesohva. Se on helppo aukaista ja on jousitettu. Mittasuhteet ovat oikeat, nukkumis- ja istuinmukavuus ovat hyvät. Verhoilu on irrotettava ja  pesun salliva kangas on helppo itsekin pestä koneessa. Vaihtopäällisiä on saatavilla, kun haluaa vaihdella väritystä tai kangas on kulunut vuosien saatossa. Vuodesohva on reilut kaksi vuotta ollut käytössä ja on vielä moitteettomassa kunnossa.
Samaisessa huoneessa on vielä valkoinen Billy-kirjahylly, se on ollut meillä lähes 15 vuotta.  Hylly on kestänyt hyvin kirjojen painolastin. Takalevyt, jotka eivät näy, ovat vähän muutossa kärsineet. Valkoiset näkyvät osat ovat hitusen kellastuneet. Ajattelin maalata ne, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Yksi osa on toisessa työhuoneessa. Muutettuamme tähän kotiin tilasinneljä hyllylautaa lisää. Hyllyä valmistetaan edelleen.
Työhuoneessa no 2 on valkoinen Melltorp-pöytä, joka koostuu kahdesta pöydästä, 125 cm ja 75 cm,
pöydän alla on valkoinen Alex-laatikosto. Pöytä on noin viisi vuotta sitten hankittu ja laatikosto pari vuotta sitten. Hyvä yhdistelmä.
Makuuhuoneessa on kaksiosainen valkoinen Malm-lipasto alusvaatteiden ja teepaitojen  säilyttämiseen. Hankittu tähän kotiin reilu kaksi vuotta sitten. Tämä Muurame-lipastojen plagio
on vähän huterampi, mutta ainakin vielä on kestänyt ehjänä.
Keittiöön on tullut ostettua monenlaista pientavaraa ja astioita. Tämä lasinen, kuvulla varustettu kakkulautanen on parhaimpia keittiöastiaostoksiani. Hankala sijoittaa kaappeihini, mutta yläkaappien päällä sille on sopiva paikka.
Sitten on monenlaista pientä tavaraa hankittu. Nuo valkoiset kulhot ovat jokapäiväisessä käytössä isompia kulhoja on enää kaksi ja niitä on tarkoitus hankkia lisää. Omenoiden lohkoja ja kuorimaveitsi ovat säännöllisessä käytössä lähes päivittäin. Mustavalkoisia pikkutarjottimia käytän aika harvoin.
Alimmassa kuvassa on teräksiset perunalumipuristaja ja jauhosihti sekä pallovispilä.  Muutakin löytyy, kuten keittiöpyyhkeitä ja laseja. Ikean paksua puuvillaa olen ostanut sekä ruokapöytäliinoiksi että sohvatyynypäällisiksi. 
Ikean kehyksiä on osteltu sekä valokuville että maalauksille. Ficuksen ja kliivioiden isot kukkaruukut ovat myös Ikeasta.  Nyt tulee harvoin käytyä Ikeassa. Tarvitsen joitakin astioita ja aina ostan niitä isoja ruokaservettejä.
Kertokaa, mitä Ikeaa teiltä löytyy.

torstai 27. helmikuuta 2014

Olennaista


Puiston puut paljaimmillaan  
lehdettöminä
olennaista alakuloisuus
tulevan odotus

Koivuun takertuneet siipeilijät
syleilevät turvaa hakien
olennaista on elää.

**************

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Haju

Salottisipulit tuoksuvat sulassa sovussa.
Haju ja tuoksu ovat melkein sama asia.
Joidenkin mielestä sipulilla on haju eikä tuoksu.
Hajuksi minäkin sipulin ystävänä sen miellän.
Sipulin haju  ennakoi sopivaa makua ruoassa.

***************

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kaunis entinen huoltoasema

Olen ihaillut tätä puhdasta funkkis-tyyliä edustavaa rakennusta, joka on rakennettu 1940-luvulla
Rakennus toimi pitkään Teboilin huoltoasemana, mutta on nyt saanut olla tyhjänä ja käyttämättömänä pitkään. Rakennukseen kuului myös autojen huoltosiipirakennus. Kuten kuvasta näkyy se on purettu.
Rakennuksen viereisellä tontilla on uudehko kerrostalo. Tontin myllääminen alkoi vajaa kaksi vuotta sitten, kun naapuritalon vedessä huomattiin ja maistettiin  bensiinin/öljyn maku.
Se johti vanhojen maassa olevien öljysäiliöiden ja maaperän tutkimuksiin. Saastunutta maata löytyi. Säiliöissä oli siis reikä tai reikiä.
Öljy-yhtiö, joka tällä hetkellä omistaa tontin rakennuksineen, aloitti maaperäpuhdistukset. Maata on kaivettu laajalta alueelta ja toivottavasti tarpeeksi syvältä. Työ on edennyt hitaasti ja nytkin tontti näyttää ankean revityltä.
Tässä puhdistuksessa on hävitetty huoltosiipirakennus. Sillä ei ollut Museoviraston suojelua, sen sijaan tämä tallella oleva rakennus on Museoviraston suojelema. Toivottavasti pysyy pystyssä ja löytyy taho, joka kunnostaa rakennuksen Museoviraston ohjeita noudattaen.  
 Yläkerran ikkunat on peitetty umpeen. Mainostajat ovat hoksanneet alakerran ikkunat otollisiksi mainostamiseen. Isot sembramännyt ovat olleet aivan liian lähellä rakennusta ja ne ovat aiheuttaneet kosteus- ja homevaurioita rakennuksen takapuolen seinäpinnoille.   
Rakennuksen vasemmalla puolella vilahtaa Suntin yli johtava silta. Tontti rajautuu takana virtaavaan Sunttiin. Rakennus on aivan ydinkeskustassa, joten luulisin kiinnostusta osittain rakentamattomalle tontille olevan.
Näin ankealta näyttää revitty ja kaivettu puoli. Tuon montun kohdalta on hajotettu huoltosiipirakennus.  Kottikärryt on unohdettu lastissaan pihalle.
Sää on lauhaa ja helmikuisessa maisemassa  ei näy lunta eikä jäätäkään vain vesilammikoita.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Sisällä ja ulkona

 En ole vielä saanut yrttitarhaa keittiön ikkunalle. Tällä hetkellä siellä oleilevat kiinanruusu, joulukaktus ja kliivia. Kliivian oksa maljakossa odottaa istuttamista.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi valkoinen lumipeite. Aikaisin lauantaiaamuna heräsin kovaan kolinaan. Ääni kuulosti  konekiväärin ryskeeltä. Hetken kuvittelin, tällaiseltako Kiovan taisteluryske kuulostaa. Kivet lentävät ja iskeytyvät rakennusten seiniin, sala-ampujat paukuttelevat tähtäimen silmään osuvia ihmisraukkoja. Tuntuu aivan uskomattomalta, että tätä tapahtuu Euroopassa.
Kurkistin ikkunasta varmistuakseni, että ulkona on turvallista. Raskas etulanatraktori jyristeli pitkin ja poikin mukulakivitoria. Toivottavasti kivet eivät irtoa. Tänä talvena ei lumimiehillä ole ollut rahakasta lumiurakkaa tarpeeksi. Nyt jyrätään viiden sentin lunta jytinällä ja kasataan nurkkiin kökköjä.
Mieleni teki avata ikkuna ja huutaa lopettakaa jo, se sulaa kyllä päivän mittaan itsekseen.
Niinhän tässä on käynyt,  kaikki lumi on sulanut ja kasoistakin on jäljellä  likaiset lumikasat.

Pyörin iltavaloissa kameran kanssa ja sain epäonnistuneita kuvia. Muutama onnistui sen verran, että kehtaan tänne laittaa. Tässä ruotsalaiset designmaljakot, jotka olen ostanut kirppikseltä viisi euroa kappale. Pitääpä keksiä kukkia näihinkin maljakoihin.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sinistä ja ruskeaa

 Sinistä taivasta ja merta. Ylimmät kuvat ovat Italian Sorrentosta ja Amalfin rannikolta.
Alimmat kolme ovat Suomesta Turun seudulta.
Ruskeita sävyjä kuva-arkistostani 5-6 vuoden  takaa.
Näyttää siltä, että viimeisen kuvan  omena ei kuulu joukkoon.

************************

lauantai 22. helmikuuta 2014

Konsertissa

.
Tänään nautin Guardia Nuevan konsertista Snellmanin salilla.
Konserttiin päättyi Talviharmonikka-festivaali.
Konsertin solisteina olivat Mari Palo, Mika Pohjonen ja Jonna Pirttijoki-Helanen.
 Klassiset ja argentiinalaiset tangot  sovitettuna juuri Guardia Nuevalle
ovat upeaa kuultavaa. Tulista, tunnelmallista, rempseää ja tunteellista.
Mika Pohjonen tulkitsi hienosti klassisen Kertokaa se hänelle  ja rakkaudestahan on kyse.
 
Ehdittiin kotiin  vielä seuraamaan Suomi USA-jääkiekko-ottelua.
Mukava, että saatiin pronssia. Pelaajilla olivat myös tunteet pinnassa
pelin päättyessä. Niin taide kuin urheilukin nostavat  tunteita sekä
 menestyksen että tappion hetkellä. Samoin käy myös  katselijoiden ja kuuntelijoiden
kohdalla. Taide, kuten musiikki, maalaustaide, kirjallisuus, vetoaa tunteisiin.
Kokemukset koskettavat tunteiden kautta.
Näyttää olevan samoin urheilussakin.
*
Kuvissa  raakahelmet ja kristallihelmet. Kristallihelmet olivat kaulassani konsertissa.
 

perjantai 21. helmikuuta 2014

Ikkunalla

 Ruokailutilan ikkunalla valaisee Modern Art.
Villalangalla päällystämäni johto sopii hyvin valaisimen kotoiseen tyyliin.
Ulkona sataa lunta hiljakseen.
Jälleen kerran maassa on ohut lumipeite.
Se sulanee jo huomenna.
Tämä talvi on ollut oikukas ja vähäluminen.

Olohuoneen  yhdellä ikkunalla on mustaa ja kirkasta lasia.
Pyöreämuotoisia maljakoita.
Tämä kliivia on täyttänyt jo koko ruukun.
Jätin sen jakamatta. Ensi keväänä on tämän vuoro.
Makuuhuoneen kliivia on jaettu kahtia ja otin pari pistokasta.
Annoin toisen ystävälle ja pitää kai se toinen istuttaa.

Sain juuri valmiiksi tilatun tyynypäällisen.
Aloitin  uutta ja sekin pääsee toiseen kotiin.
 

torstai 20. helmikuuta 2014

Tanssia taivaalla

 Talven taivaalla leijuvaa tanssia
viimeinen hidasta valssia,
vaihtuu tahti kevättä ennen
koivut salsaa, jazzia, foxrottia
keväällä keinuvat tullen mennen  
Tammi tanssiin kurkottaa
yrittää tahtia tavoittaa,
  vaan taivu ei
pakkanen taidon vei
Parittain kokee tanssin huumaa,
kuusi tuumaa
ja parinsa tangoon yrittää taivuttaa,
on meno vain jäykkää ja kankeaa 

*********

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Vanhaa ja patinoitunutta

 

 Vanha kynttiläjalka löytyi antiikki- ja keräilymarkkinoilta romukopasta viidellä eurolla.
Kynttiläjalka on ruotsalaisen Svensk Tennin vuosilta 1930-40.
Otaksun, että se on tinaa.
Putsasin sen, mutta se vaatisi vielä lisäputsausta.
 Vanha kipsikehys on saatu anopilta.
Nyt se kehystää modernia maalausta.
Kehys vaatisi korjaamista, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa korjaajaa.
Tämä puinen rasia sisältää paljon lapsuuden muistoja.
Rasian kukkamaalaukset ovat osittain kuluneet, tällä sivulla ne ovat vielä tallella.
Kansi on vääntynyt ja sen maali on hilseillyt pahasti.
Tämä rasia saa olla kuitenkin esillä muistuttamassa monista iloisista asioista. 

antiikkinen/ikivanha/ ajan patinoima

maanantai 17. helmikuuta 2014

Kaunista ja vihreää

 Ihastelin kauniita koteja nettisivuilla.
Tämä keittiö oli virtaviivaisen moderni, mutta värimaailma pastellisen kaunis.
Saareke oli sijoitettu vinosti, sopiihan se noinkin.
 Tämän kuvan otin mukaan ihan siitä syystä,
että keittiö on identtinen kaapistojen, saarekkeen  ja ikkunan suhteen kuin omani.
 Minulla eivät yläkaapit ulotu kattoon saakka.
 Liesituuletin on melkein samanlainen kuin omani.
Tässä ihastuin kirjahyllyyn. Näppärä toteuttaa sen vaikka itse.
 Tässä olohuoneessa on tarkasti valitut värit, myös kirjojen ja pienten esinein kohdalla.
Kaunis matto, se olisi mukava toteuttaa itse tehden. 
Olen säästänyt vanhoja puuhengareita, Ne voisi päällystää kuten kuvassa.
 
Pitäisi perustaa mini yrttitarha keittiön ikkunalle.
Kaikki kuvat ovat  planete-deko-sivuilta

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sytytin tulen takkaan

Sytytin tulen takkaan. Poltin halkojen lisäksi risuja, joista  jäi kaunis vaalean harmaa tuhkakasa.
Ne sopivat hienosti kollaasihaasteen harmaaksi  Kaikki muutkin värit löytyvät kollaasista.
Vain takkatulen tuoksua en voi välittää teille. Lämmin tulen ja kipunoiden tuoksu leijailee nyt kaikkialla.



perjantai 14. helmikuuta 2014

Sormuksen tarina

Järjestelin piironkini laatikoita. Käteeni osui pieni korurasia. Siinä olivat sormukseni, joita en käytä juuri nyt. Osa oli liian pieniä ja yksi oli rikki. Pyörittelin sormuksia kädessäni, niihin jokaiseen sisältyi muistoja nuoruuteni ja matkani varrelta.

Kääntelin sormuksia ja muistelin. Pyöritin kädessäni leveää hopeasormusta, jonka päälle oli kaiverrettu kanteleen kuva. Tämä sormus nosti mieleeni keskikouluajat.
Kouluaikoihini ei kuulunut silloin peruskoulu, oli kansakoulu ja oppikoulu. Oppikoulu nimitystä ei tosin silloin käytetty, vaan puhuttiin yhteiskoulusta. Sinne piti pyrkiä. Kaikki pyrkivät eivät  saavuttaneet vaadittua pistemäärää ja jäivät jatkamaan kansakouluaan.


Muistan, kun pyöräilin aurinkoisena elokuun päivänä pääsykokeisiin naapuripitäjään, noin 30 kilometrin matkan.
Koepaperit jaettiin ja tehtävät suoritettiin. Koepaperien lisäksi annettiin arvosteltavaksi koulutodistus. Koulutodistukset olivat vihossa  ja vihko jäi kokonaisuutena koululle. En ole sitä takaisin saanut. Se olisi tietenkin ollut mukava muisto kouluni alkutaipaleelta.
Seuraavaksi koko iso porukka asettui kuuntelemaan koetuloksia. Jännitys oli todella suuri. Tulokset luettiin pistemääräjärjestyksessä. Eniten pisteitä saaneet ensin ja hylätyt viimeisenä.
Pisteissä tulin sijalle kaksi ja pääsin kouluun. Se oli helpottavaa, halusin yhteiskouluun.

Kotimatkani alkoi kuitenkin vaivalloisesti. Pyöräni oli ollut koko päivän auringossa ja kuuma paiste oli "räjäyttänyt" takakumen puhki. Edessäni oli pitkä taival. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, bussitkaan eivät kulkeneet kovin usein.  Asuin maalaispitäjässä. Taitoin kotimatkan välillä pätkiä ajaen ja välillä pyörää työntäen. Janotti ja kävin pyytämässä vettä kotipitäjäni baarista. Rahaa minulla ei ollut, mihin sitä olisinkaan tarvinnut.
Äitini katseli ikkunasta odottaen. Kun hän näki minun taluttavan pyörää rantatiellä, hän arveli.
Ei ole  tyttö päässyt kouluun, koska alakuloisena pyörää taluttaa. Vaan olin päässyt.

.
Tämä sormus on muisto juuri noilta kouluajoilta. Keskikoulu alkoi toiselta luokalta ja kesti neljä vuotta. Sen jälkeen osa jatkoi lukioon ja osa ammatillisiin oppilaitoksiin.
Koska osittain luokkamme hajoaa kunkin jatkaessa omille tahoilleen, päätimme hankkia luokkasormukset. Sormus on täyttä hopeaa ja se on leveä, litteäksi taottu, sisällä on kaiverruksina
vuosiluvut kouluajasta.
Tämä luokkasormus on nyt sormessani taas pitkän ajan jälkeen.  Vein sormuksen kultasepälle. Se huollettiin ja siihen istutettiin oranssi kivi.  Koulupitäjän vaakunan kannelkuvio näkyy taas selkeästi.