keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Mä en tahro...

Nyt seuraa purkaus, peesaan Heli Laaksosta hieman.
Viime päivinä on sen verran särähdellyt korvaan kaikenlaista.

Mä en tahro enää kuulla sanaakaan vaalirahoituksesta
Mä en tahro, että opettajia lomautetaan ja
lapset jätetään heitteille
kuntatalouden tasapainottamiseksi
Mä en tahro, että kouluruoka kilpailutetaan,
raaka-aineet ostetaan kaukaa ulkomailta ja
ateriakokoja pienennetään
kuntatalouden tasapainottamiseksi
Mä en tahro, että vanhuksille syötetään tarpeettomasti lääkkeitä
hoidon helpottamiseksi ja
kuntatalouden tasapainottamiseksi
Mä en tahro, että hallinnon byrokratia on tärkeämpää
kuin tarhojen lastenhoito
Mä en tahro, että kuntatalouksien rahankäyttöä ei tutkita eikä
eliminoida kuntalaisia hyödyttämättömiä rahamenoja

Mä en tahro, että media saa päättää politiikassa
Mä en tahro ottaa sikainfulenssarokotusta,
enkä tahdo sikainfulenssaakaan
______________________________

Mä tahron, että on ruvettava tekemään töitä
lasten, nuorten ja vanhusten paremman elämän puolesta

Mä tahron, että medialle järjestetään eduskunnasta
omat tuolit äänestysnappuloilla varustettuna,
jos haluavat edelleen päättää poliitikassa

tiistai 29. syyskuuta 2009

Kynttilänvaloa

Terassille sytytin vasta nyt lyhtykynttilän. Pimeitä iltoja on ollut jo jonkin aikaa. Päivät ovat olleet niin kesäisen aurinkoisia, että kynttilöiden aika on vain siirtynyt. Kukkani rehottavat vielä kesäisinä. Pian on aika, jolloin siirrän ne lämpimään. Elokuussa laitoin nämä kukat ja hyvin ovat kasvaneet ja viihtyneet.

Ei tämä ole pikkukuusi, joka ruukusta pilkistää. Samoja mehikasveja kuin edellinenkin. Juuri nyt kuulin telkkarin säätiedotuksesta, että säät todella kylmenevät.

Tämä tertturuusu hehkuu elo-syyskuulla ja jatkaa marraskuulle saakka. Nujertuu vasta kun kunnon pakkanen puraisee. Nautitaan kauniista syksystä.

Päivänpiristys 3-vuotiaalta pikkupojalta.

Kaksi tomaattia ylitti tietä.
Auto pyyhkäisi toisen tomaatin yli.
Noh, tuleppas sieltä ketsuppi,
sanoi toinen.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Puolukanpunaista

Puolukkasanko syksyisessä metsässä.
Tilanne on kuvattu abstraktiin muotoon.

Lisää puolukanpunaista Inkivääriltä

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Luin Hesaria

Viikonlopun päivälehden, Helsingin Sanomien, tekstit pysäyttivät heti vaalirahoitussivujen jälkeen. Vaalirahoitus on saavuttanut jo kuolleen pisteensä kohdallani, kiirehdin niiden juttujen ohi nopeasti. Jähmetyin Kotimaa-osaston kohdalla sivulla A11.

Otsikko - Maahanmuuttajat unohtuvat uusien asuinalueiden suunnittelussa.

Syntyykö meille pääkaupunkiseudulle samanlaisia lähiöitä kuin Tukholmassa - Rinkeby ja Tensta, joissa 80% väestöstä on ulkomaalaistaustaisia. Pitäisikö meillä rakentaa maahanmuuttajille omat asuinalueensa, kuten professori Kimmo Lapintie viittaa.
Omilla asuinalueilla olisivat moskeija, ostoskekukset, vanhainkoti, palvelutalot, harrastetilat, katetut katualueet Suomen kovien talviolosuhteiden takia. Myös koulut ja lastentarhat.
Tämä visio nousi mieleeni, kun luin toimittaja Marja Salmelan artikkelia.

Tällä hetkellä maahanmuuttajat ovat keskittyneet määrätyille asuinalueille. Siellä ei etene suomenkielen oppiminen ja se taas johtaa syrjäytymiseen työmarkkinoilta. Jo nyt maahanmuuttajien työttömyysaste on 80%. Muodostuisiko omista asuinalueista pienoisvaltio valtiossa, jonka ylläpidon kustantavat työssäkäyvät veronmaksajat. Kulttuurierojen välille kasvaisi entistä jyrkempi juopa. Verovarojen suuntautuminen asettaisi suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kovalle koetukselle.

En voinut välttyä ajatukselta, että suomalaisten veronmaksajien tulee sopeutua maahanmuuttajien kulttuuriin eikä päinvastoin. Tämä johtaa väistämättä siihen, joka on Ruotsissa jo nähtävissä.

Kulunut klisee, maassa maan tavalla, on harvinaisen hyvä lähtökohta. Se ei tarkoita, että emme hyväksyisi muualta tulevien kulttuuria ja perinteitä. Se tarkoittaa, että meille tulevat hyväksyvät meidät ja yhteiskuntajärjestelmämme.

Kuvat eivät liity blogitekstiin. Niissä on kaunista suomalaista syksyä juuri tällä hetkellä.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Kuka söi punahattua


Punahattukaksosten pinkit kukkien terälehdet
ovat houkutelleet muitakin kuin perhosia.
Nälkä on ollut kova.
Sitä on taltutettu terälehtiä popsimalla.
Jokunen on syöty lähes kokonaan.
Joistakin on maistettu vain pala.
Ohi mennessä, kiireessä, suupala pinkkiä herkkua.

Kuka on ruokailija, se jää arvoitukseksi.
Jäljellä on tarvittava määrä ehjiä ja puoliksi syötyjä.
Kaksikymmentäkahdeksan

Yykaakoonee-Numerokuvat 43. haaste

perjantai 25. syyskuuta 2009

Putkiremontti

Marraskuussa oli asukaskokous putkiremontista. Hilkka meni kokoukseen. Putkiremonttia oli esittelemässä kaksi hallituksen jäsentä, joista toinen ryhtyi myöhemmin urakan valvojaksi hallituksen päätöksellä. Säästettäisiin valvontakustannuksissa. Mukana olivat remontin suunnittelijana ulkopuolinen alan ammattilainen, putkiliikkeestä remontin vastaavamestari ja yhtiön johtaja sekä johtaja rakennusliikkeestä. Rakennusliike hoitaisi purku- ja rakennuskorjaustyöt.

Kokouksessa esitettiin remonttiaikataulu ja remontin aikana asukkaille kuuluvat tehtävät. Remontista keskusteltiin ja kyseltiin. Valvoja kysyi, kuka aikoo asua huoneistossa remontin aikana. Hilkka nosti kätensä ja muutama muukin. Selitettiin, että asuminen on mahdollista, koska ullakon saunaosasto on asukkaiden käytössä. Sinne tulee vesi, siellä ovat suihkut ja wc. Kuulosti aivan asialliselta. Hilkka ajatteli, että kyllä tämän kuusi viikkoa kestää, onhan hän päivät työssä ja poissa remontin jaloista.

Hilkan linjassa alkoi remontti kesäkuun ensimmäinen päivä ja se olisi valmis heinäkuun 18. päivä.
Hilkka oli remontoinut kylpyhuoneen ja keittiön perusteellisesti viisi vuotta sitten, kun oli ostanut huonokuntoisen 1950-luvun varusteissa olleen asunnon. Uusissa hanoissa oli vielä viiden vuoden takuut voimassa. Remontin yhteydessä Hilkka poisti ammeen ja yhdisti kaksi kylppärikomeroa osaksi kylpyhuonetta poistamalla kevyen väliseinän ja sulkemalla oven makuuhuoneeseen. Remontin ansiosta vesieristeet uusittiin vastaamaan 2000-luvun vaatimuksia myös komerotilan osalta. Remontti raportoitiin hallitukselle ilmoittamalla isännöitsijälle, joka hyväksyi toimenpiteet ja vesieristykset.

Ennen remonttia oli alkukatselmus. Mukana vastaavamestari, valvoja ja rakennusliikkeen johtaja. Hilkka kertoi, että hän haluaa poistettavat keittiöhanan ja Volan malja-allashanan itselleen, samoin uutta vastaavan seinäkiinnityksellä olevan WC-pytyn. Volan seinähanaa ei voitu enää käyttää, koska putket kulkevat pinnassa. Nyt asennettaisiin pöytämallihana. Hilkka pyysi, että Moran suihkuhana jätetään asennettavaksi. Siinä olisi bidee, jota maljahanassa ei ole.
Tässä välissä valvoja kurkisti kylpyhuoneeseen ja totesi. Jaha, tämä on laajennettu kylpyhuone.
Kukaan ei kommentoinut asiaa.

Remontti alkoi jyristen, jyskyen ja pölyten, mutta Hilkka pysyi päätöksessään asua kotonaan. Yöllä oli kuitenkin hiljaista. Viikon kuluttua aikaisin aamulla Hilkka totesi, että ullakon saunaosastoon ei tullut vettä mistään hanasta. Hädissään hän otti puhelun valvojalle. Automaatti vastasi, jätä viesti äänimerkin jälkeen. Viesti jätettiin, vastaussoittoa ei koskaan kuulunut. Hilkka meni kuntosalille aamusuihkuun. Tullessaan hän tapasi vastaavan mestarin pihalla. Joka kertoi, että vettä ei saunaosastoon saada enää. Asuville asukkaille on järjestetty A-portaaseen huoneistoon A4 suihku- ja vesimahdollisuus. Avain olisi saatavissa valvojalta. Seuraavana aamunakin Hilkka meni kuntosalille. Hän epäröi hieman kysyä ystävältään, voisiko hän yöpyä muutaman yön siellä. Tottakai, ole huoleti niin kauan kuin tarvitset. Hilkka muutti ystävänsä luokse.

Eräänä päivänä pirahti Hilkan puhelin. Rakennusliikkeen johtaja soitti. Teillä on se laajennettu kylpyhuone ja omat peili- ja allaskaapistot, jotka asennamme takaisin. Marmoritasoon pitäisi tehdä allashanaa varten reikä. Ehdotan, että marmoritaso korvattaisiin laminaattitasolla, joka on marmorijäljitelmää. Se tulisi edullisemmaksi ja näyttää marmorilta. Hilkka oli hetken hiljaa. Kyllä minä haluan marmoritason edelleen. Paljonko reikä maksaa. No, matkakilometrejä kivihiomoon tulee edestakaisin 120 km ja miehen aika matkoineen ja poraus 15 minuuttia muutaman kympin.
Kyllä se 300 euroa tekee, marmorijäljitelmätaso tulisi halvemmaksi. Ei, kyllä minä pidän kalliin tasoni ja kustannan vielä sen reiän, kattohinta 300. Hilkka huokaisi puhelun päättyessä.

Remontin edistyessä Hilkka kävi katsomassa tilannetta. Hän huomasi, että kylppäriin oli asennettu uusi suihkuhana ja hänen Mora-hanansa lepäsi keittiön lattialla osina pitkin pituuttaan. Alla oli lappu, asukas haluaa hanan. Enhän minä tätä hanaa halunnut, se piti asentaa. Vaan missä ovat keittiön hana ja maljahana. Remonttimies selitti, asensimme keittiöhanan. Se vuoti ja jouduimme asentamaan uuden. Tähän asti oikein, mutta missä vanha hana on. Olisiko se mennyt vaihtolavalle, hukassa se ainakin on, sanoi remonttimies. Entäs Volan maljahana, sitä ei näy. Se oli kuulkaas niin lujasti seinässä kiinni, että revittiin se palasina irti ja heitettiin roskiin. Hilkka ei uskonut tätä, oli ihmetellen hiljaa. Pyysi, että kannetaan WC-pytty kellariin, se noudetaan sieltä pois.

Vihdoin Hilkka pääsi muuttamaan takaisin kotiin. Oli ihanaa olla kotona, vaikka iso siivousurakka odottikin. Kylpyhuone näytti asialliselta, mutta se ei ollut enää aivan samaa tasoa kuin ennen remonttia. Tekivätkö hanat sen vai mikä. Hilkka kävi ostamassa suihkuhanaan bideen ja putkimies asensi sen. Hilkka huomasi, että jääkaapin jääpalakoneen vesiliitosta ei oltu asennettu.
Puhelussa vastaavalle mestarille hän sai kuulla, että valvoja ei ollut antanut tehdä liitosta , kun ohut putki näytti kulkevan rakenteissa. He ovat nyt pyytämässä tarjousta putken koteloinnista.
Putki kulkee kaapista ylös seinää pitkin katon rajaan ja laskee alas seinää jääkaapille. Putkiliikkeen osuus on 500 euroa ja koteloinnin tuplasti se. Ilmoitamme, kun saamme hinnan. Ei tarvitse jatkaa asiaa, Hilkka sanoi, kuulostaa täysin hullulta koko juttu. Sentin putki ja risteilyt seinillä ja katossa koteloineen.

Lopputarkastukseen tuli taas sama miessakki kuin alkutarkastukseenkin. Hilkka kertasi kadonneet ja revityt hanat, suihkuhanan sählingin, WC-pytyn katoamisen kellarista. Sitäkään ei siis löytynyt. Jääpalakoneen liitosfarssin. No, miten se vesiputki rakenteissa menee, kysyi valvoja Hilkalta. Jääkaapin takana on sulkuhana, putki kulkee seinäpintaa alas lattiatasoon, oven kynnyslistan alla, edelleen jalkalistakourussa keittiökaapin sisälle ja siellä lattiapinnassa näkyvissä liitoskohtaan. Matkaa kertyy lattiatasossa yhteensä vajaa kaksi metriä. Ehdotuksenne oli niin mahdoton, että hoidan itse asian ammattilaisella. Hanoista haluan korvattavaksi Volan hanan, uutena sen arvo on 500 euroa. Tästä Arne Jacobsenin hanasta haluan korvattavaksi 150 euroa. Muiden osalta luovutan, vaikka sähläyksenne kuulostavat aikamoiselta tunaroinnilta.
Sanomattakin oli selvää, että jonkun suusta kuului taas - laajennettu kylpyhuone.

Syyskuussa Hilkka sai laskun. Urakkaan kuulumatonta oli yhteensä 2100 euroa, josta laajennetun 1,6 neliön komerotilan osuus oli 1400 euroa. Hilkka palautti laskun reklamointikirjeen liitteenä. Kirjeessä Hilkka kertoi laajennuksen tarinan ja huomautti, että mistään laajennuskustannuksista ei ole etukäteen sovittu. Onhan kylpyhuone samaa kokoa edelleenkin, vain komeroseinä on poistunut. Laskuun on vielä huomioitava 150 euron korvaus hanan hävittämisestä.
Uutta laskua ei ole vielä tullut.

Pakinaperjantai 148. haaste - Remontti

torstai 24. syyskuuta 2009

Tilaa tasaten


Karun kallion
niukkuus antaa kaikille
olla ja elää
kukin tarpeensa mukaan
tilan tasan jakaen

Valokuvatorstai-Runotorstai 141. haaste - Tasan

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Uutta sisustamiseen

Sisustuksen värimaailmaan kuuluvat juuri nyt, syksyllä 2009, fucsian punaiset sävyt . Värimaailmassa pinnalla ovat nyt myös beige, omenan vihreä, harmaa, musta ja valkoinen.

Osborne&Little n syksyuutuuksia yllä olevissa kuvissa sekä kankaina että tapetteina.

Elle Decor on syyskuun numerossaan ottanut framille "juuri nyt"-uutuuksina Design House Stockholmin syksyn uutuuksia. Harmaa villamatto, valaisimet, kynttiläjalat.

Ellen vinkkinä otin mukaan kauniin ilmoitustaulun. Sen voi toteuttaa kauniisiin kehyksiin tee se itse- toteutuksena. Kirpputoreilta löytyy kehyksiä.

Lokakuun erikoisuus, myös Ellen sivuilta, on perhosilla koristeltu pöytä tai senkki. Sanoisin, että kirpparilöydöt voi stailata näinkin hauskalla tavalla

Kuvat: Osborne&Little ja Elle Decor

tiistai 22. syyskuuta 2009

Auringonkukkien keltaista voimaa

Reisussa rähjääntyy, niin kävi minulle. Olen aivastellut, pää on raskas, kurkku on kipeä ja villasukat piti hakea jalkaan. Tietokoneen kovalevy on huollossa, Picasaa ei ole, Photoshop pitäisi opetella. Tänään tuulikin niin kylmästi. Nyt ei auta muu kuin ottaa auringonkukista keltaista voimaa. Samalla tarjoan sitä teillekin. Kuten tiedätte blogini kuvat saa klikkaamalla isoiksi. Näiden kuvien kohdalla kannattaa klikata, saa tuplasti energiaa.

Auringonkukat ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta. Ne ovat yli 3000 vuotta vanhoja.
Eurooppaan, tarkemmin Espanjaan, ne rantautuivat 1500-luvulla. Jatkoivat matkaansa Egyptiin, Venäjälle ja muihin maihin. Venäjällä viljellään auringonkukkaa toiseksi eniten maailmassa, eniten Argentiinassa. Auringonkukan siemeniä käytetään ruuan raaka-aineena, siemenistä valmistetaan ruokaöljyä, jota minäkin ostan melko usein. Siemeniä ripottelen salaatteihin ja käytän leivonnassa. Talvisin siemeniä tarjotaan linnuille ja ne näyttävät olevan niille suurta herkkua.

Syksyllä nämä kukat ovat energisen värinsä ja komean ulkonäkönsä takia suosittuja leikkokukkina. Toreilta niitä löytää varmimmin. Joillakin seuduilla kaupunki on muistanut asukkaitaan kylvämällä auringonkukkapeltoja. Sieltä kaupunkilaiset saavat käydä poimimassa kimppuja koteihinsa. Tämä kuvaamani pelto oli yksityinen. En ollut kysynyt lupaa maanomistajalta poimimiseen, joten nautin vain kuvaamalla kukkia.

Päätän energiapommiosuuteni tähän. Ammentakaa keltaista voimaa ja iloa.

Ruska on alkanut








































Syksy-yöt on ovat vetäisseet pensseliään puissa, pensaissa ja köynnöksissä.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Auringonkukat

Yöpakkasista ei ole vielä ollut tietoakaan,
koska auringonkukat kukoistavat edelleen.
Nämä kukat löysin maantien varrelta.
Kukat olivat ujoja ja käänsivät katseensa pois ohikulkijoilta.
Metsänreunassa niitä on lisää.
Sinne kävelin rohkeasti niiden sekaan.
Niitä kukkia en nyt laskenut tähän,
näytän ne toisen kerran.
Tien pientareelta sain kuvaan auenneina ja nuppuina
tarvittavan määrän.

Yykaakoonee-Numerokuvat 42. haaste on 42

lauantai 19. syyskuuta 2009

Maantietä pitkin rallatellen.....

Huristelimme Suomen puoliväliin rallatellen rattoisasti. Autossa on radio aina auki, on aikaa keskittyä kuuntelemaan. Usein otan osaa rallatteluun, jos sattuu tuttu musiikkikappale kohdalle. Ohjelmien kuunteluun on helppo keskittyä ilman häiriötekijöitä. Ovikello ja puhelin eivät soi. Mikään keskenjäänyt työ ei muistuta näköpiirissä ja häiritse keskittymistä.
Suorastaan rentoudun pitkillä automatkoilla. Kunnes nyt, auto alkoi täristä ja kolista. Jotain epätavallista täytyy olla tekeillä. Keskellä mutkaista tietä ja keltaisten viivojen varoittaessa ohittamasta, oli pakko pysähtyä pientareelle.

Näin tässä nyt kävi, rengas oli revennyt. Savutti ja kärysi oikein kunnolla. Eipä auttanut kuin nilkuttaa muutama sata metriä bussipysäkin levennykselle. Tunkki ja muut työkalut esille ja vararengas alle.

Odotellessani matkan jatkumista poikkesin metsään. Kangasrouskuja olisi ollut poimittavaksi sopivasti, mutta menomatka kotoa poispäin ei mahdollistanut sienisaaliin kaappausta. Kahvit ja voileivät maistuivat urakan päätteeksi. Onneksi varaudumme automatkoille aina eväiden kera.

Nyt on sitten määränpäässä renkaanmetsästys käynnissä. Vararenkaalla ei saa pitkiä matkoja ajella. Matkanopeuskin saa olla noin 60 km/tunti. Emme ihan noudattaneet tuota määräystä. Maanantaina ovat rengaskaupat auki ja asiat hoituvat.

Pakinaperjantai 147. aihe - Laiton väistö

perjantai 18. syyskuuta 2009

Erilaiset maut

Muutama kuukausi sitten Eeva oli saanut uuden työkaverin, Seijan, joka oli heti valloittanut iloisuudellaan ja sosiaalisuudellaan osastonsa. Seija oli kutsunut työkaverit kotiinsa perjantai-iltaa viettämään. Eeva epäili ensin. Keksin jonkun tekosyyn, enkä mene sinne, hän ajatteli. Sitten uteliaisuus voitti. Haluan nähdä, miten tämä valloittava persoona asuu, Eeva ajatteli skeptisesti.

Seija asui modernissa valkoiseksi rapatussa kivitalossa. Sisustus oli moderni ja pelkistetty. Mitään ei ollut liikaa. Kaikki oli harkittua ja selkeää. Kalseaa ja kylmää, ajatteli Eeva heti eteisessä. Valkoiset sohvat ja valkoiset seinät. Sohvissa näkyy heti lika ja valkoiset seinät ovat kalseat, vaikka tauluja seinillä onkin.

Seija tarjosi vierailleen salaatteja ja juustokakkua mangotäytteellä. Eeva nyrpisti nenäänsä valikoidessaan salaatteja. Katkarapusalaatin hän ohitti, samoin paahtopaistisalaatin. Lopulta lautasella oli vain patonkipala, pari tomaattilohkoa ja salaatinlehti. Juustokakku oli aivan liian kaloripitoista, pelkkä roseeviini riitti.

Eeva lähti ensimmäisenä kotiin. Kiittäen vuolaasti ihanasta illasta hän pahoitteli aikaista lähtöään. Huomenna hänellä on lähtö viikonloppumatkalle. Matkan Eeva keksi hetken mielijohteesta.

Kotiin saavuttuaan Eeva kommentoi jo eteisessä. Seijan koti ja tarjottavat eivät olleet minun makuuni. Kalseaa ja mautonta. En omaani vaihtaisi.

torstai 17. syyskuuta 2009

Taivas ja vesi


Taivas,
uuden elämän paikka
paratiisi

Taivas,
reikäinen maailmankatto
avaruuden kulunut lattia

Vesi,
virtaa, myrskyää, syöksyy
merien, järvien, jokien halki
raivoten tulvana peittäen
kaupunkeja, maita, metsiä

Vesi,
katoaa, kuluu, häviää, saastuu
reikäinen maailmankatto
syö vettä, levittää Saharaa

Ilmastokriisi
Vesikriisi

Ihmiset etsivät puhdasta vettä
Taivas ei ole elämän paikka
paratiisi

Valokuvatorstai - Runotorstai - 140. haaste

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Mitä kylvät sitä korjaat

Nyt eletään sadonkorjuun loppuvaiheita. Elopellot ovat muuttuneet sänkipelloiksi. Osa pelloista on jo käännetty mustalle mullalle odottamaan uutta kylvöä. Korjuukoneiden jäljet piirtyvät säntillisen suorina riveinä saroilla, poikittain ja pystysuoraan. Sato on tarkasti kerätty talteen. Pudonneiden tähkäpäiden poimijoita ei ole tarvittu. Hyvästijätön tunne leijuu ilmassa.

Maanantai-iltana katsoin YLE:n TV1:n Ulkolinjan dokumentin Kiinalaisen potilaan piina.
Dokumentin alustustekstissä kerrotaan lyhyesti koko ongelman ydin.

Kiinassa väki virtaa julkisiin sairaaloihin. Tuhannet ihmiset jonottavat yötä myöten isojen sairaaloiden edessä hoitoa, johon heillä ei ole varaa. Koska maan sairausvakuutusjärjestelmä on vielä alikehittynyt, useimmat eivät mene sairaalaan, ellei kyseessä ole todella vakava asia. Samaan aikaan sairaalat kilpailevat upporikkaista kiinalaisista kalleimmilla mahdollisilla hoidoilla.

Dokumentin keskiössä kerrottiin kiinalaisen, sokeutumassa olevan, pojan perheen tarina. Perhe oli viimeisillä rahoillaan, yhden vuoden ansiot, tullut leikkauttamaan pojan silmät. Jälkitarkastus piti olla kahden viikon päästä, mutta rahaa ei enää ollut. Rahaa yritettiin haalia naapureilta ja kyläläisiltä. Pojan mummi antoi viimeiset kokoon haalimansa rahat, jotta perhe voi matkustaa jälkitarkastukseen. Jälkitarkastuksessa todettiin leikkauksen onnistuneen. Uusi tarkastus pitäisi tehdä 3-6 kuukauden kuluttua. Perhe on jo täysin velkaantunut, rahaa ei ole - piina jatkuu.

Kuvassa Turun telakalla valmistumassa oleva risteilijä Oasis of the Seas

Kiinalainen vienti virtaa länsimaihin. Meilläkin on menetetty tuhansia työpaikkoja Kiinaan, jossa työvoimakustannukset ovat murto-osa länsimaiden vastaavista. Dokumentti sai miettimään, miten suuri osa kiinalaisista on heitteillä. Ansiot eivät riitä edes perusturvaan, ruokaan, asuntoon, terveydenhoitoon. Pitäisikö ihmisen ainoaa omaisuutta, työpanosta, arvioida mittapuulla, joka riittää elämän perusturvan takaamiseen - Kiinassakin.
Sitä satoa korjaat mitä kylvät. Näissä mietteissä olen kiitollinen suomalainen.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Innosta kukkaniitylle

Ihastelin orkideaa illan hämärässä. Kahdekasalta on jo pimeää. Avasin telkkarin, kanava Neloselta katselin suomalaista Inno-sisustusohjelmaa. Sisustuskohteena oli hulvattoman ison tiilitalon korkean tornin kolme kerrosta. Ihmettelin hieman tornin tarkoitusta. Sisustajat sisustivat sinne perheen nuorille vapaa-ajanvietto- ja harrastetilat. Tornin kaikki kerrokset tulivat käyttöön. Siltä ainakin näytti. Hauska idea oli, että valokuvista voi loihtia tai teettää valaisimet. Vähän näytti sekavalta sekä ohjelma että sisustuskin. Olikohan se tornin syy.

Sunnuntaina piti käydä katsomassa mitä kukkaniitylle kuuluu. Sitä olivat ihastelleet monet muutkin kuin minä. Niitylle oli syntynyt polkuja katselijoiden kulkuväyliksi. Tuoksu oli huumaava. Niittyllä kukkivat pinkit tähtimäiset tuoksuvat kukat. Nimeä en tiedä.

Unikkoja oli vielä kukassa.

Kirkkaan keltaiset kerrotut kukkijat loistivat.

Viereisen ohrapellon sato oli korjattu.
Taivas oli kuin kesätaivas pilvenhattaroineen.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Luumukollaasi

Kollaasin aiheena on luumu. Valitsin kollaasiin luumuja ja persikoita. Kypsyessään persikka loihtii pintaansa myös luumun sävyä. Luumua löytyi myös Iittalan lasitavarassa Tapio Wirkkalan pullo on täysin luumunpunaista sävyä. Kapea maljakko samoin. Orreforsin Pastillo-kulhon väri menee jo jonkin verran tummaan lilaan. Liljankukat ovat pehmeää luumunsävyä.

Koska luumua löytyi enemmänkin, laadin toisen kollaasin, jossa ovat mukana kirsikat, viinirypäleet ja luumut tortussa. Tekstiileistä olisi löytynyt lisää luumua, mutta jääköön nyt tähän.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Pullonposkesta luja ote

Reiska oli kierrellyt aikoinaan lomamatkoilla ympäri Eurooppaa. Kanariansaaret, Espanjan Aurinkorannikko, Kreikan saaret, Turkki ja Bulgaria olivat tulleet tutuiksi. Viinit ja väkevät virtasivat matkoilla iloisesti kurkusta alas. Juominen oli halpaa. Reiska osti itselleen tuliaisiksi viinaksia täyden lastin ja hieman enemmänkin. Kun alkoholin tuontirajoitukset poistuivat, Reiska sai kulkea rehdisti vihreää linjaa pitkin ja kantaa alkoholia niin paljon kuin jaksoi.

Vuodet kuluivat. Reiskaa eivät enää kiinnostaneet kaukaiset maat. Rahatkaan eivät enää riittäneet pitkille matkoille. Työpaikat olivat vaihtuneet. Välillä oli ollut aikoja, jolloin ainoa tulolähde oli ansiosidonnainen. Matkat suuntautuivat Viroon. Kaljakärry oli aina mukana, tullessa se oli täysi. Väkevät kannettiin kasseissa.

Alkoholista oli tullut ongelma, pullo oli tärkeintä maailmassa. Perhe oli jo jäänyt. Lopulta meni työpaikka. Reiskalla oli vain työttömyyskorvaus ja asuntona autiotalo. Sen hän jakoi kohtalotoveriensa kanssa.

Nyt Reiska kantoi läheisestä marketista mäyräkoiria päivittäin. Rahat loppuivat aina ennen päivärahan maksupäivää. Rahattomina päivinä Reiska puristeli pullonposkia. Jospa pohjalle olisi jäänyt muutama tilkka. Jano oli kova, sitä ei vedellä saanut sammutettua.

Tilipäivä oli juhlaa. Alkosta pullo pöytäviinaa ja olutta sixpakki.
Eräänä tilipäivänä kohtalo puuttui Reiskan elämään. Keskellä katua pettivät jalat. Reiska kaatui katuun. Sixpakki paiskautui katukivetykseen ja kallisarvoinen janojuoma virtasi pitkin katua. Reiska makasi kadulla katse taivaaseen puristaen viimeisillä voimillaan kädessään pulloa taivasta kohden.

Ohikulkija hälytti ambulanssin. Reiska aloitti uuden matkan.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Torneja, piippuja ja tötteröitä


Ajelin viikko sitten Puutarhakatua keskustaan.
Oli aivan pakko pysähtyä, kun näin Mikaelin kirkon tornit
talojen kattojen takaa syystaivasta vasten.
Torneja piirtyi taivasta vasten kuusi.

Tässä kaupunginosassa ovat säilyneet kauniit puutalokorttelit.
Savupiiput katoilla ovat merkkinä vielä käytössä olevista tulisijoista.
Nykyaika on kuitenkin levinnyt vanhoihin taloihin.
Peltikattojen uumenista putkahtaa esiin ilmanvaihtoputkia
kuin tatteja metsässä.
Se on merkkinä siitä, että rakennettujen saunojen ja kylpyhuoneiden
ilmanvaihto vastaa tämän päivän määräyksiä.
Kun taloja eristetään pullomaisen tiiviiksi
ilmanvaihtojärjestelmillä on suuri merkitys.
Kukapa sitä homekasvustoa kotiinsa haluaisi.

Numerokuvahaasteen tuloksen löydät laskemalla
torneja, piippuja ja tötteröitä.

Yykaakoonee - Numerokuvat 41. haaste on 19.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Inspiraatiota sisustuksista

Iltojen pimetessä ja syksyn edetessä sisustuslehtien lukemiseen jää aikaa entistä enemmän. Oikeastaan kesällä niitä tulee vain selailtua. Nyt aloitin taas nettilehtien lukemisen. Lehdistä saan iloa ja inspiraatiota. Otsikkokuvan pöytäasetelmaa tuijottelin kauan ja hartaasti. Kauniissa ruukussa oleva fucsianpunainen orkidea ihastutti. Fucsia kaikissa sävyissään on tämän syksyn väri.

Tässä kuvassa ei herkutella väreillä, musta ja harmaa ovat esillä tämän syksyn väreinä - taas.
Se, mihin tässä ihastuin, oli seinäkollaasi, simpukoista ja kivistä sommiteltu. Toteutettavissa oleva idea, kesän muistot vaikkapa eteisen seinälle.

Tämän rustiikkisen sisustuksen katseenvangitsija on myös seinällä. Jos keräisin lautasia, sommittelisin niistä seinäkollaasin. Kaunis ja onnistunut ripustus tuo kodikkuutta tähän ruokahuoneeseen.

Tässä ruokailutilassa on rento tunnelma. Pinkit Kartellin Maui-tuolit rikkovat sopivasti vaalean harmonian. Taulun kukkakimppu toistuu kopiona pöydän maljakossa. Ei ole sattumaa, luulisin hyvin harkituksi valinnaksi.

Kuvat: Living etc

torstai 10. syyskuuta 2009

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Sorsien päiväelämää

Yhdessä - vatsa täynnä,
ennen päiväunia,
uidaan sulat sukimaan.

Keltaiselle penkille kaunistumaan.
Ovatko suorassa sulat,
siitä kertovat veden peilikuvat.

Olen jo valmis, miten on siellä.
Kuhnitko vielä.

Odota, muutaman sulan oikaisen.
Kunnossa on, kun vilkaisen.

Oi, olenpa hieno.
Pörhötän turkkia vähän,
Tulehan tähän.

Plumsis, nyt uidaan kaislikkoon
Muut jääkööt, mennään kaksistaan.