lauantai 31. lokakuuta 2009

Käpyjä ja villiviininlehtiä

Kesäkukkien poistuttua kukkien taivaaseen
asettelin tyhjentyneeseen ruukkuun
käpyjä sopivan määrän.

Villiviini pudotteli lehtiään, kun kuvasin.
Sommittelin niitä aikani kuluksi käpyjen joukkoon.
Laskin jo toisen kerran vaaditun numeromäärän,
nyt villiviinin lehdistä.

YyKaaKooNee- Numerokuvat 48. haaste - 41

perjantai 30. lokakuuta 2009

Tämä ensimmäinen muistikuva

On loppukevään ja alkavan kesän kolea päivä. Pihan vanhat koivut ovat vasta avaamassa hiirenkorvalehtiään. Kaunis hento vihreä verhoaa puita. Talon seinustan omenapuut kukkivat valkoisin ja hennon vaaleanpunaisin kukin. Mäentöyräältä näkee vielä joen virtaavan veden Lehdettömät lepät eivät peitä vielä joenuomaa.

Olen maaliskuussa täyttänyt kolme vuotta. Talvella sairastin keuhkokuumeen. Sen takia olen ollut kolme viikkoa sairaalassa. Tuosta ajasta ja tapahtumasta minulla ei ole mitään muistikuvaa. Äiti on kertonut, että sairaalassa toinen potilas, vanha mummo, on syöttänyt minua. Hänen kertomansa mukaan olisin nähnyt nälkää ellei mummo olisi huolehtinut. Sairaalasta tulon jälkeen kotona aamupuurolla, kun puuron päälle oli lusikoitu voikimpale, olin ihmetellyt ihastuneena.
Voita, saanko minä voita.

Nyt ulkona tuoksuu keväälle. Kytömaalta kuuluu kuikan laulu. Meillä on kattotalkoot. Valkoisen 1900-luvun alun pohjalaistalon pärekatto vaihdetaan tiilikatoksi. Harmaat betoniset kattotiilikasat odottavat pihalla. Iso joukko miehiä on jo katolla, jonne ensimmäisiä tiilikuormia vinssataan.

Talkoopäivä on jännittävä, pihalla on hyörinää. Sisällä tuvassa valmistetaan tarjottavaa talkooväelle. Edellisenä päivänä on leivottu monta pitkää pullapitkoa kahvileiväksi. Mummoni on pääemäntä. Hänellä on puvun suojana ruudullinen esiliina. Pullapitkoista leikataan paksuja viipaleita. Epätavallisesta päivästäkö johtuen saan pullaviipaleen ensimmäisenä. Iloisena juoksen ulos nauttimaan tästä herkusta. Liekö syynä se, että samalla olen poissa jaloista. Kaikilla on kovin kiire.

Lapsuudestani tämä kattotalkoopäivä on ensimmäinen muistikuva. Elämäni varrella kaivan tämän erikoisen päivän muiston esiin. Lapsuuden tapahtumat vaikuttavat läpi elämän. Uskon, että sairaalakokemuksenikin seuraa elämässäni, vaikka se on siirtynyt muistiin muiden kertomana enkä itse sitä muista.

******
Pakinaperjantai 153. aihe - Lipsahdus

torstai 29. lokakuuta 2009

Vuorenpeikkojen luolassa - stressinpoistossa


Pysähdy tähän
kuuntele vähän

Keskellä kaupungin huminan
kuuletko vuoren kuminan

Takaa pikkupuun
löydät luolansuun

Tule, liity mukaan
pois ei jää nyt kukaan

Tassujen töminää kaikkialla
peikkojen tanssia huolta vailla

Naura, laula, tanssissa leiju
mieli on kevyt, olet kuin keiju

*****
Valokuvatorstai-Runotorstai 146. haaste -
Vuorenpeikkojen luolassa

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kotiin suomalaista designia

Posti toi tänään bukowskis modern+ contemporary & design nr 149 8.11.2009-
huutokauppaluettelon. Olin selaillut luetteloa jo Bukowskin nettisivuilla, mutta toinen osapuoli halusi luettelon sidotussa muodossa kotiin. Selailin ensimmäiseksi tekstiili-, design- ja koruosaston.

Eero Aarnio, Pastilli-tuoli punaisena ja oranssina lasikuitua, suunnitteluvuosi 1968.
Lähtöhinta 300-400 euroa.
Harry Bertoia, Diamond-tuoli, korkeus 72 cm Valmistettu Suomessa Fiskars Billnäsin tehtailla. Suunnitteluvuosi 1950-52. Musta metalliverkko. Lähtöhinta 300-400 euroa.

Ilmari Tapiovaara, Fanett- tuolit 4 kpl. Suunniteltu Askolle 1949. Mustaksi maalattu koivu.
Lähtöhinta 200-300 euroa.
Paavo Tynell, kattovalaisin valkoiseksi maalattu pelti, korkeus 30 cm. Lähtöhinta 300-400 euroa.

Tekstiiliosiossa on ryijyjä, kuvakudoksia, mattoja, pöytäliinoja. Keramiikkaa, taidelasia, hopeaa ja terästä, vanhaa ja kaunista klassikkodesignia. Houkuttelevia olivat myös korut.
Viimeiseksi selailin kotimaisen taide-tarjonnan. Sitäkin oli runsaasti huipputaiteilijoilta.

Kuvat: Bukowski-luettelo
Otsikkokuva ja viimeinen kuva: Arleena

tiistai 27. lokakuuta 2009

Tältä näyttää nyt ennen talvea

Terassilla kukkivat valkoiset kanervat lattiaruukussa.

Villiviinin kaunistavat punaiset lehdet.
Vielä on aikaa loistaa,
osalle se on jo päättynyt.

Kukkapöydän pyöreälehtinen,
rentovarsinen viherkasvi iloitsee vielä
kasvamalla.

Kuivat kaislaheinät oksien seassa
talventörröttäjinä maljakossa.

Lyhdyt odottavat hämärtymistä.
Illalla ne sytytetään.

Pelargoniat riemuitsevat vielä kukkivina.

Ruukun kynttilät on sytytetty,
lämmin tunnelma leviää
terassilla.

Tervetuloa kaamos.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Tummanruskea kollaasi

Ruskearaitaiset pussilakanat.
Ruskeat kylpypyyhkeet.
Arabian Ruska-vati.
Kahvia.

Lisää tummanruskeaa Inkiväärillä.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Yksi tabletti kahdesti vuorokaudessa

Jalat olivat kuin lyijyä. Hädin tuskin Ilona jaksoi nostaa askeleitaan eteenpäin. Laahustamalla, välillä pysähtyen haukkomaan raitista kylmää syysilmaa, Ilona eteni kohti sairaalaa. Viimeinen ponnistus oli jyrkkä ylämäki. Päässä humisi. Leijailenko ilmassa, ajatteli Ilona. Ajatukset tuntuivat poukkoilevan sinne tänne.

Iltaisin Ilona veti ikkunoiden säleverhot tiukasti kiinni. Hän vetäytyi aikaisin makuuhuoneeseen. Veti vielä pimentävät verhot ikkunan eteen ja kääriytyi paksuun villahuopaan. Siitä huolimatta hän paleli. Näin yksinäinen ja sairas hän ei ole ollut koskaan.

Televisio oli auki, mutta hän ei voinut keskittyä sen katselemiseen. Mieli ja ruumis leijuivat epämääräisessä pumpulipilvessä. Ulkoa kuuluvat rapsahduksetkaan eivät häntä pelottaneet. Hän oikeastaan toivoi kuulevansa ääniä pimeästä. Ne vetivät häntä mukaansa. Ilona kuvitteli oudon kulkijan ikkunan taakse. Tirkistelijän, joka yritti säleverhojen pienistä rakosista kurkkia sisälle. Ilona nosti säleverhon ylös ja tuijotti pimeyteen. Ketään ei näkynyt. Tuuli rapisutti kirsikkapuun oksia ikkunaa vasten. Huomenna pitää leikata kirsikkapuuta, ajatteli Ilona.

Sairaus ei hellittänyt. Kello oli jo yli puolenyön. Ilona luki tapansa mukaan kirjaa. Sen avulla hän keskittyi vaivuttamaan mielensä unta kohti. Nyt lukeminen ei auttanut. Kova kipu ja polte selässä valvotti. Hän kieri sängyllä. Mikä minulla on ? Munuaissairaudet, Ilona näppäili nettiin. Hän kävi läpi kaikki analyysit munuaissairauksista aina myyräkuumeeseen saakka. Mitä tein ja missä olin kolme viikkoa sitten, jolloin minuun on voinut tarttua myyräkuume. Pilkkuja ei näkynyt, ei sitä se ei ollut. Vesi vanhin voitehista, välähti Ilonan mieleen ja hän aloitti veden juomisen. Aamulla menen heti lääkäriin.

Kun kello tuli seitsemän, Ilona soitti ja varasi ajan lääkäriin. Hyvissä ajoin, puolituntia ennen varattua aikaa, Ilona odotti lääkärinsä oven takana. Olen vähän etuajassa, hän kuuli lääkärinsä sanovan. Ilona ilahtui, kun pääsi näin odottamattoman nopeasti sisälle.
Iloinen ja aurinkoisesti hymyilevä lääkäri piristi mielialaa. Ilona tunsi olonsa jo melkein terveeksi. Juttelu ja tavanomaiset rutiinit tuntuivat kuin taikasauvan kosketuksilta.
Kirjoitan sinulle viiden päivän kuurin antibioottia. Ja vielä kuivaan hakkaavaan yskään tehokas lääke, sanoi tämä päivän ilontuottaja.

Yksi tabletti kahdesti vuorokaudessa, antibiootti, luki reseptissä. Tätä käskyä ilolla tottelen.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Kivet ruukussa


Kesä,
se on ohi.
Kesäkukat
ovat kuihtuneet.
Ruukut on täytetty,
sammalein, jäkälin, kivin.
Mullan peittävät kivet.
Kynttilät sytytetään.
Lempeä valo
korvaa nyt kukkien loiston.
Valo on karannut, päivät lyhenevät.
Sateessa matkaamme kaamokseen.

YyKaaKooNee - Numerokuvat 47. haaste = 31
löytyy kivien määrästä


perjantai 23. lokakuuta 2009

Bloggaajien herkut - keittokirja

Saaren Taiga-blogin Lastu oli saanut tyttäreltään keittokirjan herkuista, joista hän on saanut nauttia tyttärensä luona. Kun tytär on nyt maailman toisella äärilaidalla, ruuan kautta hänet voi inspiroida lähemmäksi. Nimittäin reseptien lukeminen ja toteuttaminen on keskustelua sen antajan, tässä tapauksessa tyttären kanssa. Ruoka on monella tapaa sydämen asia. Se herättää mukavia muistoja ja tietysti tuottaa mielihyvää.

Lastu haastoi minut valitsemaan Bloggaajien herkut-keittokirjaan jonkin ruokaohjeen. Kotona-blogiini on kertynytkin aikamoinen kokoelma reilun vuoden aikana tekemistäni ruuista. Oli hieman vaikea valita runsaasta joukosta, mutta päädyin broileriruokaan. Se on sydänystävällistä ja nopeaa herkkua. Jälkiruuaksi vielä Uunipersikat.

Sveitsinleikkeet broilerista














3 broilerin rintafilettä naturel
6 viipaletta savukinkkua
6 viipaletta emmentaljuustoa
Leivitykseen
1 muna
2 rkl vettä
korppujauhetta
vehnäjauhoja
1 tl paprikajauhetta
1 tl chilijauhetta
1 tl suolaa
Paistamiseen rypsiöljyä

Nuiji broilerifileet ohuessa pakastepussissa ohuiksi leikkeiksi. Laita kullekin leikkeelle kinkku- ja juustoviipaleet. Käännä leike kaksinkerroin taskuksi.
Sekoita vatkattu muna ja vesi lautaselle. Sekoita toiselle lautaselle korppujauhe, vehnäjauhot ja mausteet. Kasta leikkeet munaan ja sen jälkeen jauhoseokseen.
Kypsennä öljyssä noin 5 minuuttia kummaltakin puolelta.
Leikkeiden seurana tarjosin basmatiriisiä ja tomaatti-rucolasalaattia. Mehukasta ja hyvää oli.

Uunipersikat













Pese ja halkaise persikat, poista kivi. Sekoita notkeaan oivariiniin intiaanisokeria ja mantelijauhetta. Upota seos persikan siemenkoloihin. Ripottele pinnalle mantelilastuja. Kypsennä uunivadissa 200-asteessa noin 20 minuuttia. Nauti vaniljakastikkeen kera.

Ulkona on nyt kuulas, tuulinen syksypäivä. Lumesta ei ole tietoakaan. On värikästä ja vihreää.
Lumimarjapensas kypsyttää juuri nyt valkoiset marjansa kuin ennakoiden valkean puhtaan lumen tulon. Kesäkuussa on vaatimaton kukinta jäänyt melkein huomaamatta. Marjat ovat myrkyllisiä. Otsikkokuvan pensas on kuvattu puistossa, joissa näkee isoja pehkoja näitä pensaita.

torstai 22. lokakuuta 2009

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Ärhäkkä sydän

Teho-osaston kaapin numero 12.4 avoimesta ovesta pilkistivät kävelysauvat. Sauvojen omistaja makasi osaston vuoteessa. Valvontalaite raksutti vuoteen päällä. Reino oli lysähtänyt lenkkipolulle. Ohikulkija oli hälyttänyt ambulanssin. Reino oli kiidätetty sairaalaan, jossa erikoislääkärit osaavat auttaa Reinonkin jaloilleen.

Tutkimus- ja seurantapäivien jälkeen sydänspesialisti, nuori naislääkäri pysähtyy Reinon vuoteen äärelle.

- Sydämenne lyöntitiheys heittelehtii hallitsemattomasti neljästäkympistä yli sataan. Paras tapa hallita sydäntä on asentaa sydämentahdistin. Olemme varanneet teille ajan....

- Kuulkaas nainen, minä en tahdistinta tarvitse. Sydän on toiminut jo 82-vuotta ja niin se toimii edelleenkin. Sitä ei laiteta...

- Mutta elämänlaatunne paranee tahdistimen avulla. Voitte paljon paremmin....

- Kuulkaas nainen, minä kyllä tiedän mikä on minulle parasta.

- Mutta me laitamme päivittäin näitä tahdistimia. Nämä ovat meille rutiinihommia. Ei niistä ole mitään haittaa teille, vaan hyötyä...

- Ettekö tyttö jo usko, että minulle ei sellaisia saatanan hökötyksiä laiteta.

- Niin, emmehän me ilman potilaan suostumusta tehdä mitään, sanoi naislääkäri ja poistui.

Seuraavana päivänä Reino evp muisteli ääneen mennyttä elämäänsä.

- On minulla poika. Tuli ketterästi hakemaan rahat. Kuljetan mukanani aina sopivaa summaa kaiken varalta. Turha niitä täällä on pitää, poika oli sitä mieltä.

- Asutteko yksin, hoitaja kyseli.

- Kuulkaas tyttö, mitäs se teille kuuluu. Minä asun yksin ja tulen kyllä ihan hyvin toimeen. Apuja en tarvitse. Mikäs päivä nyt on ? Keskiviikko ?

- Ei nyt on torstai.

- No mitäs saatanan väliä sillä on, olkoon vaikka lauantai.

- Tiedättekö mikä vuosi nyt on.

- Kuulkaas tyttö, minä olen elänyt 82 vuotta, vuosiluvulla ei ole siinä mitään väliä. Minä kyllä tiedän mitä vuotta milloinkin elän.

Erikoishoitojakso oli päättymässä. Hoitaja pysähtyi Reinon eteen.

- Pyydämme lupaanne terveystietojenne lähettämiseksi terveyskeskukseenne.

- Kuulkaas tyttö, minun tietojani ei lähetellä.

- Mutta ne tarvitaan jatkohoitoanne varten terveyskeskukseen.

- No antakaa mennä. Mutta lääkäri Virtaselle niitä ei saa antaa. Oli se niin jääräpäinen lääkäri.

Reino oli elämässään tottunut komentamaan ja olemaan aina oikeassa. Hän oli oman elämänsä asiantuntija. Oli pitänyt itse elämänlankansa järjestyksessä. Nyt näyttää siltä, että Reinon lankavyyhti on pahasti sekaisin.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Lokakuun 20. päivä

Eilisen aurinkoisen päivän jälkeen tämä päivä aukeni ilman aurinkoa. Kuulas syksyinen päivä, joka pursuaa värejä. Ikkunasta kurkkivat sisälle keltaiset vaahterat. Ne ovat kuin aurinkoja, antavat energiaa. Sitä tarvitsen juuri nyt, kun flunssa kuluttaa voimia.

Jo pitkään minulla on ollut ohjelmassa lääkekaapin ja kylppärin kosmetiikkakaapin siivous. Nyt oli sopivasti aikaa ja työ tarpeeksi kevyttä. Aloitin pikkuvessan lääkekaapin siivouksella. Oikeastaan kaappi on vain puoliksi lääkkeille toinen puoli on varattu voiteille, meikeille, kynsienhoitotuotteille. Mustaan kassiin sujahti monen monta yli-ikäistä ja puolityhjää putelia ja purnukkaa.

Muistelin Marokon matkaa, kun otin käteeni Arganat voidepurkin. Se on mahtava ihorasva. Sisältää omega 6- ja 9-rasvahappoja, E-vitamiinia ja antioksidantteja. Voide hidastaa ihon vanhenemista ja veltostumista, suojaa auringolta. Pieni arganat-öljypullo on vielä käyttämättä, sitä sopii käyttää hiuksiin, jalkojenhoitoon ja saunan jälkeen vartaloöljynä. Illalla otan lämpimän jalkakylvyn ja hieron sen päätteeksi jalat öljyllä.
Argan pähkinäpuumetsiä kasvaa Marokon lounaisosissa. Puu saavuttaa 32 metrin korkeuden ja elää jopa 200-vuotiaaksi. Pähkinäpuumetsät ovat pienentyneet viimeisen sadan vuoden aikana puoleen siitä mitä ne parhaimmillaan ovat olleet. Ilmastomuutos ja muut ekologiset ongelmat ovat kuihduttaneet metsävarantoja.
Pähkinäpuun hedelmästä eli pähkinästä puristetetaan tätä argan-öljyä, jota käytetään sekä ihonhoitoon että ruuanvalmistukseen - siis sisäisesti että ulkoisesti. Naiset ovat perustaneet osuuskuntia, jotka keräävät pähkinöitä, puristavat öljyn, valmistavat tuotteiksi ja lopuksi markkinoivat tuotteet. Ostin nämä Agadirin basaarista perheeltä, joka basaarikojussaan istui ison pähkinävuoren takana öljyä puristaen ja voiteita purkittaen.
Kansainvälinen kosmetiikkateollisuus käyttää myös tätä argan-öljyä.
Lisää tietoa löytyy Simply Agadir-sivulta, josta on myös pähkinäpuukuva.

Nyt näyttää siltä, että kylppärin kaapin siivous jää huomiselle. Valmistin juuri lounaaksi appelsiini-currybroilerikastikkeen. Nyt on iltapäiväkahvin aika.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Sammaleenvihreää

Aamukaste kimalsi laakatuijien oksistossa.
Kaste hopeoi pensaan vihreyden kauniisti.
Poimulehti on vielä vihreä. Sekin pitää
sylissään kastepisaroita.
Sammal näyttää mehevänä
nauttivan syksyn kosteudesta.
Ruusupensaan kellanvihreys enteilee
lehtien viimeisiä päiviä.
Valkokartiokuusten raikas vihreys jatkuu
vuodenajoista huolimatta.
Rikkaruohoksi luokittelemani keltamot
ovat kitkemisen jälkeenkin nousseet vihreinä
kukkapenkkiin.

Lisää vihreää Inkivääriltä

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Surmanloukkuja metsässä

Muutama päivä sitten pysähdyin kuuntelemaan tarkemmin, mitä MTV3/uutiset kertoivat.
Hirvet kituvat Soneran johdoissa, kun puhelin- ja kaapelilankaverkkoja ollaan purkamassa. Aikoinaan verkot on saatu vedettyä hyvinkin ketterästi. mutta jostain syystä purkaminen ei suju yhtä nopeasti ja huolellisesti. Luonto ja sen asukit eivät valita, kärsivät vain.

Hirvet sotkeutuvat johtoihin ja jääävät kituen kuolemaan. Metsästäjät ovat pelastaneet useita johtoihin kääriytyneitä hirviä joko elämään tai kituvina armahtaneet kuolemaan.
Purkamattomia johtoverkkoja on tuhansia kilometrejä. Yhdessä linjassa voi olla kahdeksankin johtoa. Johtoja on myös jätetty osittain purettuina roikkumaan vaarallisen alhaalle. Niihin eläimet törmäävät ja seuraukset ovat kohtalokkaat.

Kuljin viime päivien tavanomaista reittiäni ja keskellä kaupunkia sain ihailla näitä kauniita syksymaisemia. On hienoa, että kaupungissa säilytetään luonnontilassa olevia viheralueita.
Ne ovat raikkaita luontokeitaita. Siellä kulkiessani muistin hirvet ja heidän kohtalonsa.

Sama reitti jatkuu huomenna. Luulen, että lenkkeilen tätä reittiä jatkossakin. Vähän eri tarkoituksessa vain. Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Tutkitaan grafiikkaa


Jotta voit tutkia paremmin, klikkaa kuva isoksi.

Kirsi Neuvonen -91 grafiikanlehti 28/70
Teos - Versain nainen

Taustan suorakaiteita on kaksi.
Tarkastele suorakaiteen neliöalueet ja
neliöiden sisällä olevat kukat.
Nyt olet saavuttanut haasteen.
Teoksen pääaiheeksi jää Versain nainen.

Yykaakoonee- Numerokuvat 46. haaste = 49.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Positiivista

Tänään kohtasin hänet. Olen jo muutaman päivän kulkenut hänen ohitseen, mutta en ole uskaltanut pysähtyä juttelemaan. Tänä syksyisen värikkäänä ja leutona päivänä tunsin itseni rohkeaksi ja pysähdyin. Edessäni seisoi Suomen positiivisin lumiukko kiiltävänä ja ryhdikkäänä.

Puiden katveessa hän seisoi vantterana, kolmen pallon ukko.
Niskat olivat hieman jäykät jatkuvasta seisomisesta. Kumarrus ei onnistunut.
Hyvää päivää, ilman nyökkäystä.
Onpa pintasi kiilloitettu kirkkaaksi, siitä kuvastuu koko lähitienoo minä myös, sanoin.
Olet pysynyt ryhdikkäänä. Taidat olla ikuinen lumiukko. Aurinko ei sinua sulata, kasaan et lysähdä. Pidät ylvään ryhtisi väsymättä.

Positiivisuus virtasi minuun. Kiiltävän kuoren takaa hymyili ikuinen lumiukko. Hymyillen kuljin värikkäässä syksyssä kohti määränpäätä.

Pakinaperjantai 151. haaste - Positiivisuuden ylistys

Tunnustuksia



Sain palkintoja kolmelta eri taholta, Elämä on elämää-blogin Tarjuska, Razor-blogin Sissi ja
Elämän liekki-blogin Lettu antoivat minulle tämän haasteen. Kiitos teille kaikille tästä.
Sääntöjen mukaan kerron teille nyt seitsemän asiaa itsestäni. Näistä ette ole ennen kuulleet.

1. Kauneusleikkaus. Minulle on tehty se.
Kymmenisen vuotta sitten silmälääkäri ehdotti minulle. Haluanko, että vasemman silmän lievä karsastus leikataan. Kyseessä on vain kauneusleikkaus, näkökykyyn sillä ei ole merkitystä.
Niinpä tietenkin teetin paikallispuudutuksella leikkauksen. Olen ollut tyytyväinen eikä jälkikomplikaatioita ole ollut. Eivätkä lehdetkään ole päässeet tätä revittelemään.

2. Jalat. Olenkohan maininnut, että jalat ovat heikoin lenkkini. Kerran olen katkaissut molemmat sääriluuni eräänä uudenvuodenaattona. Liukastuin jäisellä tiellä eikä alkoholilla ollut osuutta tapahtumaan. Prosessi korvattiin kaupungin vakuutuksista. Hiekotusta ei oltu suoritettu. Matkoilla jalkojeni hiertymät vaativat aina hoitoa.

3. Itku ja nauru. Itken herkästi. Jopa vieraiden ihmisten kohtalot saavat minut itkemään. Osaan myös nauraa herkästi. Nauruni on persoonallinen. Kun työtoverit, tuttavat ja ystävät kuulevat sen vaikkeivat minua näkisikään, he tietävät kuka siellä nauraa. Joskus jossain joku jopa on tokaissut kuolemattoman lauseen, kun en ole ollut paikalla. Kaikki on muuten ihan hyvin vain yksi puuttuu ja se on Arleenan nauru.

4. Kukat. Elättelin aika pitkään haavetta, että ryhdyn kukkakauppiaaksi. Koulutusta minulla ei alalle ole, mutta rohkeutta sitäkin enemmän. Kun massiiviset kukkahallit vyöryivät Suomeen, hautasin haaveeni. Kukat ovat edelleen minulle ilo ja nautinto.

5. Sisustus. Se on rakas harrastus. Jopa niin, että vieraillessani kodeissa, kahviloissa ja toimistoissa aloitan mielessäni sisustamisen. Taulut, kalusteet, tekstiilit, värit, pienesineet, uusitaan, järjestetään tai poistetaan.Tietysti vain omassa mielessäni. Jos mielipidettäni kysytään kerron sen.

6. Juomat. Ruuan kanssa juon vettä, joskus puna- tai valkoviiniä. Pizza- ja makkararuokien juomaksi valitsen yleensä oluen. Lempidrinkkini on martini.

7. Tekniset laitteet. Olen äärimmäisen tumpelo kaikkien teknisten laitteiden käytössä ja hoidossa. Kotonani niitä ovat microaaltouuni, kamerat, kännykkä, tietokone, skanneri ja jopa kahvinkeitin. Siitä muistinkin, että pitää ostaa kahvinkeittimeen uusi pannu. Nykyisen lasipannun reuna on lohjennut. Pesukoneita osaan kyllä käyttää.

Olen huomannut, että hyvin moni on saanut jo tämän haasteen. Joten huhuu sinä siellä, haluan kuulla nyt juuri sinulta seitsemän asiaa. Jos et ole vielä kertonut niistä seitsemästä, tee se nyt. Kerro, että sait haasteen minulta.

Hyvää päivän jatkoa !

torstai 15. lokakuuta 2009

Se on...

äärettömän kallis
elämänlähde
onnen rakennuspuu
kultaaja sydämmen

kestää
kantaa
anteeksiantaa

Valokuvatorstai-Runotorstai 144. haaste - Rakkaus

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kaunista meillä ja muualla

Orkideat ovat pitkään kestäviä kukkijoita. Viherpeukaloilla ne kasvavat ja kukkivat loputtomasti. Odotan uutta kukintaa kevään orkideasta. Viimevuotisesta orkideasta taas seuraan vihreän pilkahduksen ilmestymistä. Se on ollut pitkään terassilla unohtuneena. Kannoin sen sisälle, vielä ei ole näkyvissä mitään vihreää.

Tämä kuvan orkidea on ollut kuukauden ajan meillä ja edelleen kukkii freesinä. Tason peilipinta heijastelee esineiden varjoja seinälle. Viereisen palmun lehdet taas luovat varjokuvan kattospotin valon ansiosta.

Living etc.-lehden sivuilta löysin nämä värikkäät pimeiden iltojen ilostuttajat. Värivalot syntyvät oman maun mukaan lasipurkeista ja maalista.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Ajatukset harhailevat

Nyt tunnen, että ajatukset kulkevat suoran viivan lailla. Käteni eivät saa tehtäväkseen kirjoitettavaa. Katselin kuvia viime vuoden lokakuulta. Vanhat ja viisaat lehmukset osaavat elää, muuttua vuodenajan mukaan. Ne näyttävät talvella kuolleilta, mutta niissä on uuden kevään elämä jo valmiina. Elämä säilyy.

Veden pinta on tyyni ja vakaa. Se toistaa ympärillään olevan. Oikeasta kulmasta katsottuna siitä näkee taivaan. Olen kulkenut näitä samoja reittejä viime päivinä, mutta kameraan en ole ehtinyt kaunista syksyä tallentaa. Tämäkin näkymä on vuoden takaa.

Kuukausi sitten akileijan kuihtuneet siemenkodat nousivat vihreän kukkapensaiston keskeltä. Nyt lehdet ovat kuihtuneet, syksy on edennyt.

Syyskuun alkupuolella pihlaja oli vielä vehreä ja kantoi vasta punertuneita marjoja. Nyt lehtiin on iskenyt ruska ja suurin osa on leijunut alas.
Mikään ei enää palaa entiselleen. Ihmisen aika on rajallinen. Sen muistaminen on vaikeaa. Sen huomaa, kun odottamaton pysäyttää kulkusi. Pysähdyt, silmiesi ohi virtaa taakse jäänyt elämä muutaman silmänräpäyksen ajan. Elämä on virrannut liian nopeasti. Edessä on toivo saada vielä tarpeeksi aikaa.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Omenapuun sisällä - joka kuukausi 12 kertaa

Omenapuun sisällä 12.10.2009 klo 10.30. Kuva on otettu edellistä otosta kauempaa.
Kamera ja asetukset samat.

Omenapuun sisällä 12.9.2009 kello 10.30 mukana kamera Sony DSC-W55 asetukset tarvittavat.

Keltaista

Orkidean sydämmessä auringonkeltainen
keskellä lumenvalkoista.
Keltainen hanhikki syksyn aurinkopensas.
Vaimeaa keltaista vaahteroissa.
Päivänliljat ovat kuihtuneet talviuneen.

Lisää keltaista Inkivääriltä.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Ruusuja

Tänään kukkivat pihalla ruusut
vielä täysin voimissaan.
On aurinkoisen kirkas päivä.
Iloinen lintujen laulu kuului pihapuista.
Ruusujen määrä on juuri oikea.
Nupuista on avautumassa vielä lisää.

Yykaakoonee - Numerokuvat 45. haaste 34.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Raskaan päivän ilta

Tämä päivä on ollut elämäni raskaimpia. Kotiuduin juuri kahdeksan jälkeen. Nyt näyttää kaikki olevan hyvissä käsissä. Mieheni saa hyvää hoitoa. Onneksi olin tänään kotona ja pääsimme nopeasti sairaalaan. Ensi viikolla on pääsy takaisin kotiin. Luotan korkeimpaan ja hyvään hoitoon.

Aamulla, kun kaikki oli vielä hyvin, puuhastelin kukkien siirtoa terassilta. Tässä ne ovat terassin kukat olohuoneessa.