maanantai 31. toukokuuta 2010

Harmaa ja vihreä

Kun oli välillä viileämpää, kestää tulppaanien  kukinta pidempään. Joten tulppaaneista sainkin aattehen kollaasiin
Vielä kerran ja varren kans.
Sitä vihreää on nyt joka puolella. Kollaaseja olisin saanut vaikka tusinan.
Mutta kelpuutin vielä lehdet, omenapuun, vaahteran, tuomen ja pihlajan.
Kiviäkin on pihassa aivan tarpeeksi.
*****
Lisää kollaaseja Inkivääriltä

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Taloja puussa kakkonen

Klikkasin vanhoja postauksiani aiheesta "talot", sen alle olin kirjoittanut vain kaksi postausta. Toinen on Taloja puussa   4.11.2008. Huomasin vasta nyt pari viimeistä kommentointia.

Anonyymi kirjoitti... 20.5.2009
Olen suunnitellut suomen kuusimetsän siimekseen oman kaksikerroksisen talvi asuttavan puumajan, yhden vanhan ison männyn kylkeen/ympärille. Sisälle tulee varaava takka ja leivin uuni, huopa katto, rakenteet koskettaa vain yhtä puuta ja koko "muumitalo" heiluu puun mukana, alapohja about 4-6m maasta, kulku riippusiltoja tai kierreportaita pitkin ;) Tuo oma valmistuu tänä kesänä, edellisen puumajan rakensin 14m korkeuteen kuuseen, pelkkä 24m2 kaiteen kanssa taso :) Pioneerina suomessa puukiipeilijähullu olen rakentaja insinööri arkkitehti... ehkä myös yrittäjä aikanaan.
Hän sai kommenttiinsa vastauksen toiselta Anonyymilta  1.11.2009
Hei anonyymi nimimerkillä kirjoittanut 20.05.09, joka suunnittelet taloa puuhun. Olen etsinyt Suomesta kaltaistasi rakentajaa, mutten ole löytänyt. Onkohan puuhun rakentamisen hankkeesi edennyt? Olisin kiinnostunut näkemään kohteesi ja kuulemaan ajatuksiasi haasteellisesta suunnitelmastasi. Mikäli nyt sattuisit lukemaan tätä blogia, niin voisitko vinkata missä päin tällainen mielenkiintoinen hankeesi on, kuinkahan tavoittaisin sinut. Tosin hieman epätoivoiselta tuntuu tavoittaa sinua enää bittitaivaalta. Tietty jos nyt joku muu täällä tietää vastaavista kohteista niin olisin iloinen vinkistä. 
Päätin postata aiheesta, jotta anonyymit löytäisivät toisensa tämän tuoreen postaksen ansiosta. Toinen ajatukseni on, että olisin kiinnostunut puuhun rakennetusta muumitalosta, joka on kommentin mukaan valmistunut viime kesänä. Samoin kiinnostaa tuo vanhempi puuhun rakennettu 24 neliön taso. Olisi mukava saada kuulla näistä. Kuvat ja kokemukset olisivat todella kiinnostavia. Jos sinulla anonyymi on blogi, postaus sieltä on helposti luettavissa.   Kuvista Ensimmäinen kuva, terassin orvokit ovat vielä laatikoissa, mutta aivan pian vaihdan tilalle pelargoniat ja orvokit siirtyvät kukkapenkkiin. Toinen kuva, kuvasin krysanteemit maljakossa kaksi viikkoa sitten. Kolmas kuva, krysanteemit ovat edelleen maljakossa tässä asetelmassa. Lisäsin mukaan Helena Thynellin pullon. Ja aivan kohta vaihdan uudet kukat maljakkoon. Neljäs kuva, omenapuun kukkien terälehtiä leijuu hiljalleen nurmikolle. Alkaa hedelmien kehittymisen aika.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Rönsylilja

Ulkona on koleaa ja tuulista, siksipä kiertelin sisäkukkien parissa. Sisälläkin tuntuu hieman kolealta. Otin kukkivista kliiwioista kuvia, kun ne vielä ovat kukassa. Niistä ei ollut haasteeseen vastauksen antajaksi. Haettu luku on sen verran iso.
Rönsylija on sopiva, siitä löytyy oikea määrä kaartuvia suippokärkisiä isoja valkoviirullisia lehtiä. Yhteensä 31. Kun olet laskenut sen määrän ei tarvitse enää kukkapöheiköstä etsiä enempää.
Löysin YLE:n sivuilta hyödyllistä tietoa tästä kukasta.


Rönsylilja eli viirulilja on ainoa maailmassa joka puhdistaa jopa homepölyä, sanoo Nasan tutkimuksiin tutustunut kukkakauppias Kaija Ordning. Kukkakaupasta saa kaupan päälle kuuntelevan korvan.

- Jos on yksi rehevä rönsylilja ikkunalla, niin 36 neliötä olisi puhdasta ilmaa hengitettäväksi. Se on semmoinen, jonka suomalaiset ovat tienneet synnynnäisesti, koska se on meillä joka huushollissa ollut.
Hämeenlinnalainen kukkakauppias Kaija Ordning lisää hyvien huonekasvien listaan myös anopinkielen ja kultaköynnöksen. Nekin ovat tuttua tutumpia kasveja, jotka ovat Nasan mukaan terveellisiä hengitettäväksi.
Kukilla on äärettömän suuri merkitys hyvinvoinnille, sano Kaija. Yksi asiakas oli vienyt yrityksensä kehityskeskusteluihin värikkään kukkakimpun ja totesi sen helpottaneen keskusteluja. Kukista saa ja kukissa näkee elämäniloisuuden ja voiman.
- Elämän kiertokulunkin. Se kukkii, on kauneimmillaan. Sitten se rupeaa lakastumaan, sitten se on pois.

Meillä tämä rönsylilja puhdistaa ilmaa olohuoneessa ja anopinkielet keittiössä. 
********
YyKaaKooNee-Numerokuvat  25. haaste - "puolisosi syntymäpäivä"

perjantai 28. toukokuuta 2010

Rakas päiväkirja

Olen aikonut monesti avata päiväkirja-albumini, mutta sopivaa aikaa ei ole löytynyt. Pyydän anteeksi, että olette saaneet lojua vaatehuoneen ylähyllyllä toimettomina jo yli viisi vuotta. Kun löysin teidät aikoinaan kirjakaupasta ajattelin vihdoinkin arkistoida valokuvani. Samassa ajatuksessa, sen sivulauseessa, suunnittelin kirjoittavani jokaiseen kuva-albumiin päiväkirjaa kuvien kohteista.

Albumeja on kaksitoista eikä tämä määrä edes riitä vuosien aikana kertyneille kuvakasoille. Niitä pursuaa pinottain lipaston laatikossa ja erikokoisissa pahvilaatikoissa. Kerran sain äkillisen inspiraation ja innostuin järjestämään matkakuvat kohteittain omiin kasoihinsa. Suunnittelin oman päiväkirja-albumin kullekin matkalle. Muistini on jo hataraa, onhan vanhemmista matkoista kulunut jo vuosia. Uskon, että kuvat virittävät muistot esiin ja päiväkirjani onnistuu.  Arkistoni sisällysluettelo tulee olemaan lyhyt ja selkeä, koti ja asuminen, lapset, matkat.

Kun ostin albumit, ajattelin aloittaa arkistoinnin  kesän sateisina, syksyn pimeinä ja talven pakkaspäivinä.  Kun kaksi vuotta oli kulunut eikä ollut tapahtunut mitään, tein uudenvuodenlupauksen. Kymmeneen vuoteen en ollut luvannut mitään. Kunnes kolme vuotta sitten havahduin uudenvuoden aattoiltana muiden luvatessa kaikenlaista. En olisi pekkaa pahempi ja lupasin juhlallisesti, että tulevana vuonna järjestän jokaikisen valokuvan. Tuli uusi vuosi, aika kuluu nopeasti. Keväällä ei ollut tapahtunut vielä mitään  Silloin ajattelin, kun tulee kesä ja sadepäivät sitten, kesällä ajattelin kun tulee syksy silloin. Jokaisena tämän jälkeen tulleena vuotena muistan vaatehuoneen hyllyllä albumit ja laatikoissa lojuvat valokuvat.

Reilu vuosi sitten ostin skannerin. Kuviahan tulee jatkuvasti vain lisää. Tietokoneen kovalevyasema pullistelee kuvista repeämispisteessä. Skannerilla tekisin ihan omat albumit päiväkirjamerkintöineen. Suunnittelin kuvien ryhmittelyä, tekstityyppejä ja värejä. Tämä olisi ratkaisu. Vanhoista paperikuvistakin voisin osan skannata. Skannasin jo yhden kuvan, isoäidin talokuva, ikäänkuin opetteluna. Skannaus onnistui oikein hyvin.

Mitään ei ole vielä tehty. Säilyvätkö vanhat väripaperikuvat vielä pitkään. Huomenna tarkistan vanhimmat kuvat. Löydänkö vain valkoisia tyhjiä kuvia Mallorcan matkaltani. Tunnen syyllisyyttä valokuvien puolesta. Olen jättänyt ne heitteille. Saakohan tähän ongelmatilanteeseen terapiaa.

Jos blogini hiljenee hetkeksi eikä postauksia ilmesty viikkoon, se merkitsee että olen uppoutunut valokuvieni arkistoimiseen.

*******
Pakinaperjantai 183. haaste - Päiväkirjamerkintöjä

torstai 27. toukokuuta 2010

Ota vastaan viesti

taivas maa
aallot veden meren
pilvet taivaan
laulu lento lintujen
kuiske aaltojen
kukat puiden
kasvu luonnon
nousu siementen
kaste maan
voima sateen
kukoistus kukkien
-
ota vastaan
viesti

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Tänä päivänä

Iirikset ovat ansainneet julkisuutensa tänne nettimaailmaan tänä alkukesän päivänä.  Otin muutama päivä sitten kuvia, joissa ensimmäiset iirikset olivat jo auenneet. Nämä ovat uskollisia kukkijoita.

Tässä iirikset kuvattuna valkoisten tulppaanien takaa. Nämä valkoiset istutuin viime syksynä, kuten taustalla hieman pilkistävät vihreävallkoisetkin. Ne kerrotut valkoiset, jotka laitoin maahan samanaikaisesti eli viime syksynä, eivät nousseet kukkimaan ollenkaan.
 Valkoisia petunioita on kaksikymmentä punasaviruukuissa. Ne kukkivat  ilahduttavan runsaasti. Tänään piipahdin Aura-galleriassa kokoelmanäyttelyä ihastelemassa. Yläsalissa on hienoa  grafiikkaa esillä, mutta valitettavasti en muista tämän taitelijan nimeä. Alakerrassa Inari Krohn, Elina Luukkanen, Kirsi Neuvonen, Marko Lampisuo, Eija Kokko.  Ihastelin galleriassa myös  kerrottua lilaa riippuvaa petuniaa. Nyt jäljitän meille samanlaista valkoisena.
Sammalleimut ovat kukassa ja pääsivät myös  mukaan nettimaailmaan.
Terassille on asennettu aurinkosuojakaihtimet. Niillä saan säädettyä paahtavaa auringonpaistetta. Tosin tällä hetkellä on aurinko näyttäytynyt kohtuullisella tavalla, mutta kyllä ne paahteet pian palaavat.
Lattialla olevassa ruukussa kasvavat joulun amaryllikset. Ovat vihreitä eikä kukista ole tietoakaan. Kukkivatkohan ne jossain vaiheessa uudelleen ?

tiistai 25. toukokuuta 2010

Hiljaisuuden tyyssijat

Kaupunki kysyi mitä kuuluu, otsikoi Hesari.  Helsinki kartoitti asukkaidensa hiljaisuuden tyyssijat. Ja asukkailta saatujen vastausten perusteella saatiin selville, että helsinkiläiset löytävät hiljaisuuden metsistä, puistoista, rannoilta ja saarista. Yllättäen myös Malmin lentokentältä.
Jos vastaisin turkulaisena tähän samaiseen kysymykseen, voisin luetella lukemattomia paikkoja täältä Turusta.
Ensimmäinen paikka on Aurajoki ja sen rannat. Kesällä rantojen vehmaus, puut, kukat, linnut, oravat, rusakot ja virtaava vesi. Talvella lumen ja huurteen kaunistamat rannat ja sen valaistus.Lukemattomat puistot, vanhat kaupunginosat, tori, sillat. Vaikka muutama vuosikymmen sitten täällä on surutta purettu vanhaa ja vanhaa rakennuskantaa on korjattu peltivuorauksin ja muovi-ikkunoin, on onneksi kaupungin ilme säilynyt historiansa ytimen osalta.

Aurajoen ylittäviä siltoja on tällä hetkellä seitsemän. Myllysilta on tänä vuonna saanut eniten huomiota sen notkahtamisen takia. Kohta silta puretaan ja tilalle rakennetaan uusi. Teatterisillan esittelin teille huhtikuulla.
Kuvassa on Turun Tuomiokirkkosilta. Nimensä mukaan se ylittää Aurajoen Tuomiokirkon puiston kupeelta.
Silta rakennettiin puusta 1899, mutta se muutettiin myöhemmin rautarakenteiseksi. Sillan pituus on 47 metriä ja leveys 27 metriä. Vuosina 1951-1956 kaksikaistainen silta levennettiin kuusikaistaiseksi.

Tuomaansilta johtaa Aurajoen yli Helsingintietä kulkevia. Sillan eteläpuolella Helsingintie muuttuu valtatie 1:ksi. Silta valmistui 1999 ja se valittiin vuoden sillaksi vuonna 2001.  Sillan eteläpuolen kupeessa kallioleikkauksissa on Leena Ikosen ympäristötaideteos Jäähuntu. Sillalta avautuvat näkymät keskustaan, taustalla näkyy Tuomiokirkko ja taaempana Tähtitorni.
Helsingin kyselyssä jokin paikka voidaan mieltää hiljaiseksi, vaikka desibelimittari kertoisi päinvastaista.  Kaupungissa hiljaisuus ei tarkoitakaan  äänettömyyttä vaan miellyttävää äänimaisemaa. Hiljaisuuden kokemiseen vaikuttaa se, miltä ympäristö näyttää. Silmää miellyttävässä rauhallisessa maisemassa voi olla ääntä, jota ei pidetä häiritsevänä.
Minä kuulen vain Aurajoen rantojen linnulaulut ja liikenteen äänet hiipuvat taka-alalle. Ne eivät häiritse minua eivätkä lintuja. Maiseman kauneus voittaa ja häivyttää kaupungin äänimelun.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Luumua ja vihreää

  Luumunpunaista hain kirjahyllystä.
 Kirjan takakansi sopi kollaasin pohjaksi.
Vihreitä yrttejä lisäsin mukaan.
Timjami ja krassi.
Vuohenputki on nyt vehmaimmillaan.
Käytin sitä tänään Kotona-keittiössä.
Illalla näet siitä postauksen. Hyvää on.
Punaista suolaheinää käytän salaateissa.
Pihan omenapuu ei ole kukkivana tässä.
Näet sen kukkivana muutama postaus alempana.
Tähän aikaan maisemat ovat vihreitä kaikkialla.
Tämä näkymä avautui vihreänä yhdestä olohuoneen ikkunasta.
Ikkunan välipuun peittävät nyt luumut.
Luumuissa on oikea luumunpunainen.
*****

Rakkaus kukoistaa

Rakkauden konkretisoiminen kuvaksi on hieman haastavaa. Mietin tätä aihetta,  ajattelin jo jättää väliin.
Kunnes  - kun kävelin aamulla kadulla, katseeni löysi sydämmet. Karun kerrostalon ranskalaisen parvekkeen takana kukkii rakkaus. Punaiset sydämmet hehkuvat nuorenparin yksiössä, näin kuvittelen.
******

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Sukelluksissa unelmiin

Hänellä on unelma.
Keskellä sankkaa metsää kohoaa punatiilinen 20-metrinen vesitorni. Se on ollut tyhjillään käyttämättömänä muutaman vuosikymmenen ajan. Rakenteet ovat edelleen lujat ja kunnossa. Vesitornin lähimmät naapurit ovat metsän eläimet linnuista metsämyyriin.
Hän on unelmoinnut tornista jo kauan. Nyt siitä on tullut totta. Tornista tulee kuusikerroksinen perheen kotitalo  Portaat ovat ensimmäisenä työn alla. Metsästä kuuluu vasaran pauke ja metallin kolina. Pian kuljetaan kerroksiin kierreportaita pitkin. Ylimpään kerrokseen tulee olohuone. Sitä kiertävät  ikkunat joka suuntaan. Niistä avautuvat huikaisevat näkymät alas kauas metsään ja taaempana siintäville niityille.
Pohjakerroksen alla on syvä kaivo. Se otetaan käyttöön. Kaivoon tehdään lasikansi, jonka läpi näkyy kirkas vesi. Neljä vuotta hän uurastaa unelmiensa tornin kimpussa. Vihdoin koittaa päivä, jolloin hän avaa keittiönsä hanan ja antaa oman kaivon veden virrata. Unelma on täyttynyt.


Hänellä on unelma.
Pian taloksi asetuttuaan hän huomaa, lisätilan tarve on välttämätöntä. Hän unelmoi toisesta tornista. Se rakennetaan kiinni vanhan tornin kylkeen matalampana. Hän uurastaa. Toiseen kerrokseen tulee keittiö ja kolmanteen olohuone, uusi ja vanha kerros yhdistetään toisiinsa. Unelma on täyttymässä. 

Hänellä on unelma.
Kiertäessään maakuntaa hänen eteensä ilmestyy vanha, tukeva kivisilta. Silta on ollut pitkään käyttämätön. Sen päällä kasvaa heinikkoa. Sillan arkkukaaren alla kulkee käytössä oleva leveä kylätie. Hän kulkee sillalla, mittailee leveyttä ja pituutta, unelmoi. Kun suunnitelmat ovat kypsyneet päässä kerrottavaan muotoon, hän esittelee ne perheelleen. Sillalle rakennettaisiin junavaunuista kesäasunto. Junavaunujen mittasuhteet ovat juuri sopivat sillalle. Perhe on yllättynyt, kielteinen reaktio on ymmärrettävää. Onhan rakentaminen tornissa vielä kesken. Unelma jää elämään.
Jonain päivänä tämä unelma on täyttynyt. Ohiajavat voivat nähdä onnellisen miehen käyskentelevän sillan kesäasunnollaan.


Tämä tarina on tosi. Olin sukelluksissa näihin unelmiin kotisohvalla Uusi elämä maalla-ohjelmassa.
Ajattelen. Toteuta unelmasi, elä elämäsi.
Elä aina elämääsi niin, että sinulla on vielä jokin unelma täytettävänä. Vaikka olisit toteuttanut kuinka monta unelmaasi menneisyydessä, sinulla on aina oltava vielä yksi unelma.
Koska jos lakkaat uneksimasta, elämästä tulee vain olemassaoloa. - Sara Henderson.
*******

lauantai 22. toukokuuta 2010

Vihreää vartin verran tulppaaneissa

Valkoisissa tulppaaneissa on vartin verran vihreää kukan terälehdessä
 Tummansiniset iirikset avasivat kukkansa. Yhdessä on mukava kukkia. 
Vihreä näyttää onnistuneen lehdistä kukkaan. Sopivasti särmää valkoiseen.
Jos nyt alkaa hieman viileämpi jakso, tulppaanien kukat kestävät pidempään.
Aurinko, niin mukavaa kuin sen paiste onkin, lyhentää kukinta-aikaa. 
Pari päivää sitten tulppaanit ja iirikset olivat vielä nupuillaan.
*********
Vihreää vartti

perjantai 21. toukokuuta 2010

Täällä kukkivat jo omenapuut


Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut,
siell' on siintävät seljät ja salmien suut,
siell´on vihreät metsät ja mäet,
siell' on vilposet illat ja varjokas koi,
siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi,
siell' on kaihoja kukkuvat käet.
Mun on mieleni nääntyä ikävään,
kun tiedän, kun tiedän ma kaiken tään
ja ma kaihoten kaipaan sinne
ja mun sieluni silmin ma nään sen näyn,
salot vihreät metsät, jos katuja käyn,
jos kuljen, kätkeyn minne.
Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks
ja sen ilma niin kumman painavaks
ja ma syömmessä toivon jo salaa:
tulis syksy ja metsät ne vihreät veis,
tulis talvi ja lumin ne peitteleis –
kai silloin mun rauhani palaa.
Runo V.A. Koskenniemi
****
Omenapuu on edennyt kohti kukintaa nopeasti. Kolme päivää sitten otin kuvasarjan kukkanupuista, joita kuvia en ehtinyt tänne postata. Nyt kukat avautuvat kovaa vauhtia. Pudottelin puuhun jääneitä omenoita alas eilen. Vaikka eivät ne kukintaa olisi haitanneet. Latvassa niitä on kukkien ja lehtien seassa. 
Aamulla  oli kaunista omenapuun alla, linnut konsertoivat ja ilman täytti aamuauringon lempeä valo.
Ihmeellisen kaipuun herättää tämä kesän kauneus, kuten  Koskenniemen runo kaiholla kuvailee.
Kaunista ja mukavaa viikonloppua.

torstai 20. toukokuuta 2010

Hassu harakka

Puun takaa yllättäen
se lentää siivet viuhuen.
Näenkö, herra Harakka vilkaisee,
nauraen keimailee.
Katson pyrstöä keikkuvaa,
sen huomaa.
Lentoon nousee lehahtaen
raikuvasti räkättäen
hassu Harakka risupesän,
jossa asuu koko kesän.

Sain kuvan ilman harakkaa
vain puun ehdin tallentaa.
Katso hassu Harakka
puun takaa yllättäen .........

*******
Valokuvatorstai-Runotorstai 167. haaste = Hassu

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Ja tuomi kukkii

Se on nyt kesä jo toukokuussa. Tänään oli aivan ihastuttavan lumoava kesäpäivä. Vieno tuomenkukkien tuoksu leijuu yli koko pihapiirin. Linnut konsertoivat kuorossa ja aurinko ilottelee sydämmensä pohjasta. Eihän täältä malta lähteä mihinkään, nimittäin luonnosta, pihalta ja terassilta.

Tuomen kukkatuoksujen innoittamana lähdin vielä lenkille pitkin rantaa. Varustauduin matkaan saksilla, sillä ajattelin vaivihkaa pujahtaa tuomien kätköihin ja napsia kimpun maljakkoon. Se onnistui hyvin, kukaan ei nähnyt enkä joutunut sakotetuksi.

Menomatkalla huomasin voikukkapellon laidassa armeijanvihreän pienen harjateltan. Sen vieressä oli polkupyörä ja perään kytkettynä lasten pyörävaunut.  Mutta ennen tätä näin voikukkapellossa paljaat polvet. Kun saavuin lähemmäksi,  huomasin aurinkoa ottavan äidin. Mikä ihana paikka keltaisessa voikukkapellossa ja aurinkoa riittämiin.  Teltan edustalla isä hoiti pienokaisiaan, selvästi menossa oli kesän piknikretki. Valitettavasti en voinut kuvata retkeilijöitä. Kuvaukseen olisi pitänyt pyytää lupa enkä halunnut häiritä heitä. Kuvassa näkyy nyt vain voikukkapelto. 

Palaan vielä sunnuntaiseen postaukseeni Raunistulasta. Kerroin, että erään talon pihalta kuului poikien iloinen moikkaus. Se oli iloinen yllätys ja muistin sen taas kuunnellessani uutisia telkkarista. Tunnistin moikkaavat pojat Virusmäen Lastenkodin asukkaiksi. Turussa ollaan lopettamassa säästösyistä kolme lastenkotia ja "kodittomiksi" jää yhteensä 28 lasta. Virusmäen pojat ovat heidän joukossaan. Kaupunki hakee säästöjä sijoittamalla lapset uudelleen joko sijaisperheisiin tai toisiin lastenkoteihin. Kunnellessani asian uutisointia tuntui sydämmen kohdalla pistos. Lapset ovat kokeneet jo kovia ja menettäneet vanhempansa. Vanhemmat, joilla ei ole ollut taitoa ja kykyä hoitaa vanhemmuuden velvoitteita. Nyt heitä kohtaisi uudelleen menetys ja ero tutusta ympäristöstä, kavereista ja hoitajista.  Onko tämä oikeaa säästämistä ? Ei todellakaan. Turruttaako raha sydämen kiveksi.  
Huomennakin paistaa aurinko

tiistai 18. toukokuuta 2010

Pistäydyin Tukholman rannassa

Reilu viikko sitten nousimme  sunnuntai-iltana  Isabella-risteilyalukseen. Minua tervehti ruusun kera aluksen  perämies, kuten kaikkia muitakin naisia. Nopeasti tavarat hyttiin.  Etukäteen varattu illallinen alkaa kello 21.15. 
Odotimme hetken ravintolaan johtavassa aulassa. Koska illalliselle ei ollut jonoa, päätimme siirtyä ravintolasaliin. Vastaanottovirkailija vilkaisi korttiamme.
Illallisenne alkaa vasta kello 21.15. Totta, siihen on vielä 5 minuuttia aikaa, totesin. Noudatamme näitä annettuja aikoja tarkasti, limitämme ruokailijoiden ruuhkaa, emme voi joustaa ajassa, virkailija  oli tiukkana.
Siirryimme odottamaan. Kun kuusi minuuttia oli kulunut, saimme mennä illalliselle. Ravintolasali oli puolityhjä. Ei siis tarvetta ruuhkan limittämiseen. Asiakaspalvelussa jousto ja tilannetaju on tarpeellista ja takaa asiakastyytyväisyyden. Noutopöydät notkuivat ruuasta. Kala- ja äyriäistiskit olivat parasta antia ja jälkiruokapöydän tiramisu loistavaa.  Ilallinen onnistui loppujen lopuksi.

Aamulla olimme Tukholmassa, palasimme heti  takaisin kohti Turkua. Päivä oli hieman kolea ja harmaa. Ihailin merinäkymiä vain ikkunoiden takaa.
Tukholman saaristo on kaunista katseltavaa. Se on täynnä loma- asuntoja ja asutaanhan sielää vakituisestikin ympäri vuoden. Tuollaisen pienen saaren voisin mielihyvin omistaa. Turvallinen ranta vastapäätä on tarpeeksi lähellä.

Hulppeita huviloita kohosi näkyviin kallioisilta korkeilta rannoilta. Upeat näkymät aavalle merelle.
Ei aivan yksin seilattu kauniilla merellä. Ohitimme luodolle purjehtivan purjeveneen. Aavan merenselän horisontissa näkyi matkaavan rahtialus.
Yksinäisen luodon mökkiin voisi majoittua muutamaksi viikoksi mietiskelemään. Vai olisiko siellä liian yksinäistä vain meri ja taivas seurana.
Ilahduttava näky kahteen otteeseen olivat tuulivoimalat. Toinen oli Ruotsin puolella saaristojen jälkeen ja tämä toinen ennen Ahvenanmaan saaristoa . Kannatan ekologista tuulivoimaa, eivätkä tyylimyllyt mielestäni riko merimaisemanäkymää. Tilaa on.  Luotoja riittää  näille nykyajan tuulimyllyille eikä tietääkseni saasteongelmaa ole.
Mukava merireissu oli täysin meren ansiota. Sitä oli turvallista ihailla tukevassa laivassa. Kävimme kuuntelemassa myös laivalla esiintynyttä Amadeusta. Hän oli heiveröinen pieni nuori mies. Miten voikaan noin pienestä miehestä lähteä niin täyteläinen ja upea ääni. Luonnonlahjakkuus ja upeat tulkinnat.