maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kaupungilla

Olen veroilmoitusten suhteen tänä vuonna jopa etuajassa. Sain kaikki valmiiksi jo tänään. Kyllä tuli aherrettua  taas niiden eteen. Yleensä olen palauttanut aina viime tipassa päättymispäivänä viittä vaille kello 16. Kävelin virastotalolle veroilmoitukset laukussa, mutta kuinkas kävikään, ovet napsahtivat lukkoon paria askelta ennen. Huomenna on yritettävä uudelleen. En halua lähettää veroilmoituksia netin kautta, vaan käyn pudottamassa henkilökohtaisesti toimiston aulan postilaatikkoon. Suosin  tätä tapaa niin kauan, kun meillä on verotoimisto paikkakunnalla. Koskaan ei voi tietää milloin rahat loppuvat eikä kannata ylläpitää pikkukaupungissa toimistoa. 

Päätin tänä aurinkoisena päivänä katsella hieman joen toiselle puolelle, josta alkaa Neristan.
Ensimmäinen näkymä sillan kupeesta on punaisista taloista ja keltaisesta kulmatalosta. Saaren pikku majakka on sopinut myös kuvaan.
Tätä taloa olen ihastellut aina  jo lapsesta saakka. Nyt sitä kunnostetaan hitaasti mutta varmasti.  Se näkyy jo julkisivussakin. Väritys on ihanan prinsessamaisen vaaleanpunainen. Puut näyttävät  jo hieman vihertävän.
Kauniit talot jatkuvat, punainen on hyvin kodikas. Ja sen vieressä uljas valkoinen talo, josta otin  kokonaisen kuvan, se on seuraavana alapuolella..
 Linjakas talo, lapsuuden kotitaloni oli juuri tätä kokoa ja myöskin valkoinen, pielilaudat olivat vain punaiset. Meillä oli harmaa tiilikatto. Muistan, kun pärekatto vaihdettiin tiilikatoksi. Olin silloin ehkä neljä vuotias.
Tämä Snellmanin talo on rakennettu 1810. Nimensä talolle on antanut Johan Wilhelm Snellman, joka syntyi 12.5. 1806 laivamatkalla Tukholmasta Kokkolaan. Hän asui lapsuutensa ajan 10-vuotiaaksi tässä talossa. Sitten hän lähti Ouluun triviaalikouluun ja asui isänsä sisaren luona. Hänen vanhempansa muuttivat Kokkolasta 1821 Ala-Härmään.  Johan W Snellman toimi kotiopettajana Kokkolassa talvet 1823 ja 1825 sekä lukuvuoden 1826. Oppilaina olivat muun muassa Wilhelm Rahm, Anders O Roos ja kauppaneuvos Kyntzellin poika.  
Nykyään tämä rakennus, Snellmankoti, on Kokkolan toimitaloyhdistys ry:n omistuksessa. Taloa voi varata juhlapaikaksi ja siellä järjestetään musiikki- ja tanssitapahtumia.
Katselin etäältä valkoista patsasta, kokonaisuuteen kuuluvat myös kivirakennelmat. Aikoinaan niiden läpi soljui vesi, patsas on myös suihkulähde. En muista milloin tämä suihkulähde on tyrehtynyt.  Pitää odottaa kesää ja käydä katsomassa tilannetta. Patsas on lahjoitettu Kokkolan kaupungille Liettuan ystävyyskaupungista Marijampolesta. Tämän Baltija-patsaan sokkelissa lukee kullatuin kirjaimin Itämeri rauhanmeri useammalla kielellä. Patsas kaipaisi jo huoltoa ja puhdistamista.  
Toivoa sopii, että Itämeri olisi rauhan meri näinä epävakaisina aikoina. Tänään sain lukea, että Putin katsoisi jo Suomeen päin syystä, että olemme Ukrainan tapaan saaneet rajavedot väärään kohtaan.
Osittain vielä jään peitossa oleva Suntti kylpee auringossa. Kevät etenee ja pian puut ovat jo vihreitä. 

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Keväiset kollaasit

 Vihreää, valkoista ja harmaata
Narsissien seuraksi lisäsin yrttejä, kiviä, maalauksen ja tyynyn sohvanurkasta.
Nyt on mustaa mukana.
*


lauantai 29. maaliskuuta 2014

Taidekoulun pihalla

Keväisessä auringonpaisteessa kiertelin vanhankaupungin laitamia. Yksinäinen talitintti lauloi keväisellä nuotilla. Hiljainen lauantai-iltapäivä oli vaihtumassa iltaan.
Pysähdyin, kuten niin monesti ennenkin, vanhan kauniin rakennuksen eteen. Koska auringonvaloa oli mukavasti näppäilin kuvia Renlundin koulusta, jossa nyt toimii Pohjoismainen Taidekoulu.

Suomen senaatti hyväksyi vuonna 1866 asetuksen kansakoulun perustamisesta. Asetuksen mukaan kansanopetuksen tuli koskea sekä tyttöjä että poikia. Alkuvaikeuksien jälkeen ruotsinkielinen kansakoulutoiminta käynnistyi Kokkolassa vuonna 1874. Koululuokat toimivat aluksi toisistaan erillään aina vuoteen 1908, jolloin ala- ja yläluokat pääsivät muuttamaan omaan kiinteistöön Pormestarinkadun varrelle rakennettuun kauniiseen jugend-tyyliseen koulutaloon. Talon ovat suunnitelleet kuuluisat arkkitehtiveljekset Verner ja Ivar Thome. Koulu tunnetaan nykyisin Renlundin kouluna, ja tällä hetkellä sen suojissa toimii Pohjoismainen Taidekoulu.

  
Ennen osattiin rakentaa hyvin ja oikeaoppisesti. Ulkonäköön satsattiin ja kaikki tehtiin käsityönä.
 Toivon, että tätä rakennusta ei tuhota väärillä, virheellisillä korjaustoimilla eikä rakennusta pureta, vaan ammattitaidolla ja vanhaa perinnettä kunnioittaen siitä pidettäisiin hyvää huolta.

Kahden julkisen rakennuksen ikävä kohtalo oli taas luettavissa maakuntalehdestä. Omakotialueen, 1980-luvulla rakennettu, lasten ja äitien neuvolarakennus on homeessa ja sisäilma aiheuttaa terveysriskejä. Rakennus tyhjennetään ja neuvola siirtyy muualle.
Ehdottaisin, että rakennus purettaisiin ja tontin käyttötarkoitus muutettaisiin asuintalotontiksi, jolloin tontti voidaan myydä omakotirakentajalle. Kaupunki saa rahansa eikä veronmaksajille koidu korjauskustannuksia. Korjaukset eivät kuitenkaan pelasta rakennusta, se taito näyttää puuttuvan.
Toinen sisäilmaongelmissa painiva rakennus on terveyskeskuksen vanhempi siipirakennus. Samat toiveet sinne myös.
Jännityksellä odotan mitä seuraavaksi on tulossa. Tällä hetkellä sisäilma- ja homeongelmia on kaupungintalossa, valtion virastotalossa ns poliisitalo. Muutama koulu on evakossa ja homekouluja on purettu pari kappaletta. Tilalle on rakentumassa uudet. Onnistuvatko uudet kestämääm Renlundin koulun  verran  eli 105 vuotta. En usko.
Kuntien, kaupunkien ja valtion olisi paras rakentaa ns viipalerakennuksia, siirrettäviä ilman perustuksia olevia, joissa on yksinkertainen ilmanvaihtotekniikka ja ovat helposti ja edullisesti uusittavissa elementti kerrallaan, kun ongelmia syntyy.
 
 
Rakennuksessa on kauniita yksityiskohtia. Ennen rakennettiin tuulettuvat alapohjat, sokkeli on kaunista suomalaista graniittia tai gneissiä ja sen korkeus on riittävä. 
 
Katot ovat harjakattoja, joihin ei vesi jää makaamaan ja purkautuu rakennukseen.. Nyt vesi virtaa iloisesti peltikouruja pitkin  alas maahan.
Ilmanvaihtoa helpotettiin tuulettamalla ikkunoiden kautta. Runko on hirttä ja eristykset  hengittäviä luonnon materiaaleja. Rakentaminen ei kuulosta kovin monimutkaiselta. Onko se  tehty nykyään liian monimutkaiseksi ja hoitaminen ongelmalliseksi.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ideoita sisustukseen

 Ruokailuryhmä on hauska, muutoin vähän tylsän tyhjää.
 Tauluasetelma on onnistunut. Kodikasta.
 Morriksen tapetti tuo sopivasti lämpöä keittiöön. Kaikki muu voi olla valkoista.
 Eteisen lipasto saa huomion tarkoituksella.
 Parasta on kattovalaisin.
Graafista selkeyttä.
Kuvat: Stadshem
On rentouttavaa ihailla muiden koteja kuvista. Etsin huoneiden katseenvangitsijat.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Kärsivällisyys on hyve

Käsillä tekeminen kasvattaa kärsimättömän kärsivällisyyttä.
 *
Kärsivällisyys
on pitkämielinen
 jaksaa odottaa parempaa
ei kiirehdi hitaamman edelle
ei kiihkoile toisinajattelevalle
ei kavahda vastoinkäymisiä, esteitä, vastarintaa
ei kosta vääryyttä

Kärsivällisyys on hyve
*

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kirpeät

 Sitruunan keltainen kirpeys.

 Kirpeät marjat, puolukka ja tyrni.
Kirpeät marjat pääsivät tänään salaattiin.
*

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Keväällä kerran

Lunta on juuri sen verran, että näyttää valkoiselta. Tämä lumi hupenee kovaa vauhtia, kun aurinko paistaa keväisen kirkkaasti.
Nyt luvataan allergikoille piinallista kevättä. Pölyä on  tänä vuonna ilmassa runsaasti ja tavallista pidempään.Siitepölymäärät ovat tavallista runsaampia. Onneksi en ole allergikko. Katupölyaika on jo alkanut ja jopa jo mennytkin.. Ennen tätä lumentuloa puhdistettiin keskustan kadut, joten aika hyvältä näyttää. Puistoissa ja metsissä on raikasta ja kevyt hengittää. 
Meidän oma joki, Suntti, on vielä jään peitossa. Kun sunnuntaina kiertelin sen rantoja, tepastelivat nämä tuntemattomiksi jääneet linnut jäällä. Kai ne olivat luistelemassa. 
 Kevät kuin aamu, sen yöt
auringotonta päivää.
Pihoille ovat ilmestyneet
äänettömät pyörät. Kun ensimmäinen
lintu alkaa äännellä aamuyöllä,
se on tuskin kuuluvaa
kaikkein verkkaisinta puhetta
ei kenellekään. Se ei ole laulun
nousuja ja vaikenemisen
laskeutumista vaan tasaista
oloa. Se sanoo: No niin, no niin....
Niin tyytyväinen ihminenkin
selvittää ja oikoo vaivattomaksi
elämäänsä ja kevyttä peitettä.

Veijo Meri  Kevät kuin aamu  / 1987


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

On kollaasin aika

 Yhdistin kolme vanhaa kollaasia ja yhden kuvan, kuva vasemmassa yläkulmassa.
Näitä kollaaseja ei ole aikaisemmin juuri tässä kokoonpanossa julkaistu.
Ne ovat jääneet kollaasikansioon julkaisemattomina.
 Eilinen sorsaretki kuvina. Sorsakuvia oli eilisessä postauksessa,
mutta haitanneeko se. Värit vain olivat niin sopivia.
Tämän kollaasin kokosin ihan vain ilokseni.

*

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Sorsien elämää

Suntti on vielä jäässä, mutta alajuoksun pieni koski on sula. Siellä on sorsien mukava 
polskutella ja ottaa aurinkoa. Tänään oli aurinkoista ja sorsat nauttivat.
Otin niistä kevään ensimmäiset kuvat. Zoomilinssiä ei ollut mukana.

 Tässä lökötellään kosken kivillä, pulahdetaan välillä uimaan ja tietysti seurustellaan pareittain.
Osa on kiivennyt rantatörmälle, sinne paistaa aurinko lämpimämmin.
 Pari on jo erkaantumassa sakista ja yksinäinen uros ihailee itseään vedenpinnasta.
 Leppoisaa lauantaipäivän viettoa näyttää olevan.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Unkarilaista käsityötä

Unkarin Budapestista vuosia sitten ostamani ruokapöydän liina pääsi pitkästä aikaa pöydälle. Harvoin tulee otettua sitä käyttöön. Vaikka se on hieman romanttinen omaan sisustustyyliini,
 se sopii ruokapöydälle ja astiastoilleni. 
Ostin liinan käsityöliikkeestä, jossa myytiin käsintehtyjä tuotteita. Minusta tämä on väreiltään ja toteutustavaltaan unkarilainen. Kirjonta on mehevää ja taidokasta. Ainoa miinuspuoli on se, että kirjonta pussittaa kankaan pehmeille rypyille. Niitä ei saa silittämälläkään tasaiseksi. Se ei kuitenkaan haittaa, kun pöytä on katettuna, rypyt häviät kattauksen joukkoon.
 Liinan reunat on huoliteltu käsin virkatulla pitsillä.
Keskiö on kierretty taidokkailla reikäompeleilla, jotka eivät onnistuisi minulta.
Kukkia on siroteltu reikäommelkehän joukkoon.
Pöytäliinojen kirjontaa en aio toteuttaa. Nyt on edelleenkin menossa
sohvatyynyjen kirjonta. Pääsiäiseksi teen jotain muuta.

torstai 20. maaliskuuta 2014

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Veitsi

 Sahalaitaiset
 Viiltävän suorareunainen
 Jykevä sahalaitainen
Tällä lähtevät kuoret juureksilta.

*