sunnuntai 29. heinäkuuta 2007

Lihapullia ja kerroskiisseliä


Lihapullia valmistetaan lähes jokaisessa suomalaisessa keittiössä. Otsikon kuvan Äidin jauhelihakirja vuodelta 1970 on hyllyssäni. Se on käännetty ruotsalaisesta Mammas köttbullar-kirjasta.

Kirjassa kerrotaan, että Amerikassakin on ryhdytty pohjoismaisten lihapullien tapaan valmistamaan lihapyöryköitä. Unelma äidin lihapullista, maailman parhaista, on meille jokaiselle tuttu. Lihapullat näyttävät kaikki samanlaisilta, joten niiden tulisi maistuakin samanlaisilta. Jokaisella ruuanlaittajalla on kuitenkin oma, salainen ohjeensa, jota toisen
on vaikea jäljitellä
.
Mikä ne sitten erottaa toisistaan, vaikka jokaisella kerralla käytettäisiin samat ainemäärät ? Ehkä aineiden käsittely, maustaminen ja mureketaikinan sekoittaminen ovat vaikuttavia tekijöitä.

Aion paljastaa tässä blogissa salaisen lihapulla-ohjeeni. Olen kehittänyt sen keittiössäni parisen vuotta sitten. Lopputulos on maisteltu ja testattu arvovaltaisen koti- ja vierasraadin avulla moneen kertaan. Lihapullat ovat saaneet raadeilta kiitettävät arvosanat. Ohjetta ei ole aikaisemmin kirjoitettu kirjalliseen muotoon, vaan ohje on ollut muistissa tekijän päässä.

Arleenan lihapullat


















1 kg naudan jauhelihaa, sekoitetaan kulhossa lusikalla
2 tl suolaa lisätään ja pyöräytetään jauhelihan sekaan
1 kananmuna vatkataan lasissa ja sekoitetaan jauhelihaan
4 kpl ruisnäkkäriä murustetaan kaulimen avulla esim pakastepussissa hienoksi
1 dl kermaa ja 1 dl vettä sekoitetaan ja ruismuruste lisätään turpoamaan nesteeseen ja sekoitetaan jauhelihaseoksen joukkoon
2 tl maustepippuria
2 tl paprikajauhetta
Jauhelihaseos sekoitetaan käsin tasaiseksi taikinaksi

Jauhelihataikinasta pyöritellään noin 25 kpl lihapullia, jotka paistetaan kypsiksi pienessä määrässä voita.

Tarkkaavaiset lukijat ihmettelivät, että unohdinko sipulin pois. En lisää sipulia taikinaan, jotta lihapullat pysyvät paistamisen aikana tiiviinä. Toinen syy on se, että meillä on pari vierasta, jotka eivät halua sipulia lihapullissa. Kuullotan sipulirenkaat pannulla ja tarjoan ne lihapullien seuraksi erikseen niitä haluaville.

Kastike lihapullille

Paistinpannun huuhdeliemi siivilöidään osaksi kastikepohjaa. Kastikkeeksi käyvät hyväksi havaitut joko Pirkan tai Blå Bandin kermakastikkeet. Lopuksi kastike terästetään lisäämällä siihen pippurituorejuustoa, sopiva määrä. Kastike tarjotaan erikseen, lihapullia ei sekoiteta kastikkeeseen.
Toinen tapa kastikkeeksi, kuullotetaan hetki vehnäjauhoja voissa ja lisätään nesteeksi kasvislientä, maustetaan mustapippurilla ja lorauksella kermaa.

Lihapullat tarjotaan keitettyjen perunoiden, perunamuusin tai pastan kanssa. Alkuruuaksi ennen lihapullia sopii Kasvimaan salaatti.

Lihapulla-aterian jälkiruuaksi sopii kiisseli perinteisen ohjeen mukaan.
Käytettävät marjat valitaan sesongin ja kulloisenkin pakastevaraston mukaan.

Arleenan kerroskiisseli















Marjakiisseli

7 dl vettä
5 dl mustaherukoita, keitetään mehupohjaksi, marjakuoret siivilöidään ja lisätään
1 dl sokeria
4 rkl perunajauhoja sekoitetaan tilkkaan kylmää vettä ja norotetaan mehun joukkoon, annetaan pulpahtaa muutaman kerran, joukkoon kaadetaan tuoreita tai pakastettuja marjoja
5 dl mansikoita ja 3 dl vadelmia.
Tarvittaessa lisätään sokeria. Annetaan kiehahtaa ja kaadetaan kulhoon.

Maitokiisseli

5 dl rasvatonta maitoa, joukkoon sekoitetaan
4 rkl maissitärkkelysjauhoja
Kuumennetaan kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja annetaan kiehua hiljalleen
3 minuuttia
Kiisselikattila nostetaan kylmään veteen jäähtymään.
Kylmä kiisseli maustetaan, 1/2 dl sokeria ja 2 tl vaniljasokeria.

Kun marjakiisseli on kokonaan jäähtynyt, kaadetaan maitokiisseli päälle.
Kiisselit voi myös kerrostaa kulhoon tai annoskulhoihin.

torstai 26. heinäkuuta 2007

Kesäretki

Suomalaista koivumetsää, suurenna kuva
Tänään, aurinkoisena päivänä, on nautittava retkeillen kesästä. Suunnittelin retken Kemiöön, pääkohteena Westersin puutarha, mutta löytyihän samalla muutakin ennennäkemätöntä. Ajoimme Westersiin Kuninkaantietä, jolta käännyimme Sauvo-Kemiö-tielle.

Sauvo on kumpuileva ja vehmas maatalouspitäjä, vilja- ja juurespellot vilistivät molemmin puolin tietä. Ojanpientareet kirjavana nauhana luonnonkukkia täynnä, horsmaa, ohdaketta, kaislaa, kissankelloja, tädykkeitä, siankärsämöitä, keltamoa, kultapiiskuja. Äkkiä keskeltä niittyä sojotti kyltti, Myytävänä lampaantaljoja. Kohta kyltin jälkeen aukeni laidunniitty, jossa kymmenpäinen lammaskatras lounasti. Tullessa otan kuvan lampaista, ajattelin. Terästin katsettani erikoisesti esiinputkahtaviin kyltteihin. Myytävänä kananmunia, vapaan kanan munia, polttopuita ja kylttiohjaus kyläkauppaan, kirppis- kylttejä puolen tusinan verran.

Ohitimme Kemiön komean kivikirkon ja kiemurtelevaa kylätietä saavuimme Westersiin. Matkalla huomasin Godby Galleria-kyltin, johon poikettaisiin tulomatkalla.

































Puutarha oli pienehkö, hedelmäpuita, kukkia, kasviksia ja vihanneksia. Hyötytarha ja kukkatarha yhdessä.
















Kiertelin gallerian ja pienen myymälän. Joimme kahvit porkkanakakun kera. Lämpimät, kesäiset lapsuusmuistot tulvahtivat esiin tallivinttiä ja puutarhaa kiertäessä. Olin äskettäin kiertänyt lapsuuskotini tienoot, kaikki rakennuksethan ovat sieltä jo poissa. Vain muistot ja maisemat tallella.  


Godbyn tallin vintillä oli galleria. Katsoimme myös vanhan 1600-luvulta olevan syytinkituvan sisälle, joka tosin oli osittain 1970-luvulla pilattu, mutta kalustus on vanhaa ja nostalgista. Päärakennuksen terassi kukkatarhoineen viestitti vanhaa kartanotunnelmaa.

Kuvaa lampaista ei kotimatkalla saatu, oli lampaiden päiväunien aika ja koko katras näytti nukkuvan lampolan pihatossa kaukana maantieltä, emme häirinneet niitä.












Karuna
13 km luki kyltissä, päätimme poiketa sinne. Karunan vanha puukirkko on siirretty Seurasaareen, mutta Karunan kivikirkko on myös näkemisen arvoinen.
Harmaasta graniitista tehty kirkko sijaitsee aivan meren rannalla. Eipä voisi kauniimpaa paikkaa kirkolle olla kuin kallioinen merenranta. Kirkkotontin kupeessa seisoi punainen, valkoisin vinoruutu-ikkunoin varustettu pieni rakennus. Se oli ollut aikoinaan ruotsalainen kansakoulu.

Karunan peltoaukeat, punaiset kalastajamökit ja satumaiset metsätiet kylpivät kesäisessä auringonpaisteessa, tuntui kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt.
Tämä uinuva hetki kesäpäivää jäi mieleeni kuin lapsuuden huolettomat lämpimät kesäpäivät.

On onni olla suomalainen.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

Peruna kukkii nyt



Viime päivinä on ajeltu Suomen läntistä kolkkaa ristiin rastiin, rannikkoa ylös ja alas. Valkoisina ja pinkkeinä kukkivat perunapellot avautuvat maanteiden molemmin puolin kukkamerenä. Kukkivia peltoja terästävät keltaisin kukin loistavat rypsipeltojen raidat sekä vihreät kaura- vainiot. Ruis- ja ohrapellot etelämmässä ovat jo tuleentumassa kypsiksi vaalenevan keltaisina, pohjoisempana ne ovat vielä raikkaan vihreitä. Ruuan perusraaka-aineet kasvavat silmiemme alla, ainakin vielä. Toivottavasti olemme omavaraisia tulevaisuudessakin. Kannattaa ottaa oppia italialaisten ruokatottumuksista, kuten Kannuvalimon Visa Nurmi kertoo blogissaan. Maantiellä kiitäessä silmiin osui kyltti: Ota mukaan pussi perunaa. Itsepalveluperiaatteella tuoretta perunaa sai ottaa mukaan ja lippaaseen maksu perustui ottajan rehellisyyteen.

Kotimainen peruna kuuluu päivittäiseen ruokapöytään. Varhaisperunaa syödään keitettynä tai höyrytettynä voisula- tai öljykastikkeen kera, perunasalaattina sekä kala- ja kesäkeitossa. Pian siirrytään syysperunaan. Siitä valmistetaan perunamuusia, laatikoita, uuniperunoita. Perunalajikkeen ominaisuudet määrittävät, mikä lajike valitaan keittoihin, uuniperunaksi, muusiin ja laatikoihin.



YlenUutiset kertoivat juuri, että perunoissa voi kehittyä akryliamidia, joka aiheuttaa syöpää. Uutisen mukaan tähän vaikuttavat perunalaji, kasvuolosuhteet, varastointi- ja valmistustapa ruuaksi. En usko, että perunasipsit ovatkaan välttämättömiä nautittaviksi. Perunaa voi valmistaa ruuaksi monella eri tavalla, joten ranskalaisten poistuminen ruokavalikoimasta ei vähennä perunaruokanautintoja.

Otsikkokuvassa esiintyviä perunaa, rypsiä ja kauraa tarvitsen perunasalaattiin ja kaurakakkuihin ja moneen muuhun päivittäiseen ruokaan. Nyt nautitaan perunasalaattia grillatun makkaran kera ja jälkiruokana mustikoilla ja vadelmilla maustettua jäätelöä, jonka päällä on murustettuja kaurakakkuja.


Petrin perunasalaatti

Keitetyt uudet perunat lohkotaan
Kermaviili, 3/4 osaa, ja majoneesi, 1/4 osaa, sekoitetaan
Tuoretta basilikaa hienonnetaan
Mustapippuria ja suolaa
Ainekset sekoitetaan keskenään kevyesti.

Arleenan perunasalaatti

Keitetyt perunat kuutioidaan
Punasipuli hienonnetaan murskeeksi ja lisätään perunoiden joukkoon
Kapriksia, mustapippuria, suolaa lisätään haluttu määrä
Rypsiöljyä lorautetaan joukkoon. Sekoitetaan kevyesti










Toivin kaurakakut
nämä ovat niin hyviä, että syöminen saattaa aiheuttaa riippuvuutta

250 g voita ja 3 dl sokeria vatkataan vaahdoksi
1 kananmuna
3 dl kaurahiutaleita
2 dl rusinoita
4 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa

Lisätään muna ja kuivat aineet voi-sokerivaahtoon ja sekoitetaan kiinteäksi taikinaksi.
Taikinasta leivotaan pyöreitä kakkuja, jotka tasoitetaan kämmenten välissä.
Paistetaan uunipellillä 200 asteessa 12-15 minuuttia. Annoksesta tulee kaksi pellillistä .

Tarjotaan murusteena jälkiruuissa, juustokakuissa ja perinteiseen tapaan kahvipöydässä.

torstai 19. heinäkuuta 2007

Öljyä kylpyhuoneeseen ja terassille


Eräänä aamuna minut valtasi innostuksen puuska. Kylpyhuoneen taso näytti hiukan repsahtaneelta ja tasolla lojui kaikenlaista kiireessä sikin sokin jätettyä. Massiivitammitaso kaipasi selvästi hoitoa, hiontaa ja öljyämistä.

Jynssääminen alkoi järjestelyllä. Kaikki pikkusälä löysi oman paikkansa kylppärin tammikaapista oven takaa. Sen jälkeen puhdistin ilmastointiventtiilin, pesin seinäkaakelit, peilit, hanan, lavuaarin ja tason. Lavuaarin hajulukon avaamiseen ja puhdistamiseen tarvitsin miehen apua ja sitä sain auliisti ensimmäisen pyynnön jälkeen. Kylpyhuoneemme jakautuu kahteen osioon, joista suihku-osioon en ulottanut siivousvimmaani tällä kertaa.

Tason, kaapin ja peilin tammipinnat odottivat öljyä sisäänsä. Sitä ennen taso oli hiottava kunnolla puhtaaksi. Kaapin ja peilikehysten pinnoille riitti pyyhintä. Hiekkapaperihionta puhdistaa tason pinnan rasvasta ja liasta, silottaa naarmut ja auttaa öljyn imeytymistä puun sisään. Öljyäminen antaa pinnoille suojan ja kalusteet kestävät vaikkapa satavuotiaiksi.


Käytin Tikkurilan aitoa kylmäpuristettua pellavaöljyä. Levitin öljyn pensselillä, annoin imeytyä ja pyyhin lopuksi pinnat kuivalla rätillä. Pinnat ovat kosketuskuivat vuorokauden kuluttua.













Kylläpä kalusteet kaunistuivat. Peilin kyljessä oleva haitaripeili on tarpeellinen lisävaruste, toinen kaksipuolisesta peilistä on suurentava ja siitä on hyvä apu kasvomeikin teossa.

Innostuneena jatkoin vielä terassin teak-kalusteisiin. Ne olivat olleet jo muutaman kesän öljyämättä. Tuolien hionta olikin aikamoinen urakka, apuna käytin hiontalaikkaa, mutta pääasiallinen hionta tapahtui hiekkapaperilla. Kuvassa tuolit ennen ja jälkeen käsittelyn.


Öljyämisen jälkeen kalusteet näyttivät pehmeän ruskeilta ja uudenveroisilta.


maanantai 16. heinäkuuta 2007

Sydän karrella

New York kuvattuna Empire State Buildingin ylimmästä 102. kerroksesta. Matka oli mieleenpainuva, siitä kerron toiste. New York muistui mieleeni, kun sunnuntai-iltana katselin Nelosen elokuvan Sydän karrella.

Olen katsonut elokuvan aikaisemmin, mutta Jack Nicholsonin takia kannattaa toinenkin katselukerta. Pidän Nicholsonia yhtenä tämän hetken parhaimmista miesnäyttelijöistä. Elokuvan avioliittodraaman sivuosassa on ruoka. Kolumnisti Markin ja ruokatoimittaja Rachelin, Meryl Streep, suhde alkoi Pasta carbonaralla, josta Mark (Nicholson) totesi.
Kun olemme naimisissa, haluan syödä viikottain kanssasi pasta carbonaraa.

Ensimmäinen mehukas pasta-ateria syötiin vuoteessa ja kattilasta.
Pasta-ateria johti tietysti häihin. Sen jälkeen hankittiin remontin tarpeessa oleva talo, jonka remontti tuntui kestävän loputtomasti. Vauva-uutista juhlittiin noutopizzalla ja syntymistä porsaankyljyksillä sinappikermakastikkeessa, joka sai Markin tunnelmoimaan.
Haluan syödä tätä kanssasi loppuelämäni.
Piknikillä syötiin täytettyjä bageleita ja sitruunakanaa. Mark nälkäisenä väänsi koiven sitruunakanasta jo ennen pöytäänkutsua.

Linguineaa simpukkakastikkeessa nautittiin, kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan. Sen jälkeen avioliitto olikin katkolla Markin syrjähypyn takia. Ikuiseksi vannottu rakkaus voitti ja Rachel palasi kotiin ja anteeksianto oli suloista, hetken. Työkaverit toivat Rachelille riisivanukasta uuden vauvan syntymisen kunniaksi sairaalaan ja Mark halusi myös vanukasta toteamalla.
Olen aina halunnut syödä riisivanukasta.

Toivomuslistalla olivat myös limettipiiras ja paella. Rachel leipoikin limettipiiraan, joka oli piste avioliitolle. Juhlat, jonne oli kutsuttu Markin syrjähypyn rakastajatar, olivat Rachelille liikaa.
Kuvassa Rachelilla limettipiiras juhlan jälkiruuaksi ja vierellä vielä Mark.
Avioliitto päättyi jälkiruuaksi aiottuun limettipiiraaseen. Rachel iski kermavaahdolla kuorrutetun piiraan miehensä kasvoille.

Elokuva on vuodelta 1986 ja ruuat tyypillisiä siltä vuosikymmeneltä. Nostalgian innoittamana toteutin maanantain päivällisen periaatteella, kun kaappi on tyhjä. Bageleita ei ollut, vaan kaapista löydetyt kanelikorput kelpasivat, jälkiruuaksi riisivanukasta ja viimeisistä pakastemansikoista kastike vanukkaalle.

Kanelikorppuleivät

Korpuille levitetään yrtti-pippurituorejuustoa. Päälle salaatinlehtiä, kesäsipulirenkaita, keltaista paprikaa, tomaattia, yrttisuolaa ja muutama tippa oliiviöljyä. Yllättävän sopiva kombinaatio, hiukan makea korppu, jota sipuli ja paprika terästivät sopivasti. Kylmä olut sopi hyvin juomana.

Riisivanukas

Keitä löysä riisipuuro, litran annos. Sekoita joukkoon 1 dl rusinoita, 1 dl kermaa, sitruunan raastettu kuori, ripsaus vaniljasokeria. Vatkaa 2 kananmunaa ja puoli desiä sokeria vaahdoksi ja sekoita riisiseoksen joukkoon. Kaada voideltuun uunivuokaan ja paista alatasolla 200-asteessa puolisen tuntia. Nautitaan kylmänä tehosekoittajalla soseutetun mansikkakastikkeen kera.

torstai 12. heinäkuuta 2007

Pasta bolognese



Kesäretkellämme päätimme nauttia talliravintolassa kesälounaan seisovasta pöydästä. Viiletimme kumpuilevan kesämaiseman läpi kohti ruokakeidasta. Paikka näytti golfkentän laidalla oikein sievältä. Mutta sisääntultaessa epäilin.
Paikka oli nuhjuinen, muistutti nuhraantuneine kalusteineen lähinnä työmaaruokalaa. Lounaspaketti seisovasta pöydästä, 12 euroa henkilö. Alkuruokana salaattia, savulohta, kasviskeitto, pääruoka pasta bolognese ja jälkiruoka suklaamousse, lopuksi kahvi. Juomina maito, piimä, kotikalja. Siis tyypillinen lounas kautta Suomen, hinta tosin vaihtelee 7-12 euron välillä. Tässä paikassa gurmeelounas hinnasta päätellen.

Ruokailumme alkoi jo huonosti. Odotimme kassalla henkilökuntaa tovin. Vihdoin eräs ruokailijoista vinkkasi, pitää soittaa kelloa. Teimme näin ja odotimme, vihdoin saimme maksaa ruuan sekä opastuksen talontavoille.

Salaattipöytä oli niukka ja kalsea, jäävuorisalaattia isoina kovina paloina, suuria tomaattilohkoja, mustia oliiveja, eiliset perunat marinoitu vesi/öljykastikkeella perunasalaatiksi. Savulohta piti olla, se oli loppunut.
Ihmettelen, miksei kovahkoa jäävuorisalaattia voisi tarjota karkeana raasteena. Mitä mustat oliivit tekivät tässä kokoonpanossa. Missä oli salaatinkastike vai oliko se vain osana vetistä perunasalaattia.
Veitsiä ei ollut, pyyntömme jälkeen odottelimme niitä tovin. Samoin odotimme kotikaljaa. Kun se tuotiin niin huomasin, että kokin peukalo lepäsi täydessä kaljakannussa. Emme huomauttaneet siitä, jottei synny marisevan asiakkaan mainetta, ehkä se oli puhdas peukalo.

Päätimme nauttia väliruokana kasviskeiton. Lautaset olivat loppuneet, pyysin niitä ja taas odoteltiin hetki. Tietysti lusikatkin olivat lopussa, odotusta taas. Keitto oli ihan hyvää, mutta haaleaa.

Jännityksellä odotimme pääruokaa, pasta bolognesea. Kierrepastaa ja jauhelihakastiketta, vain sitä, ei ketsuppia, ei juustoraastetta.
Savulohta oli ilmestynyt alkuruokapöytään, otimme sitä. Savulohi oli ihan kunnollista.
Kuten arvata saattaa, pasta oli lötköä, ylikypsää, jauhelihakastike ei veden ja jauhelihan lisäksi sisältänyt oikeastaan muuta kuin suolaa. Pakotin itseni syömään mauttoman lötkön annoksen. Ajattelin, kunhan pääsen kotiin teen jotain oikein hyvää.

Jälkiruokaa en enää edes ajatellut ottaa. Suklaamousse ei ole suosikkini. Kun maistoin kumppanin annoksesta, totesin, valmisjauheesta sekoitettu mousse. Eipä enää houkutellut kahvikaan.

Rahoillemme emme saaneet vastinetta. Lounaasta jäi epämiellyttävä muisto, ei koskaan enää tähän paikkaan. Ihmetellä täytyy, kuinka ammattilaisilta voi onnistua ruoka näin huonosti. Mietin myös eivätkö kokit maistele tekemäänsä ruokaa. Tämänkin lounaan raaka-aineista olisi taidolla ja huolellisuudella syntynyt kelpo lounas. Olisiko paikallaan kritiikkipalaveri.













Pastalautaset Arabian 24h ja Koko, Villeroy&Boch Flow








Ruokamaailman ohjeen mukaan Pasta bolognese

170 g pekonia, 2 sipulia, 2 valkosipulin kynttä, 400 g sika-nautajauhelihaa, 500 g tomaattimurskaa, 70 g tomaattipyrettä, 4 rkl ketsuppia, 1 rkl sinappia, 1 lihaliemikuutio, 0,5 tl mustapippuria, 1 tl sokeria, 2 rkl kuivattua basilikaa

Kuutioi pekoni, hienonna sipuli ja valkosipuli. Ruskista pekoni kuumalla pannulla, lisää jauheliha. Paista jauheliha kypsäksi. Lisää sipuli ja paista noin minuutti. Lisää loput aineet ja anna hautua kannen alla n 45 minuuttia.
500 g spagettia keitetään kypsäksi ja sekoitetaan kastikkeen joukkoon. Tarjoa juustoraasteen kera.

Asan pastalautanen

Pennepastaa ja jauhelihaa oman ohjeen mukaan

Vähärasvaista nautajauhelihaa 500 g ruskistetaan öljytilkassa koko ajan sekoittaen, lisää 2 tl maustepippuria. Siirrä kypsä liha kulhoon. Lisää pannulle yksi hienonnettu iso sipuli ja kypsennä hitaasti pehmeäksi. Siirrä liha pannulle ja lisää joukkoon 1 tlk tomaattimurskaa, 70 g tomaattipyrettä, ripaus sokeria ja n 2 dl kasvislientä . Hauduta hiljakseen tunnin verran. Sekoita usein. Lisää lopuksi joukkoon 100 g yrtti-pippuri tuorejuustoa. Kastike on valmista, kun juusto on sulannut.
Nautitaan al denteksi keitetyn pennepastan kera.


Alessin pastakattila


tiistai 10. heinäkuuta 2007

Sisustetaan neuloen ja virkaten

Suosittujen blogien joukossa ovat neuleblogit. Kun ensimmäisen kerran parisen viikkoa sitten osuin blogilistan sivuille, hämmästyin neuleblogien määrää ja suosiota. Tuli tunne, että kaikki suomalaiset naiset neulovat, virkkaavat ja askartelevat. Mutta minä en, joskus olen jotakin kutonut ja virkannut, jotta osaan alkeet. Blogeja lukiessa luulen, että neuleblogilaisten perheillä on aina villasukat jalassa, itsetehty neulepusero yllä ja virkattu pipo päässä. Nyt minulle on selvinnyt, että neuleblogit ovat maailmanlaajuinen ja erittäin suosittu ilmiö. Huippubloggaajat maailmalla ovat jo designereita alallaan. Tsemppiä suomalaisille neulojille.

Juuri teidän neulebloggaajien innoittamina katselin sisustuspuolen huippudesignerien töitä. Nyt on virkkaustyyli ujuttautunut sisustukseen. Mummon virkkaamat sängynpeitot, verhot ja liinat on kaivettu komeroiden perukoilta trendikkäinä osaksi sisustusta.

Mitä löysin, toivottavasti huippudesignerien ideat innostavat uusiin ja erilaisiin toteutuksiin. Tietysti lähtökohta on, että avaatte tämän blogin, toivotaan niin.

Italialainen Paola Lenti suunnittelee mattoja. Viimeisin trendi on virkattu matto. Makuuhuone ja lastenhuone ovat ensimmäiset kohteet, joihin sopii sijoittaa virkattu matto. Suomalaisten kotien seinät ovat usein paljaat, tauluja on niukasti ja korkeissa olohuoneissa kaikuu. Virkattu matto voidaan toteuttaa modernina seinätauluna, kuten täkänät ennenvanhaan.

Brasilialaiset veljekset Fernando ja Humberto Campana ovat idearikkaita huonekalusuunnittelijoita. Tai hehän suunnittelevat kaikkea maan ja taivaan väliltä, esimerkiksi Alessille niitä teräspuikkovateja. Aika rohkea veto on toteuttaa tuolien verhoilu virkaten Campanien tapaan, mutta omin ideoin tuolihupusta voisi tulla suomalainen, skandinaavinen lopputulos. Vermelha Chair on syntynyt jo vuonna 1993 ja tuoli on tallennettu designmuseoihin maailmalla.

Mitä mieltä olette Campanien Moss Teddy Bear tuolista, pienet nallet verhoavat koko tuolin. Lastentuoliin riittäisi mukaan vain ripaus pikkunalleja sommiteltuna sopivaan kohtaan.

Hollantilainen Marcel Wanders on toteuttanut tuolin metallirunkoon virkkaamalla verhoilun. Samaa ideaa voi toteuttaa vanhoihin metallirunkoisiin parveke- tai ruokapöydäntuoleihin. Samaisen designerin sivuilta löytyi myös virkattu valaisin.

Nepal on maailman köyhimpiä maita. Siellä naiset elättävät käsitöillä perheensä. Tuntemattoman nepalilaisen designia on huovutetusta villasta toteutettu iltalaukku. Kun näin tämän Viva Terran sivuilla, ihastuin kovasti sekä totetukseen että väreihin.

lauantai 7. heinäkuuta 2007

Turkoosia

Kesän helteillä olohuoneen ikkunanäkymät ovat kesään kuuluvasti viriilin vihreät ja sisällä ripaukset turkoosia viilentävät kesän lämpöä. Kerään maljakoita tai oikeammin ostan, kun kohdalle sattuu sopivaa. Maljakoita on kertynyt aina 1960-luvun designista tämän päivän Ikean maljakoihin saakka. Olohuoneen tasolle sommittelen maljakkoasetelman aina vuodenajan ja kulloisenkin tilanteen mukaan. Kuvassa näkyvä asetelma on saanut kesäksi joukkoon turkoosit maljakot. Ryhmässä on Holmegaardin Karen Blixen, valkoiset maljakot, Lasisirkuksen turkoosiraitainen pullo ja korkeakaulainen maljakko, Kosta Bodan vihreä Barcelona, tuntemattomien tekijöiden turkoosinvihreä ja turkoosi pallomainen, kohokuviollinen maljakko. Ryhmän kallein on Tapio Wirkkalan 1960-luvun tumman viinipunainen pullo. Joukkoon asetin myös lasiomenan, joka on puolalaisen lasipuhaltajan designia. Sohvilla on piristeenä turkoosia, Osborne&Littlen kukikkaat kukkatyynyt ja Kenzon yksiväriset.
Lisää turkoosia löytyy ikkunalta, kaksi Bia Häggblomin keramiikkamaljaa. Niissä poltan tuikkuja joskus, mutta enimmäkseen ne ovat kauniit tyhjänä, kuten kuvassa.
Tauluista löytyy myös ripaus turkoosia, esimerkkinä kuvan J Melenderin Bourgies akryylimaalaus. Syksyllä vaihtuvat tyynyt ja maljakkoasetelma uusiin sävyihin.
Makuuhuoneeseen turkoosia, miksei. Tämä projekti odottaa syksyä, jolloin makuuhuoneen tekstiilien uusiminen on ajankohtainen.




keskiviikko 4. heinäkuuta 2007

Kukkia ja kanaa



Pihalta ja sieltä muutaman askeleen päästä poimin maljakkoon hansaruusuja ja väinönputkea. Ovat juuri nyt ajankohtaisia, niistä saa muutakin kuin silmäniloa. Kuivatut hansaruusun kukan terälehdet levittävät mietoa tuoksua huoneeseen.
Potpuri eli kuivakukkasekoitus näyttää kauniilta pienessä lasimaljakossa. Kuivatut terälehdet sopivat salaatteihin ja kakkujen koristeeksi. Voipa ne sokeroida, sivellään ensin valkuaisvaahdolla ja kieritellään sokerissa ja kuivataan, nautitaan juomien ja syötävien kera.
Väinönputki sopii myös ruuanvalmistukseen. Siitä voi valmistaa keittoa, piirakkaa, kiisseliä ja jopa likööriä.


Pihallani kasvaa laventeli, joka on talvehtinut jo monta vuotta. Sen kukat kuivaan ja pussitan tuoksupusseihin, jotka sujautan liinavaatekaappiin. Vaatekoita en ole meillä nähnyt. Sanotaan, että laventeli karkottaa koit ja laventelinoksa vaatteissa karkottaa hyttysiä. Laventelin tuoreita ja kuivattuja lehtiä ja versoja käytetään mausteena kala- ja riistaruuissa sekä leivonnassa. Pikkuleipiin sopivat tähkästä irrotetut laventelinkukat koristeeksi ja lehtimurska taikinaan. Laventelitee auttaa päänsärkyyn, ilmavaivoihin ja hermostuneisuuteen.

Broileria kermaviilissä


Kun broileri kypsyy uunissa valmistuu viinirypälesalaatti. Arkisen yksinkertainen, mutta maistuva. Revitään kulhoon rapeaa salaattia, viipaloidaan joukkoon tuoretta kurkkua, puolitetut siemenettömät tummat viinirypäleet lisätään, pilkotaan kevätsipulia varsineen, yrttisuolaa, mustapippuria ja vaalealla balsamicolla terästetty oliiviöljy hunajalla makeutettuna sekoitetaan salaattiin ja lopuksi lohkotaan tomaattiviipaleet päälle.




Kermaviilibroileri
Broilerin rintaleikkeet, 4 kpl, voideltuun uunivuokaan. Kermaviiliin, 2 tlk, sekoitetaan 2 tl suolaa, 1 tl kuivattua basilikaa ja tuoretta murskaa kolminkertainen määrä, ripaus timjamia ja rakuunaa (kuivattua) samoin ripaus viherpippurimurskaa. Kermaviili kaadetaan rintaleikkeille ja annetaan maustua jääkaapissa pari tuntia. Kypsennetään 200-asteessa vajaa tunti.


Meloni-mansikkasalaatti on nopeaa, raikasta ja helppoa. Siemennetön meloni kuutioidaan, mansikat pilkotaan ja sekoitetaan. Nautitaan kermajäätelön kera.