perjantaina 20. marraskuuta 2009

Marraskuun 20. päivä

Tihkusateisen ja harmaan päivän aloitin siivoamalla. Ennen töihin lähtöä piti siivota, koska illalla on tulossa vieraita. Aloitin kylpyhuone-saunaosastosta ja wc-tiloista. Myönnän, että siivousnopeuteni lähenteli maailmanennätystä. WC-pönttoihin sinistä pesuainetta ja likoamaan, lavuaarit ja vaakatasot puhtaiksi, pikainen lattian jynssäys, wc-pönttojen harjaus ja veto. Imuri esille, lattia- ja mattopintojen imurointi, sohvien imurointi. Tuuletus, terassin ovet olohuoneesta ja makuuhuoneesta auki. Pölyjen pyyhkiminen vaakapinnoilta, taulut jätin väliin. Keittiön jätin illaksi tai huomiseksi. Valmista tuli. Paitsi työhuone unohtui, sen siivoan joko huomenna tai myöhemmin.

Toteutan tätä aamusiivousta useammin, se tuntuu niin helpon nopealta. Suihkun jälkeen lähdin työpaikalle. Sieltä piipahduksen jälkeen suunnistin ostoksille kauppahalliin ja torille. Lihaa, leipää, kahvileipää ja salaattiainekset tuli hankittua. Takaisin työpaikalle ja ostokset jääkaappiin.

Työpäivä kului nopeasti, mitään mainittavaa ei tapahtunut. Tavallinen päivä, joka pimeni jo kahden jälkeen. Valoisaa taisi olla vain muutama tunti. Tämä on salaperäistä marraskuuta.
Vieraat tulivat alkuillasta. Päivän uurastuksen jälkeen valmistin pienen iltapalan kahveineen.

Huomasin, että viruksentorjuntaohjelmani vaatii pitkän päivityksen. Torjunta on meneillään parastaikaa. Yksi varoitus hyökkäyksestä on tähän mennessä ilmoitettu. Viruksien estoja 12. Näyttää kestävän vielä pitkään. Kolmisen tuntia se on jo pyörinyt. Luulen, että joudun jättämään päälle yöksi, aamulla vasta kuittaan.

Keskiviikkona otetuista kuvista välittyy sopivasti marraskuun väriläiskät, kesäisen vihreä nurmikko, valkoiset koivunrungot ja ruusupensaiden mehevänpunaiset kiulukat. Näiden kuvien myötä iloista marraskuun viikonloppua kaikille.

torstaina 19. marraskuuta 2009

Kaamos räiskyy

Luiskahti
taivaanrannan pilvipeitto
Rävähti
auringon loistava poski
Räiskähti
valoksi kaamoksen taivaanranta

Pujahti
aurinko peiton alle
ja
nukahti

Nousi
taivaalle harmaa kaamosusva

*******

Valokuvatorstai-Runotorstai 149. haaste - Räiskyvä
Tänä aamuna rävähti aurinko hetkeksi esille,
mutta painui jo päivällä pehkuihin.

keskiviikkona 18. marraskuuta 2009

Tututuksi tullut reitti

Tänään kuljin muutama viikko sitten tutuksi tullutta reittiä. Satoi tihuuttamalla ja ilma on kostean happirikasta hengittää. Ahmin tätä raikasta happea ja nautin syksyisestä sateenraikkaasta maisemasta. Ilmassa leijui puulämmitteisen saunan ja takan tuoksu. Tuoksu on niin tuttu, että ajatukset kulkivat kauas taaksepäin. Lapsuuden savusauna tuoksui juuri tältä. Tuoksu sopisi pullotettavaksi hajuvedeksi. Uskoisin, että kysyntää olisi. Nuuhkaisemalla voisi palauttaa ajatukset kultaisiin aikoihin. Sanotaanhan, että tuoksut tallentavat muistot ja herättävät muistot.

Puut ovat lehdettömiä. Niiden silhuetit piirtyvät taivasta vasten. Puut näyttävät paljaina melkein kauniimmilta kuin lehtiverhossaan. Toinen toistaan kauniimpia puita on näköpiirissä. Ne näyttivät kuin kilpailevan huomiosta ja kyllä ihailuni saivatkin. Jouduin vaikean valinnan eteen, kenen kuvat tähän julkaisen.

Ohitin kolmionmuotoisen viherkaistaleen, joka muutama viikko sitten oli surullinen ja hoitamaton. Silloin ihmettelin, miksi alue on jäänyt kesannolle. Otin jopa kuvan. Nyt on kaikki toisin, alueen työt ovat loppusuoralla. Kaivuut ja pintatyöt on tehty. Puutarhaosasto voisi nyt tulla tulppaanisipulipussien kanssa ja upottaa maahan muutaman sata sipulia.

Turussa on jotain, mitä ei löydy muualta. En ole ainakaan tavannut muualla teräksisiä lumiukkoja. Postasin jokin aika sitten tämän lumiukon tarinan. Ihmetykseni on tavaton. Huomasin, että lumiukot osaavat todella lentää. Lumiukko on liidellyt hyvän matkaa ilmassa. Nyt se on pysähtynyt ison rakennuksen harjalle ja tutkiskelee sieltä maailman menoa.
Ihmeiden aika ei ole vielä ohi.

tiistaina 17. marraskuuta 2009

Vähän ennen pakkasia

Muistin, että tulppaanisipulit ovat vielä istuttamatta. Eihän istuttamisella mitään kiirettä ole ollut. Maa ei ole jäätynyt vielä kertaakaan. Yöllä on käyty joitakin asteita pakkasen puolella, mutta se ei ole jaksanut jäädyttää maata. Kun istuttelin sipuleita, perkkasin samalla kukkamaata rikkaruohoista Maasta nousi voikukkaa, keltamoa, juolavehnää, kaikki terveitä ja vihreitä.
Poimin myös viimeiset ruusut. Elinvoimaiset ja kukkivat pääsivät olohuoneen maljakkoon.

Viimeiset pihan ruusut olohuoneen pöydällä näyttävät hyvin romanttisilta.

Katkoin törröttävät punahatut, maata lamoavat päivänliljat ja kurjenmiekat roskiin. Leikkasin ruusujen kuivanneet, kuolleet kukkavarret. Heitin nekin jo roskakasaan. Kun katselin niitä tarkemmin, otin ne pois. Asettelin koriin terassin pöydälle. Siihen ne jäävät talveksi muistuttamaan kesästä.

Ruusupensaissa ei ole kovinkaan monta kiulukkaa somistamassa pensaita. Oranssinpunaiset kiulukat ovat lintujen ruokaa. Ne ovat jo napsineet suurimman osan suihinsa.

Koristeomenapuut ovat pudottaneet muutaman omenan maahan. Joku varomaton omenapuun alla kulkenut on tönäissyt ja omenat ovat irronneet ja maahan pudoten.

Nurmikolle jäivät muistot ruusuista. Sain tulppaanit istutettua, kaikki valkoisia. Kerrottua valkoista, yksinkertaista valkoista ja hieman erikoisempaa valkoista terästettynä kevään heleällä vihreällä. Keväällä katsotaan mitä ylös nousee.

maanantaina 16. marraskuuta 2009

Tummansininen kollaasi

Muistelin kesää. Iiriksiä. Elämänlankaa.

Palasin marraskuun siniseen iltaan,
kuutamon salaperäiseen hohtoon.

Lisää tummansinistä Inkiväärillä.

sunnuntaina 15. marraskuuta 2009

Pakinassa voi kertoa mitä mielessä on

Mari oikaisi rantatietä. Marraskuun alkuilta oli jo pilkkopimeä. Rantatien lyhdyt valaisivat aavemaisesti tien sorapintaa. Mari ei uskaltanut katsoa taakseen. Takaa kuului lehtien kahinaa kuin joku hiippailisi pusikossa. Mielikuvitus laukkasi jo askelten edelle. Mieleen nousivat lehtien uutiset naisten ahdistelijoista ja raiskaajista.

Rantatie oli hiljainen. Mari toivoi näkevänsä muita kulkijoita, koirien ulkoiluttajia. Ei ketään, sydän hakkasi ja henkeä salpasi. Mielessä välkkyi selvä suunnitelma. Riuhdon, puren, potkin ja huudan. Kahinaa.

Puut korottelivat aavemaisina oksiaan sysimustaa taivasta vasten. Hiljaisuudessa kuului tuulen heiluttamien oksien rapsahtelua. Puhuivatko puut keskenään. Rapiseva ääni kuului sanovan. Älä levittele niitä oksiasi reviirilleni. Moitittu puu sivalsi takaisin. Pysy vain paikoillasi, äläkä kaarra runkoasi tänne.

Siitä se syöksyi. Lehdet vain pelmahtivat ja Mari tunsi jaloissaan pienen tönäisyn. Citykanin himmeän harmaa turkki vilahti. Suippokorvat olivat tuimasti luimussa. Tämäkö se minua kahisten seurasi. Maria hymyilytti. No tulipa kerrattua itsepuolustuksen vaiheet.

Ensimmäinen koiranulkoiluttaja tuli vastaan. Innokkaana koira nuuski tien vartta. Nuuski ja harasi vastaan. Koiran emäntä sai tiukasti vetää hihnasta saadakseen koiraa eteenpäin.
Iloisena Mari oli jo tervehtimässä. Hän aikoi sanoa muutaman sanan citykanista. Hän ei ehtinyt.
Koiranulkoiluttaja katsahti häneen tuimalla katseellaan. Kurtisti kulmiaan ja jatkoi matkaansa tuhahdellen koiralleen.

Pehmeiden ja pulleiden citykanien lisäksi meillä näyttää olevan cityihmisetkin. Äreät ja ihmisiä karttavat. Epäkorrektia olisi ollut tervehtiä, saati sanoa jotain, Mari ajatteli. Hänelle tuli syyllinen olo, ikäänkuin olisi jo häirinnyt tuntematonta ihmistä.

************
Pakinaperjantai 155. haaste - Pakinaperjantai
Olen sitä mieltä, että
Pakinaperjantai on tarpeellinen muiden haasteiden joukossa.
Saapahan pakinoida ne ajatukset, joita ei vastaantulijoille uskalla sanoa.
Haasteista jokainen voi valita itselleen sopivan. Valinnanvaraa on.

lauantaina 14. marraskuuta 2009

Puinen kaiverrettu korulipas

Puinen kaiverrettu korulipas
kyljessään kukkakuviot,
valkoiset helmet terälehtien päissä,
näyttää parhaan puolensa tänään.
Vasemmalla kyljellä vielä kaksi helmeä.

*******
YyKaaKooNee-Numerokuvat- 50. haaste = 43