Nyt on otollinen aika

Metsässä on kuivaa, puiden varjossakin on liian lämmintä. Ankarat, kauan kestäneet helteet ovat kuivattaneet mustikat pieniksi kurttanoiksi. Säät eivät ole olleet otollisia sadon kypsymiselle. Aurinkoa ja lämpöä sopivasti ja sadetta välillä. Mustikat tykkäävät sateesta, kosteus kypsyttää marjoista mehukkaita ja isoja.

Marja kulkee metsäpolkua tutulle mustikkapaikalleen. Marjamatkat ovat joka kesäisiä mieluisia retkiä. Hiljaisessa metsässä on rauhallista ajatella. Tuntuu, että siellä kuulee omat ajatuksensa. Korkeat vanhat kuuset humisevat hiljaa. Marja ei puhele itsekseen vaan puille. Hän kohottaa katseensa puiden latvoihin, nyökyttelee. On samaa mieltä kuin puut.

Ajatukset kulkevat ylioppilasvuoteen. Silloin hän tapasi elämänsä miehen, Jaakon. Se oli ihanaa aikaa. Silloinkin oli kuuma, helteinen heinäkuu. Syksyllä aloitettiin opiskelut yhdessä. Muutaman vuoden avoliiton jälkeen he halusivat jatkaa yhdessä elämänsä loppuun asti.
Häät olivat heinäkuussa. Hääpäivänä paistoi aurinko. Muutama pilvi oli taivaalla ja ropsautti  pienen sateen. Sen sanottiin tuovan onnea ja lapsia.

Marja ja Jaakko haaveilivat perheestä, jossa on kaksi lasta, poika ja tyttö. Ei sukupuolella lopulta ole niin väliä, pääasia että ovat terveitä. Ensin on saatava opinnot päätökseen ja löydettävä paikka työelämässä.
Molemmat valmistuivat, työura alkoi. Nyt on maksettava opintovelat, hankittava oma talo. Sitten olisi lasten vuoro.

Marja ja Jaakko matkustelivat, kiersivät ympäri maailmaa. Matkustelkaa nyt, kun teillä ei ole vielä lapsia, ystävät sanoivat. Marja tunsi olevansa itsekäs, kun hän nautti tästä vapaudesta. Ystäväpariskunnalla lapset olivat aina etusijalla. Elämää elettiin lasten ehdoilla. Tulevaisuudessa on aikaa lapsille, ei nyt, ajatteli Marja.  Pieni haikeus pyyhkäisi sydänalaa, kun hän katseli leikkiviä lapsia.   

Työelämä imaisi molemmat mukaansa. Edettiin uralla, valta ja vastuu antoivat tyydytystä ja sisältöä elämään. Eivät kuitenkaan ilmaiseksi. Elämä kulki täysin työn ehdoilla, työstä oli tullut osa perhe-elämää. Se asetti rajoja lapsihaaveille. Ei nyt, muutaman vuoden päästä on otollinen aika lapsille.

Etsit liian kauan otollista hetkeä, humisivat puut. Marja nyökytteli, kaikella on aikansa. Otollinen aika kulkee ohi huomaamatta.

****** 

Pakinaperjantai 192. haaste = Kokonaisotollinen

Elämää punahattujen keskellä

Perhoset rakastavat punahattuja.

Eilen ei tuullut, kuten tänään.

Oli perhosten päivä.

Janoiset neitoperhoset parveilevat kukkien mesiviidakossa.

Ne imevät voimaa uuteen elämään, talven varalle.

Lehahtavat siipien mustat kyljet.

Liidetään uuteen kukkaan.

Punahatut houkuttelevat kimalaiset mesiapajalle.

Kukkien keskellä on surinaa, hyörinää ja siipien kimallusta.

Sulassa sovussa neitoperhoset ja kimalaiset.

Kaikille riittää tarpeeksi asti.

 

Täällä on kaunista, pinkkiä joka puolella.

Vatsa on täynnä. Maltanko lähteä.

Hei nyt lennetään.

Mäntyharjun ja taiteen ykköskohde kesällä

Salmelan Taidekeskus sijaitsee kauniissa Mäntyharjun kunnassa kirkasvetisen järven rannalla. Jo miljöö on kaunis ja levollinen, sinitaivas, kimaltava järvenselkä, vanhat koivut ja petäjät. Maisema ja pihapiiri kuin maalaus. Vanhat kauniit rakennukset henkivät  suomalaista historiaa. Jo pelkästään paikka luo elämyksellisen ilmapiirin, johon korkeatasoinen nykytaide sopii erinomaisesti.

Matkaanlähtömme alkoi täysin impulsiivisesti. Aamiaisen jälkeen vain päätimme lähteä käymään Salmelassa. Paikka on meille tuttu jo muutamista aikaisemmista kesistä. Etsimme kuitenkin kartasta helpoimman ja lyhimmän reitin sinne. Siitä huolimatta tulomatkalla ajauduimme reitiltä sivuun. Matkasta tuli soikea lenkki, mutta eipä se haitannut. Olimme kotona jo ennen kahdeksaa illalla.

Taideantiin ei voi pettyä. Niin monipuolista ja tasokasta anti on. Otin muutamia kuvia mieleen jääneistä teoksista. Taide, jos mikä, on aina makuasia. Uskon, että jokainen kävijä löytää omat suosikkinsa.

 

 Ensimmäisessä päärakennuksen salissa on Lauri Ahlgrenin 80-vuotisjuhlanäyttely. Informalismi on kehittynyt  1940-luvulla amerikkalaisen abstraktin ekspressionismin rinnakkaisilmiönä. Ahlgrenin teokset ovat informalismia, jossa on  hylätty esittävät ja geometriset muodot.  Kuvassa on Lento kuunvalossa-teos. 

Tässä samassa salissa on myös Kimmo Pyykön veistoksia, joista kaksi näkyy ylläolevassa kuvassa.  

Tämä Annuli Viherjuuren maalaus Into oli näyttelyn suosikkini. Yhdistelmä, jossa figuratismia on yhdistetty abstraktiin sommitteluun, toimii erittäinen kauniisti.  

Jesus Angel Bordetasin maalaus Cromos E oli värikäs ja elämäniloinen. Sitä kirmaava hevonen on. 

Sitten kuljin Domanderin näyttelyalueen Apteekkitaloon nuorten taiteilijoiden näyttelyyn. Asta Pajunen ja Teemu Korpela olivat suosikkejani. Postitalossa Pasi Rauhalan minikokoiset installaatiot  ihastuttivat pienillä suurilla ajatuksillaan minut täysin.  Kas, kas, its Leaking , hellepäiväni raikastui kertaheitolla.

Mikä ihana oivallus - Virgin of the Desert - Erämaan neitsyt- kirjaa en ole lukenut, mutta nyt kyllä houkuttaisi etsiä kirjaa divareista. Mistähän Pasi Rauhala löytää nuo pienet ihmiset.

Uutisten alkulähteillä keskellä aakkosia, ensin uutiset News  ja sitten jo isot uutiset Big News. Kirjaimet löytyvät, missä ovat lukevat pikkuihmiset. 

Pienoisinstallaatioiden yhteisesiintyminen, näin ne on aseteltu näyttelyyn  kolmena eri ryhmänä. Pienoisinstallaatiot myydään yksittäin. 

Ullakkohuoneessa on Markku Haanpään teos Kylä osat 1-37, kullanvärisellä lyöntimetalilla päällystetyt puutalot juurineen. Puhutteleva teos, josta voi ostaa vaikka vain yhden kultatalon.

Kuljin vielä Palvelijan taloon ja Piha-aittoihin, siellä oli myös nähtävää ja koettavaa  Näyttely oli antoisa ja mielenkiintoinen. Tietoa löytyy Taidekeskus Salmelan sivuilta.

Ristiin rastiin

Tänään ajeltiin pitkin Suomea täältä koilliseen ja takaisin. Retkireissu oli todellinen rengasmatka. Sillä taas jälleen kerran viileässä autossa oli niin mukavaa, että eksyminen oli mahdollista. Olimme jo kovaa vauhtia menossa kohti Helsinkiä  Lahden moottoritietä pitkin, kun ihmettelin moottoritien jatkumista ja erilaisia maisemia. Lahden paikkeilla olisi pitänyt kääntyä Hämeenlinnantielle. Onneksi Suomi on pieni maa ja ennen pitkää tulee joko meri tai naapurimaan raja vastaan. Eksymään ei siis pääse.

Moottoritien varrella ihastuttivat taideteokset, joista en saanut yhtään kuvaa. Kun ajonopeus on 120 km/h ja yhtäkkiä huomaat ruosteenpunaisesta metalliputkesta muotoillut hirvet, samantyyppinen veistos toistui muutaman kilometrin määssä hieman isommassa koossa. Siinä olivat hirvet, teos on Panu Patomäen Valliherra. Löysin kuvan Tiehallinnon sivuilta ja rohkenin lainata sen tänne.  Sitten tulivat ihmishahmot. On selvää, että kun saat kameran kuvauskuntoon, olet kiitänyt teosten ohi. Aloin oikein tarkkailla tienvierustoja ja huomasin, että betoniaidat oli somistettu kapeilla sinisillä ja turkooseilla  värikaistaleilla, joissakin kohdin kaiteen yläosan pleksit olivat sinisen eri sävyissä.

Seuraavaksi minut yllätti iso harjas, pari metriä korkea, metalliputkesta väännetty. Kyseessä on Paavo  Palokankaan Liehuva hevosenharja. Kivipaasiveistoskin vilahti ohi.
Tämähän on hieno oivallus Tiehallinnolta. Tienvarsilla on tilaa tarjota ohikiitäville kulkijoille taide-elämyksiä. Kiitos hänelle, joka on näiden hankintojen takana. Taide tulee todellakin kansan luo ja niiden nähtäville, joille museoiden ja gallerioiden kynnys on liian korkea.

Tämä kuvan esittämä tietoisku ei ole taideteos. Eteemme pysähtyi liikennevaloissa ruisjauholastissa oleva tankkiauto.  Kuulostaa hieman tuhdilta annokselta seitsemän palaa ruisleipää päivässä, mutta mainoksissa melkein kaikki on sallittua.
Palaan myöhemmin varsinaiseen matkamme kohteeseen eli Mäntyharjuun. Nyt kehittelen kuvat..

Vierailuja olohuoneissa

Olohuoneessa on ajaton tyyli. Kalusteet ovat klassikoita. Lipaston asetelma henkii samaa ajattomuutta. Realistinen maisemataulu näyttää modernin raikkaalta peili taustanaan.   

 

Huumori on paikallaan myös sisustuksessa. Olohuoneen pöydälle on ideoitu jalat polkupyörästä. 

Asuuko tässä kodissa jalkapalloilija, luulisin niin. Onhan pallo paraatipaikalla pöydällä.

 

Heti kun helteet hellittävät ja sateet alkavat, aloitetaan jalkavalaisimen teko. Jo nyt kannattaa kerätä varastoon sopiva päärä puurimanpalasia. Lopputulos näyttää näin kivalta.  

 

Rakkautta, väriä ja ripaus dramatiikkaa. Sitä on tässä olohuoneessa. Haluan myös mustat jalkavalaisimet. Mistä noita voisi ostaa. Taulut ovat just sopivat tähän tyyliin.

Rohkenin pyytää teitä myös meille. Kuva on otettu eteisen peilin kautta. On hieman utuinen, vaikka peili oli muistaakseni puhdas. Tuo ruskea kulma on eteisen lipaston.

Meillä ei ole villakoiraa lukuunottamatta villakoiria, jotka asuvat sohvien ja sänkyjen alla hämärässä kaihtaen auringonvaloa. Rönsylilja on meidän villakoira tällä hetkellä. Se rakastaa lempeää auringonvaloa ja kuuntelee puhetta korvat tanakasti pystyssä. Kovin paljon se ei ole vielä rönsyillyt, mutta alkuja on jo.

Lopuksi kiitän living etc:tä neljästä ensimmäisestä kuvasta.

Sivupöydän asetelma

Olohuoneen sivupöydän asetelmaa vaihdan silloin tällöin. Juuri tänä aamuna poimin pihan kukkapenkistä keltaisia kukkia ja leikkasin mukaan kurjenmiekan siemenkotia.  Maljakkona on korkea Orreforsin viinilasi.
Takana on Yki Nummen Modern Art-pöytävalaisin. Laakea vati ja karkkikulho ovat lapualaisen Savipaja Lintukoto-nimisen yrityksen varhaistuotantoa. Luultavasti tätä tummaa kultakeramiikkaa ei enää siellä valmisteta.

*******    

Mustaa ja valkoista 33. haaste = Asetelma

Tänään tuulee

Venäläiset ovat viime aikoina sortaneet meitä suomalaisia. Ensin oli kyse lapsista, joista toinen tuotiin luvatta Suomeen ja toinen huostaanotettiin lastenkotiin. Molemmat tapaukset on nyttemmin lasten kannalta saatu onnelliseen päätökseen. Sitten tuli mummokiista, pitääkö lähettää takaisin Karjalan kotiin, saako jäädä Suomeen. Tämäkin on väliaikaisesti ratkaistu asia. Jossain vaiheessa huomattiin, että maa-alueita ja kiinteistöjä on siirtynyt Suomen Puolustuvoimien kannalta harmittavilta alueilta venäläisten omistukseen. Ja ovat sitä edelleenkin. Viimeisin tempaus oli elintarvikekuljetusten käännyttäminen rajalta takaisin kotimaahamme. Kuljetettavan lastin sisällön tuotantomekanismi ja -tavat eivät vastanneet Venäjän asettamia säännöksiä.

Kaiken tämän jälkeen presidentti Medvedev  tuli vierailulle Kultarantaan. Selviääköhän nyt kaikki. 

Linnut vailla rajoja voisivat kertoa monenlaista tositarinaa myös tuolta itärajan takaa, jos ymmärtäisimme niitä.

 

Vuoden typerin mainoskikka, otsikoi Hesari tänään. Jo pieni uutinen on se, että Venäjälläkin oivalletaan mainoksen  voima, mutta toteuttaminen saattaa olla hieman arveluttavaa. Venäläiset mainosmiehet ovat päässeet viikon aaseiksi, kun keksivät markkinoida lomakyläänsä hilaamalla kuumailmapallolla sen yläpuolelle taivaalle elävän aasin. Aasintamman lento kesti puolisen tuntia. Eläin kirkui kauhistuneena, kun se laskettiin matalaan rantaveteen. Paikalla uimassa olleet lapset itkivät nähdessään aasiraukan kohtalon. Aikuiset tietysti vetivät kamerat esiin ja filmasivat aasia. Viranomaiset päättivät tutkia, oliko kyseessä eläinrääkkäys. Ruumiillisesti aasi on terve, kerrottiin.

Pihaharakat elävät onnellista elämäänsä täysin tietämättömänä, mitä kaikkea ihmismieli voikaan keksiä eläinten kustannuksella.  

 

 Turun Myllysilta on saatu vihdoin purettua. Purkutöiden aikana selvisi, että betoni oli lujuudeltaan heikkoa ja sementtipohjaisen sidosaineen ruiskutus sillan metallirakenteisiin oli tehty puutteellisesti. Jotta näin säästämällä on osattu tuhlata silta romutettavaksi. Uusi saadaan hieman alle 10 miljoonalla eurolla. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät siltabudjetti ylittynee. Mutta kaikelle löytyy jälkikäteen selitykset.  

Tänään tuulee myrskyn lailla. Tuulelta vaan mä vastauksen saan. Kuuntele mitä tuuli vastaa.

*******

Pakinaperjantai 191. haaste = oivoi, en tiijä