maanantai 30. maaliskuuta 2009

Samppalinna

Samppalinnan mäellä Turussa on kauniissa vaalean vihreässä rakennuksessa kesäravintola.
Ravintola kuuluu Sokos-ketjulle ja sen sivuilta lainasin historiatiedot tästä kauniista rakennuksesta.
Kauppaneuvos P.C.Rettig rakennutti vuonna 1865 Aurajoen ylempää höyrylaivasatamaa ja sen matkustajia varten ravintolapaviljongin. Samppalinnanmäen rinteeseen kohonnut kaupunginarkkitehti C.J. von Heidekenin suunnittelema sveitsiläistyylinen huvila nimitettiin "Rettikaksi" rakennuttajansa mukaan. Ravintolan silloisista, melko hyvistä tuotoista perustettiin Samppalinnanrahasto, josta myönnettiin varoja itse rakennuksen sekä sen taustalla kohoavan mäen ja jokirannan kaunistamiseen. 1900-luvun alkuvuosina rakennettiin puistoon musiikkipaviljonki ja ulkoilmaosasto täydentämään ravintolan toimintaa.

Lähes 140-vuotinen ravintolatoiminta jatkuu edelleen. Kesäsesonkina Samppalinna on avoinna kaikille: Ravintola tarjoaa elämyksiä niin hyvästä ruuasta ja juomasta kuin iloisesta teatteristakin nauttiville ystäville. Ikimuistoisia juhlatilaisuuksia järjestetään tilauksesta myös muina vuodenaikoina.Kesäkauden jälkeen ravintola toimii tilausravintolana.

Kesällä tämä kaunis pitsihuvilamainen rakennus on Rantakadulta katsoen puiden peitossa.
Tällä puistokukkulalla rakennuksen takana ovat Samppalinnan maauimala ja kesäteatteri.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

L - Lomalla


Laukut levällään
lopsahtavat lukkoon

Lähdettiin lomalle

Lennettiin lintujen liidossa
lentokoneella
lämpöä liki
lumesta loitommaksi

Lekotellaan lempeässä lämmössä
liu´utaan laineilla

Lyhtyjen loistossa
lusikoidaan lammaspataa lautasilta
loiskautetaan läikyttämättä laululientä

Luppoloman loppuessa
luritetaan lauseita linjoilla
(b)logissa loputtomasti

Tämä on vastaus SusuPetalin kirjanhaasteeseen
Laittakaa kommenttia vastaan, kun palaan
ensiviikolla

torstai 26. maaliskuuta 2009

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Takatalvesta kesään

Tyypillistä maaliskuuta pari päivää sitten paistoi aurinko ja eilen alkoi sataa hiljakseen lunta. Kun tänä aamuna katsoin ulos, oli hohtavan valkoista kaikkialla. Lumipeite koristeli maan, puut ja pensaat.

Tulppaanit, krookukset ja helmilijat olivat jo nostaneet urheasti lehtisuipot mullasta aurinkoon ja nyt ne ovat lumen peitossa.

Pari päivää sitten näytti näin keväiseltä.

Nyt on sopiva aika startata lämpimään aurinkoon. Matkustamme torstaiaamuna viikoksi paikkaan, jossa emme ole käyneet. Tosin Espanjan Ceutassa eli maan pohjoisosassa on vuosia sitten vierailtu ja nautittu marokkolaisen perheen luona lounasta.

Kuva: Tjäreborgin


Valkoinen ja värikäs mausteinen maailma odottaa Afrikan Nizzassa eli Agaridissa. Matkaamme myös päiväksi Marrakechiin ja siellä nautimme marokkolaisen torin tunnelmista.

Blogiini saattaa ilmaantua postauksia viikon aikana, mutta kommentoin loman jälkeen. Käykää lukemassa ja kommentoimassa. Mukavaa viikkoa teille, toivottavasti kevät on viikon päästä pitkällä ja krookukset kukkivat.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Keskiviikkona mies tuli taloon

Sinä keskiviikkoaamuna Mirja heräsi varhain, kuten joka aamu. Aamuisin kuulee enemmän kun on vielä hiljaista. Mirjalla on tapana seurata, kun asukkaat lähtevät töihin ja lapset ja nuoret kouluihinsa. Kuunnella kuinka äidit hoputtavat lapsiaan tarhaan ehtiäkseen itse työpaikoilleen.

Mirja avasi pihalle antavan ikkunan säleverhon raolleen juuri sen verran, että siitä näki pihaelämää. Tänä keskiviikkoaamuna hän huomasi taas Kaijan miesystävän käynnistävän autoaan. Mirja jupisi itsekseen. Nyt soitan isännöitsijälle taas ja vaadin, että Kaijan on maksettava vesimaksu kahdesta henkilöstä. Takautuvasti koko siltä ajalta kun miesystävä on vettä kuluttanut taloyhtiössä. Onhan se väärin, jos meidän asukkaiden pitää maksaa vielä muiden miesystävien vedetkin.

Kaijan miesystävä on oleillut talossa jo yli kolme kuukautta. Mirja teki merkinnän kalenteriinsa sen päivän kohdalle, kun tämä mies tuli taloon.
Silloinkin oli keskiviikkoaamu, kun Kaijan porrashuoneen ovi oli kolahtanut niin äänekkäästi, että Mirja oli juosten kiiruhtanut ikkunaan ja katsonut kuka tämä rauhanrikkoja oli. Hän on juuri tämä Kaijan kaveri. Oven paukuttelu kyllä loppui, kun Mirja huomautti muutaman kerran Kaijalle. Mirja seurasi tapansa mukaan aamuisin kuinka mies poistui talosta useasti viikossa ja nyt lähes päivittäin.
Mirja oli huomannut, että Kaijalle oli kannettu uusi kaksoisvuode. Se oli selvä merkki siitä, että mies oli tullut taloon asuakseen. Vesimaksun periminen on oikeutettua ja laillista, ajatteli Mirja.

Taloyhtiössä kävi viikkosiivooja kustannussyistä vain kaksi kertaa viikossa tiistaisin ja perjantaisin. Keskiviikkoisin kun miesystävän auton jarruvalot häipyivät pihapiiristä, Mirja kiirehti tossuissaan alaovelle ja jupisi.
Minä arvasin, taas on ovilasissa iso kämmenen jälki. Eikö se siivoton juntti ymmärrä painaa ovea auki kahvasta. Pitääkö läjäyttää eilen pyyhkäistyyn ovilasiin aina tuo kämmenensä jälki.
Mirja on hillinnyt vielä itsensä eikä ole huomauttanut asiasta. Nyt mitta on täyttynyt. Sanon tästä sekä isännöitsijälle että Kaijjalle. Tämän sotkemisen on loputtava.

Mirja on ottanut porrashuoneen siisteydestä elämäntehtävän. Hän ohjaa ja neuvoo siivoojia, ilmoittaa havaitsemistaan laiminlyönneistä isännöitsijälle. Taloyhtiö onkin saanut siistin talon maineen Mirjan ansiosta.

Silloin tällöin Mirja testaa siivouksen toteutumisen tasoa. Hän sujauttaa paperinpalan porrashuoneen rappujen alle, patterin päälle tai tekee likaläiskän seinään. Siivoojan lähdettyä on helppo tarkistaa onko moppi ja luutu pyyhkäissyt joka kohtaa. Kun maksetaan silloin ei laiminlyöntejä sallita. Usein hänellä on tapana pyyhkäistä valkoisella serlalla ovilistojen ja kaiteiden päältä. Tämä testi paljastaa heti, onko pölyjen pyyhintä laiminlöyty.
Siivouksen tarkkailu teki Mirjan elämästä mielenkiintoisen keskiviikosta lauantaihin ja lauantaista keskiviikkoon.

Kiinteistöexpertti Tarmon ulkoalueiden hoitoa valvoo asukas Veijo. Pihaistutuksien ja pihakukkien valvonta ja suunnitteluvastuu on Salmen aluetta. Mirja jupisi mielipiteitään verhojen välistä ja joskus jätekatoksessa muille asukkaille. Kukkahankintoihin Mirja olisi halunnut puuttua, mutta vielä hän hillitsi itsensä. Onhan hänellä tarpeeksi puuhaa näinkin.

Jätehuolto siivouksen lisäksi on Mirjan aluetta. Käynti jätekatoksessa on päivän kohokohtia. Mirja tarkkailee tiiviisti, että lajittelu pelaa ja jätteet sujahtavat oikeaan astiaan. Mirja onkin saanut opetettua asukkaat hyvin tähän lakisääteisen lajittelun vaatimuksiin. Jopa niin hyvin, että yhtiökokouksessa hänelle annettiin siitä yksimielinen suullinen tunnustus ja kiitos. Mutta ei tähänkään helposti päästy, Mirjan piti huomauttaa henkilökohtaisesti lähes jokaiselle asukkaalle lajittelun laiminlyönneistä. Ovatpa vain oppineet. Lapset saattavat vielä viskata jätteitä miten sattuu, mutta Mirja on päättänyt saada tämänkin epäkohdan kuntoon.

Taloyhtiön puheenjohtaja oli esittänyt hallituksen kokouksessa, että Mirjalle ostettaisiin jouluksi joulutähti kiitoksena uhrautuvasta talon hyväksi tehdystä työstä. Mirja on nyt saanut joulutähden jo kolmena jouluna. Traditio jatkunee niin kauan kuin Mirja jaksaa antaa aikaansa taloyhtiön hyväksi.

Tarpeellinen edelleen elämässä. Nämä pienet mutta suuret asiat Mirjalle pitävät mielen virkeänä ja muistin kirkkaana. Pitkää terveyttä Mirja.

Tarinamaanantai 61. aihe - Keskiviikko

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Turkoosi kollaasi

Tällä viikolla rakennetaan kollaasi turkoosin innoittamana.
Värin kanssa olisi ollut vielä hauskempaa,
jos haasteessa olisi mainittu huone/tila mistä sitä turkoosia olisi löydettävä.
Kokosin kaikki turkoosit eri huoneista.
Matkakuvista löytyy turkoosia merta, jonka nyt vain totean.

Keskiökuvaksi valikoin makuuhuonenurkkauksen.
Siellä on ainoa kaluste, joka on turkoosi.
Nojatuolista on hyvä siirtyä työhuoneen kirjahyllylle.
Turkoosikantisista kirjoista olisi syntynyt kollaasi,
mutta valitsin Guibertin kirjan, koska sen kansipaperissa oli niin kaunis sävy.

Olen aloittanut jo pääsiäisen valmistelut ja kaivoin höyhenkukat esille.
En vielä maljakkoon, mutta pitäähän kunto tarkistaa.
Turkoosit maljakot asetin ryhmäksi.
Keramiikkamaljoissa on myös turkoosia.

Kylpyhuoneesta löytyy turkoosia kiitettävästi.
Sehän on Cliniquen yritysväri.
Silloin tällöin vaihdan turkoosit pyyhkeet kylppäriin.

Vierashuoneessa rehottavat anopinkielet,
joiden ruukut olen päällystänyt turkoosikuviollisella tapetilla.
Matkalaukkujen pakkaaminen on nyt meneillään.
Vaatekomeron turkooseista hengareista laskotettiin puserot.
Eteisen turkoosissa kulhossa lepäävät luonnonjalokivihelmet.

Nyt istahdan sohvalle, johon olen vaihtanut kepeämmät turkoosikukikkaat tyynyt.

Lisää turkoosia kollaaseina löytyy Inkivääriltä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Sanomia messuilta

Turun Taide-, Antiikki- ja Kädentaito-messut päättyvät tänään. Kiertelin messuilla lauantaina. Kädentaitoja en harrasta intohimoisesti. En virkkaa ja neulo, mutta joskus innostun näpertämään kotiini jotain. Kaksi siskoani sen sijaan ovat innokkaita käsillätekijöitä. Heidän mukanaan innostuin messuille.

Vanhemmalta siskoltani sain tuliaisina hopealangasta punomansa ranneketjun. Oikeastaan olin jo muutama vuosi sitten maininnut, että haluaisin ostaa häneltä sellaisen. Nyt hän antoi sen. Pidän kovasti tästä lahjasta, jonka näette otsikon kuvassa. Messuilla oli paljon hopea- ja helmikoruja. Myös noita ranneketjuja näytti olevan. Paperinarulankaa ja pellavalankaa sujahti messuilta siskon kassiin. Saa nähdä minkälaisia tilateoksia ja kaitaliinoja niistä syntyy. Kuva Varsinais-Suomen kädentaitajien osastolta.

Toinen siskoni taas neuloo. Varsinais-Suomen kädentaitajien osastolla oli esimerkkejä mitä ahkerilla ja taitavilla käsillä voi saada aikaan. Pidin tämän osaston mallistosta eniten. Siskoni osti hartia/kaulahuivin tekotarpeet, fucsianpunaista ohutta villalankaa ja pakettiin kuuluivat ohjeet ja sopivat puikot. Lankamäärä on mitoitettu juuri sopivaksi kyseiseen malliin. Helpolta kuulosti, saa kutoa niin kauan kuin lankaa riittää, sitten on valmista.

Paljon erilaista ja sekalaista tarjontaa oli. Mielestäni näiden taitajien kannattaisi käyttää aikaa hieman enemmän designiin ja miettiä tuotteiden visuaalista ulkonäköä. Kaipaisin keramiikkatöihin enemmän linjakkuutta. Pienet peikko/tonttumaiset näperrykset voisivat jo olla historiaa ja esineillä saisi olla selvä funktio. Samaa selkeyttä myös neule/kudonta- ja askartelupuolelle, siis panostusta designiin - suunnitteluun.
Ylhäällä olevassa kuvassa on hyvää perinteistä kädentaitoa peltituotteina. Tuotteilla on selvä funktio ja hyvä design.

Hieman ihmetytti kangas-, nahka- ja mokkavaatteiden vanhanaikaisuus. Mallistot olivat jämähtäneet 1980-luvulle. Näytti, että mitään uutta ja raikasta eivät nämä pienet vaate/nahkatehtaat ole keksineet. Heidän toivoisi katselevan metropolien muotilehtiä tarkemmin uusien ideoiden saamiseksi.

Taide- ja Antiikkipuolen tilat olivat puolityhjät. Enemmän näytteilleasettajia olisi sopinut.
Vanhojen lelujen osasto oli tietysti nostalginen. Samoin vanhojen astioiden katseleminen on mukavaa.
Taiteen puolella tarjonta oli sekalaista, mutta aina on joukossa myös helmiä. Ilmeisesti näiden osastojen tarkoitus on, että jokaiselle löytyisi jotain.

Tänään pyörähdin itsepalvelukirppiksellä ja ilahdutin itseäni. Ostin Riihimäen Lasin Helena Tynellin suunnitteleman Pala- maljakon (12€).

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Kahvikuppeja

Tänään kävin Käsityö-taide-antiikkimessuilla Turussa.
Messuista kerron enemmän myöhemmin, jos intoa on.
Antiikkipuolelta nappasin kuvaan vanhoja Arabian kahvikuppeja.
Niitä on kolmekymmentäkahdeksan kuvassa näkyvissä,
mutta paljon enemmän oli paikan päällä.
Tunnistatko tuttuja kuppeja. Klikkaa kuvaa näet paremmin.

Numerokuvat yykaakoo4 - 21. haaste on 38

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Tarvitaan Asiantuntijaa

Jokainen meistä on jonkin alan asiantuntija, kuka enemmän kuka vähemmän.
Jokainen meistä myös tuntee kaikkien alojen asiantuntijoita. Heitä, jotka tietävät kaikesta kaiken ja ovat taatusti oikeassa - omasta mielestään. He myös jakavat auliisti tietonsa muille osoittaen kuinka erinomaisen ihmisen kanssa ollaan tekemisissä.
Näiden alansa täydellisten asiantuntijoiden edessä ihminen kokee olevansa täysin tohelo ja saamaton. Näin koki Leila. Hän tunsi olevansa tohelo ja peukalo keskellä kämmentä.

Kylpyhuoneen lavuaari oli jo jonkin aikaa vetänyt huonosti. Keskiviikkoaamuna se sitten tapahtui. Lavuaari ei enää suostunut imaisemaan alas yhtään mitään. Vesi jäi ikävällä tavalla lillumaan lavuaariin.

Onneksi Leila oli muuttanut taloon, jota hoiti kiinteistöspesialisti Tarmo. Tarmo oli alansa expertti, joka osaa kaiken, tietää kaiken ja on aina oikeassa. Leila oli tallettanut expertin puhelinnumeron, sillä hän tiesi tarvitsevansa Tarmoa jossain vaiheessa. Eihän hänellä ollut edes työkalujakaan pienten vikojen korjaamiseen saati tietotaitoa.

Tarmon puhelin pirisi. Leila kertoi hätääntyneenä.
- Lavuaari on aivan tukossa. Voisinko saada apua pikaisesti.
Tarmo on hetken hiljaa ja virkkaa.
- Nyt on kuule aikatauluni buukattu aivan täyteen lähipäiviksi, enkä voi sovitella mitenkään.
Voi teitä naisia, kun ette sitten osaa toimia kylpyhuoneessakaan oikein. Ei sinne lavuaariin saa harjata hiuksia. Hiukset kiertyvät hajulukkoon tiivistyen sinne tiukasti. Ja ne kaikenmaailman naamarasvat, erikoissaippuat ja kasvokirkasteet, ne vasta myrkkyä hajulukolle ovatkin. Takertuvat palloksi hiuksiin, tukkivat hajulukon täysin.

Leila kuunteli häpeissään. Tämä olikin hänen syynsä.
- Anteeksi en ole tullut ajatelleeksi. Minun vikanihan tämä on.
- Niin on, eihän sinne lavuaariin kukaan muu mitään viskele kuin asukas itse. Kannattaisi ajatella ennenkuin on myöhäistä, sanoo Tarmo jo hieman kireällä äänellä ja jatkaa.
- Kyllä on paras, että hoidat tämän tukoksen nyt itse.
- Minulla ei ole työkaluja, sanoo Leila poskipäillään syvä häpeän puna.
- No niin, arvasinhan minä sen. Nyt pitää mennä rautakauppaan ja ostaa tarvittavat työkalut. Kyllä se niillä aukeaa.
- Kiitos paljon, mitähän pitäisi ostaa.
- Kyllä ne siellä tietävät - asiantuntijat, sanoo Tarmo ja sulkee puhelimen.

Leila kaartaa ison rautakauppahallin pihalle. Rautakaupassa on tavaraa silmänkantamattomiin.
- Miten löydän täältä edes myyjän saati työkalut, ajattelee Leila.
Hetken harhailtuaan hän huomaa vilauksen sinitakkisesta myyjästä. Juoksuaskelin hän kiiruhtaa myyjän perään. Hieman huohottaen saa sanotuksi.
- Tarvitsen työkalut.
Myyjä katsoo hieman epäillen.
- Eikö teillä ole mitään työkaluja.
- Ei ole. Lavuaari on tukossa.
Asiantuntevasti myyjä alkaa luetella, kuusioruuviavain, ristipäämeisseli, pihdit, jakoavain, vasara, hohtimet, rautasaha, taltta, putkitonget..... Leilaa huimaa.
- Lavuaari on tukossa.
Asiantuntijamyyjä katsoo jo hieman säälien.
- Eihän siinä muuta kuin aukaisee hajulukon pihdeillä kiertäen ja poistaa tukoksen.
- Kiertäenkö, Leila on ymmällään.
- Kiertäen, mutta työkaluja pitää olla.

Leila tuntee häpeän taas nousevan poskipäilleen. Olen aiheuttanut tämän katastrofin ja nyt en osaa hoitaa sitä kuntoon. En uskalla kertoa tätä asiantuntijalle. En voi tunnustaa osaamattomuuttani. Olen vain opiskellut ja opetan nyt englantia muille, mutta eihän se ole mikään puollustus.

Leila kiirehtii rautakaupasta kotiin tyhjin käsin. Työkalut jäivät ostamatta.
Kotiin tultuaan hän katsoo kylpyhuoneen lavuaaria. Siinä kelluu edelleen likainen vesi.
Miten minä en heti ajatellut. Leila hakee pitkän sukkapuikon. Hitaasti puikkoa kiertäen niin pitkälle kuin puikko yltää hän sysää tukosta. Vesi lirisee vähitellen lavuaarista putkistoon. Ensiapu on suoritettu.
Huomenna soitan Annalle. Hän on kaikessa niin näppärä. Anna osaa avata hajulukon ja antaa ohjeet minulle. Eihän tässä asiantuntijoita tarvita.

Pakinaperjantai 121. haaste - Asiantuntija

torstai 19. maaliskuuta 2009

Seuraako kolmas

Valokuvatorstai ja Runotorstai 124. haaste "Murphyn laki ".


Ei kahta ilman kolmatta sanotaan
kun kuolemat ja onnettomuudet kohtaavat
Vääjäämätöntä vaiko kohtalo

Puut
kuolevat
kaatuvat
maatuvat
antaakseen elämää muille

Kuolema
vie uuteen
Onnettomuudet
parempaan

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Kitschiä - onko vai ei

Joskus vuosia sitten ihastelimme Italian Venetsiaa. Matka oli antoisa ja ikimuistoinen. Jotta muistaisin matkan aina ja ikuisesti, päätin ostaa Venetsiasta italialaista veistostaidetta. En tosin luullut, että tämä Davidin pää olisi itsensä Michel Angelon veistämä. Mutta selvä yhdennäköisyys tässä Davidin päässä on Michel Angelon Davidiin. Todisteena on kuvassa Suuri taidehistoria-kirjan aukeama.

Pienoispatsaan jalusta on aitoa italialaista marmoria, pään massasta ei ole tietoa. Ehkä se on marmoria, mutta luulen sen olevan jotain pehmeää kiveä.
Pitkään Davidin pää lojui komeroiden kätköissä. Pää oli irronnut jalustan liimauksestaan, kun jokin aika sitten nostin sen vitriiniin. Halusin palauttaa muistoja mieleeni.

Tämä on aitoa kitschiä. Lastu esitti haasteen. Kerro mitä kitschiä kodistasi löytyy. Tässä vastaukseni. Heitän haasteen sinulle.. Kerro mikä on aitoa kitschiä kodissasi.

Eilisen päivän iloja


Terassin laatikoissa skinniat ovat selviytyneet talvesta kiitettävästi.
Kastelin niitä ensimmäisen kerran viikko sitten.
Olivat hieman nuukahtaneet näköiset ja piristyivät taas vetreiksi.
Mietinkin, ovatko monivuotisia.
Istutan ne keväämmällä ulos, kun kukkapenkit ovat istutuskunnossa.
Ja sitten taas talveksi terassille.

Sain jokunen viikko sitten Lauralta Paratiisinpalanen-blogista
tämän tunnustuksen. Kiitos Laura. Tämä lämmittää.

Tuosta kuvan hienosta ladysta tuli mieleeni, että eilen hemmottelin itseäni
kenkäostoksilla. Tyylini ei ole kuten tuon ladyn ja sen kengistä huomaa.
Mutta Palmrothilla oli 50-60-70%:n ale, kun liike muuttaa paikkaa.
Koska Palmrothin kenkälesti sopii jalkaani kuin nakutettu,
suomalaiset hieman leveät jalkaterät, piti ostaa heti kahdet.
Korkokengät juhlavammat ja ballerinnatyyppiset jokapäiväiseen käyttöön.
Ja kun sinne matkallekin lähdetään.
Hyvä mieli tuli eilen myös Inkiväärin blogista
HMB = hyvän mielen blogi -tunnustuksesta. Kiitos.

Tunnustukset jaan edelleen teille kaikille, jotaka olette innostaneet
minua kommenteillanne. ja käynneillänne.
Ottakaa vastaan.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Vaaleanpunaiset ruusut

Oli helteisen aurinkoinen kesäpäivä. Kadun varjoisella puolella oli viileämpää. Lounastauko oli loppumassa. Kiirehdin viileään ilmastoituun toimistooni.
Kuulin takaani nopeiden askeleiden ääniä. Siististi pukeutunut mies käveli viereeni ja sai minut pysähtymään.

- Anteeksi. Etsin poliisiasemaa. Voitko auttaa.
- Seuraavasta kadunkulmasta oikealle ja eteenpäin kaksi korttelia.
- Kiitos.
Mies katsoi silmiini jatkaen.
- Näin helteisenä päivänä raikas drinkki maistuisi. Lähde seuraksi drinkille.
- Olen lounastauolla, ei ole aikaa.
Mies hymyili vetoavasti.
- Parfyymisi tuoksuu hyvälle. Mitä merkkiä se on.
- En muista, valehtelin.
Kiirehdin askeleitani.

Vilkaisin taakseni. Näin kuinka mies käveli läheisen ravintolan ovesta sisään.
Jostain syystä hymyilin itsekseni.
Ajattelin ostaa kotiin tuoksuvia vaaleanpunaisia ruusuja työpäivän jälkeen.

Tämä tarina on sadan sanan pituinen otsikkoineen. Satasanaista tarinaa kutsutaan kravuksi. Haastan juuri sinut mukaan kirjoittamaan oman krapusi! Juuri sinut. Sain haasteen SusuPetalin blogista. Lähetä haaste eteenpäin.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Valkoinen kollaasi

Klikkaa kuvaa
Valkoista löytyi kuva-arkistoistani niin paljon, että kollaaseja olisi saanut useammankin.
Oli hieman vaikea valita valkoisesta runsaudesta.
Matkoilta on kaksi kuvaa.
Guggenheimin taidemuseo New York, otin tuloaulassa kuvan.
Suihkulähde Budapestin taidemuseon edessä, veteen "kaatunut" pylväikkö.
Muut kuvat ovat kotoa ja sen pihalta.

Lisää kollaaseja löytyy Inkivääriltä.

Ruususuolaa ja kristallisuolaa

Kotona-keittiössäni on kaksi tärkeää ruuanlaiton ainesosaa, nimittäin suola ja sokeri.
Molemmat ovat epäterveellisiä, jos niitä sortuu käyttämään liikaa. Oikein ja kohtuullisesti käytettynä ovat tarpeellisia. Suolalla on jopa terveyttä ylläpitäviä vaikutuksia, kun valitsee aidon luonnontuotteen. Olen huomannut myös makueron. Tavallinen suola maistuu kitkerämmältä.

Jonkin aikaa sitten valitsin suolaksi sormisuolan rinnalle kristalli- tai ruususuolan.
Suolasta käytetään molempia nimityksiä. Ruususuola nimitys tullee suolan vaalean ruusunpunaisesta väristä. Kristallisuola taas suolan kiiltävistä kristallimaisista kiteistä.
Rauta ja magnesium, jota suola sisältää, tekevät tuon ruusuisen sävyn.

Kristalli/ruususuola kerätään käsin Himalajan ja Bolivian vuoristoista. Se on puhdasta ja sisältää natriumkloridin lisäksi muita kivennäisaineita. Rautaa on 3,5 mg/100g, tavallisesta suolasta puuttuu rauta kokonaan samoin kalium. Yhteensä nämä suolat sisältävät 84 alkuainetta, kuten magnesium, kalsium, kalium, mangaani, fosfori, kromi, kupari, fluori, jodi, rauta, seleeni, pii. Kristalli/ruususuolassa ei ole lisäaineita, se on puhdas luonnontuote.

Kristallisuolan eli luonnon mineraalisuolan terveysvaikutukset Lainaus Saltlifeltä.
1. Kehon sähkö- ja hermojärjestelmän säätely
2. Ph- tasapainon ylläpitäminen
3. Verenkierron säätely
4. Lihaskramppien ja suonenvetojen ehkäisy
5. Luiden vahvistaminen
6. Unenlaadun edistäminen ja parantaminen
7. Vastustuskyvyn lisääminen
8. Verenpaineen säätely
9. Yleisen mielialan ja energiatason ylläpitäminen
10. Ikääntymisen hidastaminen

Kristalli/ruususuolaa käytetään tavalliseen tapaan ruuanlaitossa. Myös ihon kuorintaan, suun ja nenän huuhteluun ja terapeuttisiin juomiin. Käyttöohjeita löytyy Masajon-sivulta, jossa on myös Jaksamisjuoman ohje. Valmistin muutama päivä sitten Hiillostettua lohta, johon käytin ruususuolaa. Uskon, että myös suola antoi oman hienon makunsa lohelle.
Bolivian vuoristossa maasuolan poimiminen antaa elannon rehellisellä ja terveellisellä tavalla useille maatyöläisille ja se on syrjäyttänyt kokaiinin viljelyä.

Lopuksi muutama lisäohje terveellisen ruokavalion lisäksi.
Vältä teollisia elintarvikkeita, juo paljon vettä ja vältä liiallista suolan käyttöä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Arabialta Runoja


Huhtikuulla aivan pian tulee Arabialta markkinoille uusi vanhaan klassikkoon toteutettu astiasarja Runo.
Runot on suunnitellut keramiikkataiteilija Heini Riitahuhta. Ne on toteutettu Birger Kaipaisen luoman Paratiisi-sarjan muotoihin. Suosittu Paratiisi täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Muuttuneet ruokailutottumukset ovat kuitenkin tuoneet tarpeen lisätä Runo-astiasarjaan uusia osia. Ne on suunnitellut professori, muotoilija Heikki Orvola Kaipiaisen muotoiluperinnettä kunnioittaen.
Espressokuppi ja vati ovat Orvolan käsialaa. Lisää Orvolan muotoilemia ja Heinin koristelemia astioita on tulossa Runo-sarjaan syksyllä 2009.

Heini kertoo;
Runo- koriste on lähtöisin luonnonkukista. Kukin koriste on yksilöllinen ja henkivät fantaasiamaailmaa. Runon kasvit, kukinnot, tertut, mykeröt ja siemenkodat ovat mielikuvitukseni tuotoksia. Yhteen kukkaan olen saattanut käyttää ominaisuuksia kuudesta eri kasvista. Runossa eri lajikkeet sekoittuvat silloin tällöin samasta varresta. Loin oman floran, jossa on rytmiä ja hallitsemattoman oloisia rönsyjä. Tämä on jatkumoa Arabian vanhoille koristeille, mutta modernisti ja omalla tavallani toteutettuna.

Nimen alkuperä on myös itse sarjan suunnittelijalle hyvin rakas ja tärkeä. Lapsuudessa ja nuoruudessa kirjoitin paljon runoja. Pienenä haaveammattini olikin runoilija. Tästä tuli lopulta sitten minun runoni - sillä kielimaailmalla ilmaistuna, minkä tunnen vahvimmin, Heini kertoo.


Runo-sarjan astioiden pinnoilla elävät eri vuodenajat: Kesäsäde, Syyshehku, Talvitähti ja Kevätkello. Kaikissa osissa toistuva talven sinisyys muodostaa koko sarjalle tyylikkään pohjavärin. Ruokalautasissa on yhden koristeen sijasta neljä koristeaihetta juuri nuo neljä vuodenaikaa. Muihin astioihin koristeaiheet on valittu esineen luonteen mukaisesti.

Lähde: Arabian lehdistötiedote maaliskuu 2009.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Valkoinen orkidea

Numerokuvat yykaakoo4 - Haaste 20. kolmekymmentä (30)

Valkoinen isokukkainen orkidea ihastuttaa olohuoneessa.
Ystävät toivat sen tuliaisina.

Orkidea nimi juontaa juurensa kreikan kielestä
kiveksiä merkitsevästä sanasta orkhis.
Jokaisessa kukassa on merkityksellisesti kolme terälehteä.
Avautuneita kukkia on nyt kymmenen.

Orkidea kokonaan kuvassa.

Kukkavanat kaartuvat symmetrisesti.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Auta ajoissa

Liisillä ovat suomut silmillä. Avaisi silmänsä ja lähtisi ajoissa. Ei tuosta avioliitosta mitään tule, pelkkää kärsimystä. Näin pohti Liisin lähipiiri.

Hääpäivä oli aurinkoinen ja seesteinen. Se lupasi hyvää tulevalle avioliitolle.
Manu oli rakastava ja huomaavainen. Liisi onnellinen yhdessä rakastamansa miehen kanssa.
Elämä hymyili aluksi, myöhemmin useimmiten.

Manulla oli tapana rentoutua alkoholin avulla. Aluksi se onnistui. Manu hallitsi alkoholia, mutta ajan kuluessa alkoholi alkoi hallita Manua. Kaikki pahaolo lapsuudesta saakka purkautui alkoholin avulla koko voimallaan rakkaimpaan, omaan vaimoon. Nyrkiniskut kovenivat kerta kerralta.

Vuosien vieriessä eivät lasten syntymätkään hillinneet Manua. Juomisesta tuli raskas osa elämää kaikille. Liisi sai kokea entistä rajummin nyrkkien kieltä. Kaikki peitettiin ystäviltä ja lähipiiriltä. Luultiin, että onnellisuuden kulissin taakse voi kätkeä tämän ongelman ja murhenäytelmän.
Muut huomasivat miten asianlaita on. Selän takana surkuteltiin ja päiviteltiin. Miten Liisi kestää. Lähtisi jo.

Kukaan ei säälinyt Manua, ei surkutellut, ei auttanut. Manu oli hukkumassa viinaan. Kukaan ei heittänyt pelastusrengasta. Liisi rakasti edelleen kaikesta huolimatta. Manu rakasti ja katui, rakasti ja katui.

Tuli viimeinen pisara. Liisi lähti vieden lapset ja puolet kodista. Manu jäi yksin.
Suomut silmillä lähipiiri päivitteli Liisin pärjäämistä ja sadatteli Manun maanrakoon.
Manu vajosi yhä syvemmälle. Meni työpaikka, lapset etääntyivät, meni asunto. Jäi viina ja sydämmeen Liisi.

Manu olisi tarvinnut apua jo vuosia sitten, kukaan ei nähnyt.
Manulle Liisi on edelleen se suuri rakkaus.

Pakinaperjantai 120. haaste - Suomusilmä

torstai 12. maaliskuuta 2009

Katselin taivasta

Valokuvatorstai ja Runotorstai 123. haaste - Mieli kuvittaa.....


Haluan muistaa
tuntea, nähdä

Lapsena makasin niityllä
katselin taivasta

Pilvet kuin pehmeitä saaria
vehmaita vuoren rinteitä
tuuheita metsiä

Tulevaisuuden toteutumattomat unelmat
purjehtivat taivaan kannella

Taivaan kansi
täynnä sinistä haaleaa vettä
sinne hetkeksi halusin

Elämä jatkuu iäti
olen onnellinen

Katselen taivasta
pilvet ovat pehmeitä
vesihöyry on tiivistynyt pisaroiksi
lumikiteiksi
Aamulla sumua

Taivaan kansi on sininen
koti tähtien kuun ja auringon

En näe saaria
En muista unelmia
En uppoudu haaleaan veteen

En näe eteenpäin
Elämää on takana


keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Jalokiviostoksilla


Jalokivet ovat naisen parhaimpia ystäviä aivan samoin kuin timantitkin. Sen sain kokea, kun ex tempore astuin Jalokivigalleriaan. Ikkunoiden takaa katsoen liikkeen tarjonta ei houkutellut, mutta tarkempi tutustuminen tarjontaan nosti eteeni jyvät akanoista. Löysin tarjonnan joukosta ne mistä pidin ja mitkä sopivat tyyliini. Kaikki luonnonjalokivet olivat nyt - 50%, joten ei kukkaro paljon ohentunut.
Värikkäitä jalokivihelminauhoja oli jäljellä muutama. Valitsin yhdet ja myyjän opastuksella tunnistimme luonnonjalokivet. Kivien voima, olemus ja vaikutus selvitettiin samalla.

Ametisti väriltään vaalean lila. Valaisee ja selkeyttää mielenrauhaasi, poistaa säteilyä.
Fluoriitti, vedenvihreä. Edistää sisäistä rauhaa ja intuitiivista ajattelua. Tämän kiven voimaa tarvitsen erityisesti.
Jade, vihreä. Antaa oikeudenmukaisuutta ja viisautta. Ei ollenkaan pahitteeksi täydentää näitä taitoja.
Karneoli, oranssi. Tuo optimismia ja suvaitsevaisuutta, vahvistaa hedelmällisyyttä.
Ruusukvartsi, vaalean punainen. Herättää sisäisen rakkauden tunteen. Tarpeen seurustelun orastavassa vaiheessa.
Sodaliitti, sininen. Edistää ajattelua ja loogisuutta sekä yhteenkuuluvuutta.
Vaikuttaisivatko nämä jalokivet näin positiivisesti, kun ne kiedon kaulaani. Saa nähdä.

Akaatti. Rohkaisee ja vahvistaa itsetuntoa, lataa muita kiviä. Tälle pyöreälle laattamaiselle jalokivelle ostin nahkanauhan, pujotin kiven siihen. Tästä jalokivestä tulee mieluisin. Tunnen sen jostain syystä jo nyt. Itsetunnon vahvistaminenkaan ei ole pahitteeksi.

Jaspis. Antaa perheelle ja rakkaudelle uutta voimaa. Tämän kiven voi pujottaa joko ketjuun tai nahkanauhaan. Heikkoina hetkinä voin ottaa tämän kiven kaulaani ja annan voiman virrata itseeni.

Liitän tähän mukaan vielä kauan laatikon pohjalla lojuneen lasista tehdyn korukiven. Tämän olen ostanut Nuutajärven lasitehtaan työhuoneesta korutaiteilijalta. Mutta en muista enää tekijää enkä korun nimeä. Kaunis se on, pitää ottaa käyttöön. Otsikkokuvassa ei ole jalokiviä, vaan Georg Jensenin terästä.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Aavan meren tuolla puolen

Suomea rajaa kaksi merta. Ne myös erottavat meidät rajanaapureistamme. Pohjanlahti rajaa lännessä. Se alkaa Ahvenan- ja Saaristomereltä ja päättyy Perämereen. Väliin jää meren kapein kohta Merenkurkku vain 70 kilometriä leveänä. Meren takana on naapurimme Ruotsi.
Etelässä lainehtii rehevöitynyt Suomenlahti, Itämeren itäisin lahti. Se erottaa meidät Virosta.
Olemme merellistä kansaa, mutta merellä seilaamme enimmäkseen isoilla laivoilla. Veneily ja purjehdus ovat pienen kansanosamme huvi ja harrastus. Me massoina olemme seilanneet 1960-luvulta lähtien isoilla valtamerilaivoilla nauttien ja hyödyntäen naapurimaidemme edullista tarjontaa. Sillä me suomalaiset osaamme nauttia ja säästää samalla kertaa.

Vaasasta seilasi 1960-luvulla Botnia-laiva Uumajaan. Lähes kaikki pohjanmaalaiset tekivät rasvamatkoja Ruotsiin, jossa VOI oli paljon halvempaa kuin Suomessa. Merimatkalle kannatti lähteä näin ainakin perusteltiin. Voita kannettiin jopa naapureillekin.
Mitä enemmän voita osti sitä enemmän säästi ja matkarahat tulivat samalla tienattua.
Tuohon aikaan näissä laivoissa ei ollut vakaajia ja myrskyissä laiva keinui reippaasti.

Ystävykset Taina ja Liisi olivat eräänä kesäisenä perjantaipäivänä lähteneet Uumajaan ostamaan voita. Menomatka sujui rattoisasti. Lähtiessä kotona oli syöty, laivalla nautittiin kahvia ja muita virvokkeita. Matka kesti vain muutamia tunteja. Ostoksien tekemiseen oli aikaa Uumajassa parisen tuntia. Tuossa ajassa ehdittiin hyvin ostaa viisi kiloa voita.

Laivan lähtöä odoteltiin puiston penkillä. Yllätti siinä nälkä ystävykset. Pikkupurtavaa löytyi läheisestä kaupasta. Makkara maistuisi puiston penkillä. Mutta ei ollut ruotsalainen makkara suomalaisen veroista. Taina ja Liisi eivät voineet sitä syödä. Makkarat sujautettiin kassiin voipalojen joukkoon. Naapurilla oli koira, jolle Ruotsin tuliaiset kelpaisivat.

Menomatkalla puhkesi pieni myrsky. Se keinutti laivaa ilkeästi. Ystävykset olivat päättäneet illastaa laivalla, olihan nälkä melkomoinen. Ruokasalissa lopetteli syömistään muutama seurue, joten tilaa näytti olevan ruhtinaallisesti. Hovimestari riensi kertomaan ystävyksille, että kannattaa syödä nopeasti, sillä myrsky on etenemässä kovaa vauhtia ja silloin lentelevät astiatkin pöydistä. Ystävykset söivät kiireellä. Astiat tärisivät ja seilasivat jo pitkin pöydän pintaa. Myrsky viuhui ulkona.

Noustiin kannelle ihailemaan aaltoilevaa merta. Matkustajat olivat sulloutuneet tiiviisti kannelle, oli vaikea löytää istuinpaikkaa. Myrsky yltyi ja laiva keinui. Taina ja Liisi puristivat ostoskassejaan ja toivoivat olevansa jo satamassa. Matkustajat olivat kalmankalpeita, yksi toisensa jälkeen kiirehti alas vessoja kohti. Osa ei ehtinyt ja suusta syöksyi kannelle kaikki mitä päivän aikana oli nautittu. Porukka oli hiljaista, ei kuulunut naurunpyrähdyksiä, ei iloista puheensorinaa. Vain kiireisiä askeleita ja vatsankouristuksien tuottamia voimakkaita äännähdyksiä.

Taina muisti lukeneensa, että merisairauden välttämiseksi on kiinnitettävä katse kiinteästi sopivaan kiintopisteeseen eikä saa liikkua eikä kääntyillä. Hän istui jäykkänä, otti kiintopisteekseen seinällä olevan hyllyn. Voikassia puristaen hän istui hievahtamatta kalmankalpeana ja tuijotti hyllyä. Liisi yritti tehdä samoin, mutta ei onnistunut pitämään vatsakouristuksia hallinnassa. Oksennuksen imelä haju leijui hiljaisten matkustajien yllä.

Satamassa laivasta purkautui hiljaista ja voipunutta väkeä. Kangaskassien sisällöt näkyivät isoina rasvaläiskinä kassien kyljissä, voi oli alkanut jo hieman sulaa. Taina ja Liisi saapuivat helpottuneina kotiin. Matka oli tehty ja voita riittäisi taas pitkäksi aikaa.. Koiralle säästetyt makkarat toisivat huomenna Murrelle herkkupäivän.

Lauantaina Taina pistäytyi naapurissa kertomassa meri-voimatkastaan, samalla Murre sai tuliaiset. Tuliaiset kaivettiin esiin ja Murre tuli häntä heiluen nauttimaan niistä.
Mitä ihmettä, Murre nuuhkaisi makkaroita näytti kuin olisi nyrpistänyt nenäänsä ja käveli tiehensä. Naapurin koiralle eivät kelvanneet ruotsalaiset makkarat.

Matkat jatkuvat taas Ruotsiin. Ostoksien kohde ei ole VOI. Nyt eletään 2000-lukua. Ruotsin kruunu on ällistyttävän edullinen euroon nähden. Laivat täyttyvät. Nyt niissä ovat vakaajat.

Tarinamaanantai 60. aihe - Meri

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Keltainen kollaasi

Tämän viikon kollaasin väri on keltainen. Se sopiikin juuri nyt lumisateisen päivän piristykseksi.
Kävin läpi kuva-arkistoani vv. 2007-2009 ja keltaista löytyi enimmäkseen kukissa, mutta mukana on myös keltainen kartano, kioski ja teekupit. Syksyinen keltainen vaahtera löytyi viime syyskuulta. Vaalean keltaiset ruusut ovat kuivattuna kullankeltaiset.

Lisää keltaisia kollaaseja löytyy Inkivääriltä.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Talvimaisemaa naistenpäivänä

Naistenpäivänä on hienoa näyttää kevättalven luontoa. Muutama päivä sitten ajoimme tavanomaiselta reitiltämme poiketen kohti meren rantaa. Halusin vain rentoutua ja mietiskellä, hengittää raikasta mäntymetsää ja antaa katseen liukua luonnossa.

Pienen niemenkärjen reunassa kasvoi korkeita ja hoikkia saarnipuita.
Myrsky oli tuivertanutpuiden oksistoa. Heittänyt niitä maahan.
Kuljin puhtaassa lumessa ja poimin pudonneita oksia ison kimpun.
Ajattelin laittaa niitä maljakkoon.

Suklaanruskeat pienet pulleat kävyt koristavat saarnen oksia.
Toukokuun alussa saarnet puhkeavat kukkaan ennen lehtien puhkeamista.
Pinkki punerrus täyttää silloin puiden oksiston.

Talven oksakimppu koristaa olohuonetta.

Naistenpäivä täyttää tänään 100-vuotta.
Ensimmäistä naistenpäivää vietettiin Yhdysvalloissa 1909.
Naistenpäivän juuret juontavat kuitenkin vuodelle 1857,
jolloin New Yorkissa tekstiilitehtaassa aloitettiin lakko
naisten työolosuhteiden parantamiseksi.
Suomeen naistenpäivä on tullut Yhdistyneiden Kansakuntien, YKK, kautta.
YK:n Kansainvälistä Naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 8.3.1975.
Vuosi oli myös Kansainvälinen naisten vuosi.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Olenko kuvassa

Julkisuuden henkilö rakasti kameroita. Ei esineinä, vaan hän rakasti kuvaamista. Ei, hän ei halunnut koskea kameraan, vaan hän rakasti olla kameran edessä kuvattavana. Hänelle kuvat olivat osa markkinointikamppanjaa.

Julkisuuden henkilö hakeutui aina sinne, missä salamavalot välähtelivät ja kamerat surisivat.
Hinnalla millä hyvänsä ja keinoja kaihtamatta hän tunkeutui salamavalojen ristituleen. Kyynärpäillä työntäen hän rynnisti eturiviin esille ensimmäiseksi.

Julkisuuden henkilö oli opetellut peilin edessä sopivat kuvakulmat, asennot ja ilmeet, joissa hän olisi edukseen. Suulla on hyvin tärkeä osa kuvassa. Tulevathan sieltä ne kaikki tärkeät ja viisaat sanat ulos. Suun asetteleminen kuvaan vaati etukäteisvalmisteluja.
Ensin puraistaan sekä ylä- että alahuuliin pari kertaa. Puraisu saa veren kiertämään huulissa ja ne ikäänkuin pullistuvat pehmeiksi. Sen jälkeen kielellä lipaisten kostutetaan huulet houkutteleviksi. Ei saa näyttää, että suu on kuiva. Suusta ulos tulevien sanojen pitää olla meheviä ja herkullisia.
Tämän jälkeen kieli viedään hammasrivistölle ja sitä pyöräytetään kaksi kertaa hammasrivistön yli. Toimenpide poistaa mahdolliset leipämuruset hampaista. Voihan olla tilanne, että kuvassa pitää väläyttää leveä hymy esiin. Kun kyseessä ei ole hymykuvaus, mutrustetaan huulet hieman törrölleen ja aavistuksen raolleen. Nyt ne näyttävät kuvassa täyteläisiltä ja mehukkailta.

Julkisuuden henkilö on varma myös siitä, että pään asento pitää olla oikeassa kulmassa kameraan päin. Hän nostaa hieman leukaa ylöspäin, kääntää päätä hiukan vinosti oikealle ja vetää aavistuksen verran päätään takakenoon. Ei kuitenkaan liikaa ettei hän näyttäisi ylenkatsovan ylpeältä. Olemuksen pitää olla vakuuttavan lempeä, mutta päättäväinen.
Vanha viisaus on, että silmät eivät saa katsoa suoraan kameraan. Se olisi kauhea virhe, kuka haluaisi nähdä lasittuneen tuijottavan katseen. Katseen pitää kulkea vasemmalta ohi kameran ja katsoa kaukaisuuteen. Siitä katsoja saa tunteen, että henkilö katsoo jo tulevaisuuteen. Tietää mitä tuleman pitää ja on miettinyt kaiken valmiiksi tulevaisuuden varalta.

Julkisuuden henkilö oli opetellut tekemään kaikki nämä ennen kuvausta-toimenpiteet nopeasti ja varmoin ottein, rutiininomaisesti. Hän oli ottanut sekuntikellolla aikaa, miten kauan toimenpiteet veivät aikaa. Hän laski, että aikaa sai mennä vain kaksi sekuntia. Harjoittelulla hän saavutti tuon maagisen ajan. Sillä kamerat eivät odota, aika on rahaa ja valmistelemattomat kuvat sotkevat markkinointikampanjat. Hänelle joka päivä on markkinointikamppanjaa.

Julkisuuden henkilö saa kuvien ansiosta ihailua, mutta myös kateuden karvasta kalkkia. Kuinka hän näyttää kuvissa aina niin hyvältä, varmalta ja luotettavalta, mutta ennenkaikkea kauniilta ja komealta. Se on todellinen mysteeri. Hän ei paljastanut koskaan, kuinka kova kuvaustreeni piti joka ilta hoitaa peilin edessä. Kunto ei saanut rapistua, aina piti olla kuvausvalmiina hetkenä minä tahansa.

Pakinaperjantai 119. haaste - Valokuvassa

Kiviä yhdeksän

Yykaakoo 4- haaste 19. on Yhdeksän

Sorsat ovat löytäneet vettä.
Sitä ei aina ole saatavilla talvipakkasilla,
mutta tässä pintavesien poistoputken ympäristössä on
mukava uiskennella ja kylpeä.

Jäällä on yhdeksän kiveä.
Yhdeksän kertaa on tartuttu kiveen.
Toivottavasti myös yhdeksän kertaa
on ollut osumaton heitto.
Kuka ei sääli sorsaa.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Peilipallo

Valokuvatorstai ja Runotorstai 122. haaste- piposta vedetty


Peilipallo, hei

Pitääpä pysähtyä tähän
katsella vähän

Ihmettely on suuri
sekö se on juuri

Peilipallo putken päässä
kiiltävänä jäässä
talvisäässä

Maasta palloon putken tie
valoako vie

Jäätävästi kiiltää
silmiä viiltää

Peilipalloko tarpeeton
keskellä lumen ja jään on

Harkittu mielijohde
onko tämä kohde

Vaiko
piposta vedetty