lauantai 1. maaliskuuta 2008

Eräänä harmaana päivänä

Sadepisarat ropisevat tasaiseen tahtiin työhuoneen ikkunan vesipellille, sataa rännänsekaista vettä. Satojentuhansien muiden perheiden tapaan kävimme tänään isossa City-Marketissa viikonlopun ruokaostoksilla. Hyvin monen ostoskärryihin sujahti tänä harmaana maaliskuisena päivänä markettikukkia.


Näin kävi myös meille, mielelläni valitsin pinkit tulppaanikimput maljakkoon. Kaksi kymmenen tulppaanin kimppua yhteensä seitsemän euroa. Vähällä rahalla piristävää iloa. Harmaan päivän pelastajat raikas valkoinen seurassaan pinkit tulppaanit. Aalto-maljakko on kauneimmillaan tulppaanikimpun kera tai toisinpäin.


Ruokalistan runkona ovat tänään maksapihvit. Mustavalkoinen pöytäkattaus odottaa maksapihvejä ja ruokailijoita.

Porvoon lakritsia en voinut kaupassa ohittaa. Se oli erittäin hyvää ja pehmeää ja se on juuri nautittu jälkiruokana. Huurteisessa Mariskoolissa mustalaku näytti sen verran houkuttelevalta, että eipä siitä jäänyt mitään jäljelle. Makeana laku täytti hyvin jälkiruuan tarpeen.
Huomenna blinejä, suolaiset savuporotäytteellä ja jälkiruokana makeat banaani-taatelitäytteellä.

10 kommenttia:

  1. Tuoretta lakua ei jää palaakaan kulhoon, siihen tulee himo ja sitten huomaa, että palaakaan ei ole enää. Laku on parasta (salmiakin ja sulkaan lisäksi) :) Raskausaikana lakua ja sulkaata piti saada samanaikaisesti suu täyteen... Hurmaava asetelma tulppaanit + valkoiset maljakot.

    VastaaPoista
  2. Öh...taitaa olla influenssa kadottanut kirjoitustaidon. Tarkoitan sulkaalla siis suklaata :))

    VastaaPoista
  3. Kaunista viileänvalkoista. Isossa aaltovaasissa tulppaanit näyttävät hyvin suomalaisilta. Kun nuorena palasin kotiin Keski-Euroopan tummissa kalustuksissa vietetyn vuoden jälkeen, ihastelin Suomessa ja kotona juuri tuota ilmavan pelkistettyä valkoisuutta. Ja täällä tosiaan monilla ihmisillä on design-astiat.

    VastaaPoista
  4. Volalaaa - aivan mykistävän uljas tuo mustavalkoinen pöytä. Kerrassaan mykistävän vaikuttava.

    VastaaPoista
  5. Omistan kahdeksan eri väristä skoolia mutta tuo valkoinen on ihana, seuraava keräilyväri siis...Mistäköhän johtuu tuon musta valkoisen pöydän ihanuus, värihullua askarruttaa, taidan olla vaikutuksille altis tai sitten vaihtelu virkistää.

    VastaaPoista
  6. tuatara, tulppaaneille sopivat valkoiset maljakot, valkoisuus korostaa tulppaanin hiukan jyhkeää muotoa. Se laku oli pehmeää ja hyvää.

    katriina, aalto-vaasit taitavat olla jo kansallisaarteen roolissa ainakin ulkomaalaisten näkökulmasta. Tosin suomalaisille se on niin tuttua tavaraa, että jotkut sanovat inhoavansa sitä, mutta minä en. Siihen saa juuri tulppaanikmiput kauniisti esille.

    jori, minustakin tuo Ikean mustavalkoinen paksu puuvillaliina oli just nappiin Gustavbergin ja Arabian kanssa.

    tiiu, minulla taas on vain tuo huurrettu mariskooli, jostain syystä en ole kovin innostunut tästä ei aivan tyypillisestä suomalaisesta skoolista.

    VastaaPoista
  7. Kummasti näin ulkosuomalaisena tuota Aalto-maljakkoa tosiaankin arvostaa. Ylioppilaslahjaksi saatu maljakko lojui vuosia jossain kaapinperukoilla, mutta ulkomaille muuton jälkeen siitä on tullut niin rakas. Tunnen jopa hassua ylpeyttä ja halua rinnanröyhistelyyn, kun muun maalaiset kaverit ihastelevat Savoy-maljakkoani.

    Todella kauniita kuvia sinulla!

    VastaaPoista
  8. Pakko oli vielä tulla ihastelemaan näitä aiempia postauksiasi!

    Harmi vaan kun en itse omista vielä yhtäkään mariskoolia tahi Aalto-maljakkoa! Himoaisin kovasti perinteistä kirkasta skoolia. Tuo huurteinen versiokin on vallan ihastuttava, etenkin talviseen tunnelmaan kauniisti sopiva... Nyt kun se talvi vihdoin tuli!

    VastaaPoista
  9. b.ansku,
    aikoinaan hyljätyksi lahjaksi saatu voi osoittautua myöhemmin ihan hienoksi esineeksi. Kauempaa näkee kaiken selvemmin...

    squickie,
    huurteinen mariskooli on minun suosikkini, sain sen joululahjaksi.

    VastaaPoista