Pyryn keskellä taisteli mustarastas etsien syötävää. Pensaiden alta sitä löytyi. Juoksuaskelin eteenpäin, löytyisikö pyrylumen peittämän ruohikon uumenista lisää, matosia, siemeniä, tuoreita ruohonjuuria tai muuta hyvää. Viima on kova, käy ytimiin saakka läpi lämpimän höyhenpeiton.
Pienet lounastorkut on paras ottaa angervopensaan oksiston suojassa. Viiman puhallukset eivät pure sinne niin terävinä, on hiukan lämpimämpi olo. Kiitos sinulle mustarastaani, oli mukava seurata päiväpuuhiasi.
Mustarastaan laulun siivin ajatukset lentävät pitkälle kevääseen. Pian se on täälläkin.
Voi mustarastas parkaa - no toivottavasti myräkkä pian hellittää...
VastaaPoistaKaunis lintu. Yhden ainoan kerran olen nähnyt mustarastaan ja sekin oli kevättalvella. Laulua en tunnistaisi.
VastaaPoistaViime kesänä opin tuntemaan laulurastaan äänen, sekin ihan uusi tuttavuus. Tätä se ikä tekee.
Lupailiko Pouta kevään alkavaksi viikonloppuna?!?! Todella epätoivoinen taidan olla, en jaksa tätä talvea.
VastaaPoistaToivottavasti mustis pärjää vielä tämän pyryn yli!
inkivääri,
VastaaPoistamustarastas on lähtenyt nyt johonkin lämpimämpään koloon, onneksi. Mutta se tulee takaisin kyllä, se on lempparini
katriina,
musta mustarastas on aina koiras ja tämä lintu on nyt pihassamme käymässä lähes joka päivä. Ehkä en sitten näe sitä enää kun ilmat lämpenevät. Naaraat ovat ruskeankirjavia.
Kuulet mustarastaan laulun blogissani painamalla linkkiä blogin lopussa
elegia,
juu pouta lupailai tämmöisiä ja eivätkö ne lupaukset ole tehty pidettäviksi, joten kevät alkaa perjantaina. Jippii, en minäkään jaksa enää pidempään odottaa.
Mustis käy meidän pihassa lämmittelemässä ja syömässä, lämpöisemmällä ilmalla sitä harvemmin näkee.
Viehättävä bloggaus, kerrassaan...
VastaaPoista