sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Palmusunnuntaina

Tänään palmusunnuntaina kiertävät virpojat Itä- ja Etelä-Suomessa. Perinteet ovat hiukan toiset Pohjanmaalla, jossa noidat eli trullit kiertävät pääsiäislauantaina. On syntynyt vähän kismaa karjalaisperinteen ja pohjalaisperinteen välillä virpomisesta. Ortodoksisen karjalaisperinteen mukaan virpominen tapahtuu koivu- tai pajuoksalla. Siunaaminen ja hyvän toivottaminen pohjautuu Jeesuksen ratsastamiseen aasilla Jerusalemiin ennen pääsiäisen tapahtumia. Kansa toivotti hänet tervetulleeksi levittäen palmunlehviä tielle. Meillä palmunlehviä vastaavat koivu- tai pajuoksat.

Kuvan ikkunakranssini syntyi hetken mielijohteesta. Pujottelin joulukranssin pohjaan pussillisen höyheniä ja kevään heleissä väreissä kranssi muistuttaa tulevasta juhlasta ja keväästä.
Karjalaisen siirtoväen mukana virpomisperinne sekoittui Länsi-Suomen alunpitäen pakanalliseen noitaperinteeseen. Nyt kiertävät virpojat ovat pukeutuneet noidiksi.

Juuri äsken ovemme takana oli pieni virpoja pukeutuneena mustaan noitahattuun ja mustaan hameeseen, pieni essu peitti osan hameesta. Kasvot oli maalattu taidokkaasti, punaiset posket ja nenänpää, poskipäillä mustia pisamia. Tietysti annoin luvan virpoa ja palkaksi sain kauniin höyhenillä koristellun pajuoksan. Muitakin roolihahmoja näkee, kissoiksi ja pupuiksi pukeutuminen sopii hyvin pienille kiertelijöille.

Heleä kevään vihreys raikastaa keittiössä. Sokeriherneet ovat venähtäneet kovasti pituutta ja pääsiäisen pyhinä ne napsitaan salaatteihin.

Herneenversovati korvaa keittiöpöydällä perinteiset pääsiäiskukat.

Terassin pöydällä kirsikanoksat ovat viikon kuluttua jo hiirenkorvilla.

11 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ja hyvä perehdytys virpomisen perinteeseen.Meillä tätä virpomiskulttuurin "pilaantumista" ihmetellään joka vuosi. Kun on täysin karjalaisjuurinen, ei virpomiseen liity pukeutumista ja virpoa kuuluu vain tutut, mummit, kummit ja naapurit.

    Ai, minunkin pitää laittaa herneitä versomaan. Ne ovat ihania kiharoita...

    VastaaPoista
  2. Pohjanmaalla ei virvottu silloin, kun olin lapsi, vaikka äitini on karjalainen. Omat lapset kiersivät aikoinaan virpomassa, mutta enää ei askarrella vitsoja eikä ollut aamulla virpojien pukemista. Vähissä on kylän lapsiväki, kun yhtäkään virpojaa ei meillä käynyt tänään.

    Tykkäsin edellisen postauksen kuvista, suomalainen kesäinen maalaismaisema on niin tuttua,tuttua...

    VastaaPoista
  3. Herneenversot ovat hurmaavia. Taidan peesata perässä joku päivä=) Meillä on se onni, että ollaan niin kaukana asutuksesta, että virpojia ei juurikaan käy. Vaikka pääsiäisen odotuksesta pidänkin, mutta virpomiskulttuuri on ainakin täällä suunnalla saanut valitettavan kerjäämisen leiman. Mutta tuo oli vastaisuuden varalle varsin hyvä ajatus antaa noita pajunoksia. Meille sentään eksyi kaksi pientä virpojaa ja annoin kummankin koriin hyppysellisen ihmeellisen ihania nappeja kun ei ollut muutakaan niin äkkisältä. Pienet silmät jäivät hitusen kummeksuen katsomaan kun sanoin niiden olevan pääsiäisaarteita=)

    VastaaPoista
  4. Olen asunut aina niin metsässä ettei virpojia ole käynyt, eikä omatkaan lapset sitä harrastaneet. Se ei ole kuulunut meidän perinteisiin.
    Tuollainen höyhenkranssi on meillä jossain, tehty ruskean kanan höyhenistä. Täytyypä hakea. Hauskempi tuo värillinen

    VastaaPoista
  5. sanni,
    pohjanmaalaisena olen tottunut pääsiäisnoitiin (kaupungissa ei maalla) ja pääsiäiskokkoon, sielläpäin ei ole ortodoksiperinteitä

    tuike,
    ei minunkaan lapsuudessani maalla virvottu, mutta kaupungissa kyllä, kun olin jo aikuinen kiersivät noidat

    jori,
    se voi olla, että maaseudulla tuo virpominen ja varsinkin täällä lännessä ei ole niin yleistä kuin asutuskeskuksissa

    Niin noita pajunvitsoja on niillä virpojilla ja he antavat sen vastalahjana, kun saavat palkakseen karkkia tai rahaa. Meilläkään ei ollut karkkia antaa, annoin rahaa
    Luulen, että napit olivat pettymys, nimittäin noidille on tärkeää mitä koriin on saatu

    VastaaPoista
  6. helmi,
    Luulisin, että virpojia on lähinnä asutuskeskuksissa. Lapset kulkevat jalan, joten pienellä säteellä taitavat kulkea. Meillä kävi vain yksi virpoja.

    VastaaPoista
  7. Meidän virpomispäivä on ensi lauantaina, mutta nyt jo on valmistelutyö vauhdissa. Viisveekin lausuu jo virpomislorun kokemuksella ja lopuksi "Jumala sinua siunatkoon" muistuttaa pääsiäisen kristillisyydestä.

    Ihania kuvia sinulla!

    VastaaPoista
  8. Pienet virpojathan ovat ihania! Ovat hienoiksi laittautuneet ja jotkut ovat oikein panostaneet oksien koristeluun. Se innostus ja jännityksen tärinä on palmusunnuntaissa parasta. Lorun opettelu ja sen lausuminen tutuille ja vähän vieraammillekin (naapureille, niin). Meilläkin on karjalaiset perinteet, ja olen oppinut, että palmusunnuntaina keskitytään virpomiseen, seuraavana sunnuntaina haetaan palkka. Nykyään pitää saada kaikki heti, se harmittaa, ja silloin tulee välillä olo, että herkkujenko perässä sitä vain... Meillä pääsiäismunat olivat toissijaisia, noitana olo ja virpominen oli parasta.

    Kauniit nuo kirsikanoksat, kivet maljassa on hieno idea!

    VastaaPoista
  9. anicca.
    jaahas olet siis pohojanmaalta, kun ensi lauantaina lapset lähtevät virpomaan

    sammakko,
    minäkin pidän pienistä virpojista, mutta nyt niitä kävi vain yksi. Unohdan aina, että palmusunnuntaina täälläpäin liikkuvat, pohojanmaalla vasta pääsiäislauantaina

    VastaaPoista
  10. Meillä lapset ovat lähdössä vasta ensi launantaina virpomaan. Ja pajutkin on vielä keräämättä. Pitäis hakea kovaa kyytiä, ja kaupasta myös noita värikkäitä höyheniä, jotta saavat pajut koristeltua.

    VastaaPoista