Roskajuttu

Lueskelin Hesaria juuri äsken makuuasennossa tuossa olohuoneen sohvalla. Lukupaikka on kuvassa, olen juuri lähtenyt kirjoittamaan tätä blogia. Nimittäin Hinta ja laatu - vastinetta rahoille - liitteessä oli roskajuttu, josta syntyy tämä blogi.

Monta tapaa pakata biojätteet - jutun toimittaja Kaarina Sinerkari oli saanut lukijoilta liki neljäkymmentä ehdotusta siitä, miten pakata ja kuljettaa biojäte kompostipönttöön. Toimittaja oli tuskaillut aikaisemmassa kolumnissaan, miten hankalaa on biojätteiden pakkaaminen.

Tehokas tapa on pakata biojäte sanomalehdestä taitettuun pussiin ehdotettiin useissa vastauksissa. Joku vastaajista käytti isoja kirjekuoria, ilmeisesti kyseessä on pieni talous ja roskat viedään vähintään kerran päivässä jätteisiin. Käytettyjä rahtipusseja työpaikalta keräsi toinen. Jutussa olivat ohjeet biojätepussin taittelemiseksi sanomalehden aukeamista.
Tunnen itseni ja myönnän, että minulta jäisivät nuo 200 taiteltua pussia per vuosi tekemättä.

Asun paikkakunnalla, jossa ei vielä kerätä biojätettä erikseen. Kaikki jäte kuitenkin hyötykäytetään jätelain hengessä. Biojäte menee sekajätteeseen, joka kuljetetaan polttolaitokselle ja poltettaessa se muuttuu energiaksi. Jossain vaiheessa polttolaitos suljetaan, jolloin biojätteelle löytynee hyötykäyttöä toisella tavalla ja se jaotellaan erilleen sekajätteestä.


Olemme varustautuneet muutama vuosi sitten jätteiden laajempaan lajitteluun. Keittiömme lattialla seisoo valkoinen VIPP-poljinroskis, jonne nyt uppoaa kaikki sekajäte. Polkimella roskiksen kannen saa ylös ja jätteet saa pudottaa avoimeen kitaan. Kansi on täysin tiivis eikä laske tuoksuja ulos.


Vippin sisällä on metallisanko ja siihen on pujotettu ohuesta maatuvasta muovista juuri tälle roskikselle tehty muovipussi, sekin on Vippin ja koko on suunniteltu juuri sopivaksi. Pussi on lujaa tekoa, joka kestää roskakuljetuksen. Metallisankoa voi myös käyttää pussin kuljetuksessa.

Vastinetta rahoille - mitä se on. Tämä roskisratkaisumme on sekä ekologinen että taloudellinen.
Roskis oli hintava ostettaessa, mutta se kestää isältä pojalle. Tuotteen kuluessa tai rikkoutuessa, siihen saa varaosia ja sen voi korjata käyttökuntoon. Kuluvia ovat kannen ja pohjan kumitiivisteet, poljin, kantokoukut ja sanko. Varsinainen teräsroskis pysyy ja kestää. Eipä kuormitu kaatopaikat vanhoista halvoista rikkoutuneista roskiksista. En ole laskenut paljonko säästyy rahaa, kun ei tarvitse olla roska-astiaostoksilla muutaman vuoden välein.
Kuva: Vipp no 16, 18 litraa
Ulkonäkökään ei ole mitätön, Vipp on kaunis, designklassikko vuodelta 1939. Kohta meillä on valkoisena hohtava uusi keittiö, jonne Vipp sopii erinomaisesti. Nykyisessä keittiössä se on ollut silmänilona jo muutaman vuoden.
Uuden keittiön roskavaunuun tulee kolme pientä lokerikkoa, yksi pahvitölkkijätteelle, toinen sekajätteelle ja kolmas metalliromulle. Biojäte valkoiseen Vippiin. Koriin lehdet ja paperit ja edelleen paperikeräykseen. Ovat roska-asiat kunnossa.