maanantai 17. maaliskuuta 2008

Elämäni arvoja

Voi mikä yllätys aamulla, kun katsoin ikkunasta ulos. Kaikki hohtavan valkoista. Puiden oksat olivat kietoutuneet kuin märkään pumpuliin. Luntahan se on, jotenkin pieni pettymys tulvahti mieleen. Ei olisi tarvittu enää, kun ei sitä talvikuukausinakaan tullut riittävästi, useimiten pihatanner vihersi.

Magi pohti blogissaan elämänarvoja. Jäin miettimään omia elämänarvojani. Miten ne ovat kantaneet ja antaneet voimaa, muokanneet minut sellaiseksi kuin olen.

Perintönä lapsuudenkodistani olen saanut hyvin paljon, en aineellista hyvää, vaan juuri niitä elämänarvoja, jotka ovat muokanneet persoonaani. Kantaneet minua vaikeuksien yli ja antaneet voimaa kestää pahimmatkin karikot.

Työn arvostaminen ja kunnioittaminen on iskostunut elämänasenteeseeni vanhempieni esimerkin myötä. Työ on niin rakasta, että suhtaudun siihen perinpohjaisen perusteellisesti ja vakavasti. Joskus jopa ahkeroin liikaa ja läheisteni mielestä olen lähellä työnarkomaniaa. Arvostan ammattinimikkeeseen katsomatta muiden työpanosta ja sen kautta olen kokenut saavani kunnioitusta ja arvostusta takaisin omaa työpanostani kohtaan.

Oikeudenmukaisuus on isäni ja äitini minuun juurruttama ominaisuus. Suora ja oikeudenmukainen kohtelu kanssaihmisiä kohtaan palautuu positiivisena palautteena takaisin.

Rehellisyys maan perii. Sananlasku, johon on helppo yhtyä. Kun on sekä itselle että muille rehellinen, on onnellista elää kevyen omatunnnon kanssa. Aikaisemmassa työssäni kohtasin paljon erilaisia ihmisiä, sivusin heidän elämäänsä monin tavoin. Asiakaspalautteena sain kuulla olevani oikeudenmukainen ja rehellinen. Se palaute on parasta mitä voi saada.

Ilo, huumori ja positiivisuus. Nämä luokittelen myös elämänarvoiksi. Näiden arvojen pohjana ovat edellämainitut oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Elämänilo ja positiivinen asenne syntyvät antoisan työn ja kevyen omatunnon kautta. Huumorintaju on taas jonkinverran geeneissä tullutta. Sanonta otetaan huumorilla, on kuitenkin sitä positiivisuutta. Huumori onkin minulle enemmän iloista positiivista elämänasennetta kuin pelkkää vitsien kerrontaa.

Kerroin itsestäni, mutta tärkeimmät elämäni peruspuut ja ansiot ovat hyvin lähellä. Ne ovat kotonani. Sieltä löytyvät rakkaimmat ja tärkeimmät asiat.

Koti on turvasatama, paras paikka maailmassa. Täällä levätään ja eletään se ihana elämä.
Lapset on ansaittu elämältä. Lapsissa näet antamasi perinnön. Lapset tuovat elämään ilon ja onnen, täydentävät elämän ja tekevät siitä kokonaisuuden.
Puoliso, rakastettu, ystävä, tukija ja luotettu. Ilon ja onnen jakaminen yhdessä lujittaa ja auttaa kestämään myös vastoinkäymiset yhdessä. Puolison kanssa on niin helppoa keskustella kaikesta ja riidellä. Saan sanoa mitä mieli tekee, kyllä toinen ymmärtää. Kumpikin tuntee toisensa läpikotaisin, eikä riidat hetkauta suhdetta.

Huonojen ominaisuuksien kertominen on toisen blogin juttu. Saako niitä huonoja puolia muutettua. Miten ne kestetään ja eletään niiden kanssa.

8 kommenttia:

  1. Aivan ihana kirjoitus Arleena :)))

    Ja kauniita kuvia. Taallakin on yhtakkia taas kylma.

    VastaaPoista
  2. Olipas varsin seisahduttavaa pysähtyä blogisi ääreen pohtimaan niitä elämän peruspilareita, niitä elämän eväitä, joiden turvin rantautua aina uuteen huomiseen. Kerrassaan hieno postaus

    VastaaPoista
  3. Kiitos mielenkiintoisista ajatuksista. Pitääkin katsoa, mitä Magi on aiheesta kirjoittanut.

    VastaaPoista
  4. Susa,
    Terveisiä sinne kauas. Ilmat vaihtelevat täälläkin, nytkin luvattiin taas kylmenevää. Krookukseni pilkistivät vähän alistuneina lumen alta.

    jori,
    Joskus onkin hyvä miettiä näitä perusasioita, joiden päällä elämä lipuu. Kirjoittaminen niistä oli myös antoisa pysähtyminen.

    helmi junika,
    Voisin jatkaa lauseeseesi, elämä on loppujen lopuksi myös mielenkiintoista.

    VastaaPoista
  5. Syvällisiä pohdintoja Arleena. Kaikesta huokuu, että elämäsi on tasapainossa, eikä kovin pienet myrskyt hetkauta luottamustasi siihen, että elämä kantaa- huomennakin!

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoista, seisot tukevalla perustalla. Sopii hyvin siihen suoraselkäiseen kuvaan, minkä täällä sinusta olen saanut. :) Arvostan sitä, että täällä ei kuule uupunutta ruikutusta, kuten omalla puolellani! Blogisikin on puhdaspiirteinen ja selkeä.

    Kirjoitusten perusteella ei silti näe ilmeitä, vilkkautta/rauhallisuutta, ruumiinkieltä, eikä kuule ääntä. Saa tietää vain siivun ihmisistä. Jää pohtimaan, minkälainen joku oikeasti on.

    VastaaPoista
  7. magi,
    kyllä elämäni on tasapainoista, mutta myös "vivahteikasta"

    katriina,
    myönnän, että kuljen nurkumatta elämääni. Johtuneeko siitä, että olen pysynyt aina terveenä kuin pukki. En ole sairastellut edes tämän talven flunssaa.
    Totta kehon kieli jää näissä blogeissa näkemättä, sekin kertoo paljon.

    VastaaPoista