Sunnuntaitöitä

Tänään sunnuntaina, kun lumivaippa oli kirkastanut koko maiseman puhtaan valkoiseksi, innostuin siivoamaan. Istutusta odottivat keltaiset kevätnarsissit, joten kevyt terassisiivous oli paikallaan. Keräsin kaikki havut laatikoista ja osan sammaleista roskiin. Havut olivat kuivia ja varisevia.

Laatikoihin istutin kirkkaankeltaiset narsissit. Näyttävät aika raikuvilta puhtaan valkoista lumimaisemaa vasten. Levitin sammaleet narsissien juurelle. Pakkasta on luvattu ja aamulla nähdään miten lasitetun terassin kukkien on käynyt. Uskon, että narsissit kestävät pienessä pakkasessakin.




Talven tuiverruksesta elävänä oli minituijista selvinneet puolet eli kolme. Molemmat minisypressit olivat elossa ja jäivät narssissien seuraksi.


Kasvien keltainen raikkaus antoi oikein kunnon siivousinnon. Ruokapöydän tuolien huput olivat kovassa käytössä nuhjaantuneet, joten tanakat puuvillahuput heitin pesukoneeseen 60-asteeseen. Valkoinen puuvilla vain paranee pesusta toiseen, niin nytkin. Silitin ne tuoleihin takaisin, mutta ensin pesin myös tuolit harjalla ja Tolulla.













Tästä sunnuntaiuurastuksestani olisin saanut kovat nuhteet mummoltani, joka oli harras uskovainen ja piti tiukasti kiinni Katekismuksen 3. käskystä: Muista pyhittää lepopäivä.
Mummo on muuttanut jo täältä ikuisuuteen. Pysähdyin oikein miettimään kolmannen käskyn sanomaa, sen selitystä. Mitä se on ?
Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.
Sanoissa piilee oleellinen viisaus. Lepopäivän viettäminen, lepääminen viikon töistä on meille kaikille välttämätöntä. Ilman lepoa emme jaksa työpaineiden alla. Lepopäivän viettäminen on ajateltu kaikkien parhaaksi, se ei ole pelkästään uskovien asia.
Kuvissa kaapistani löytynyt vanhin Katekismus vuodelta 1948, mutta samana näyttää teksti säilyneen tuoreimmissa painoksissakin.