tiistai 25. maaliskuuta 2008

torgrim EGGEN: SISUSTAJA

Torgrim Eggen on norjalaisen nykykirjallisuuden tunnetuin satiirikko, kerrotaan Sisustaja- kirjan takakannessa. Sain kirjan lahjaksi parisen vuotta sitten. Samantien saatuani kirjan luin sitä reilut sata sivua, lukeminen päättyi siihen. En heti päässyt luontevasti juoneen mukaan, vaikka kerronta on sisustuksellisen yksityiskohtaista ja mehukasta. Aloitin kirjan alusta uudelleen. Sisustusmaailmaan liittyvä juoni ei ounastele yllättävää loppua. Dramaattisessa lopussa sisustuksellinen innovaatio näyttelee pääroolin. Lukijan tulkittavaksi jää, onko kyseessä kuitenkin traumaattisen henkilön liian intensiivinen ote sisustus- ja rakkauselämäänsä. Sekoittuvatko fakta ja fiktio ?

Sisustusarkkitehti Sigbjörn Lunde muuttaa tyttöystävänsä Cathrinen kanssa uuteen asuntoon, joka sisustetaan Sigbjörnin kuuluisien oppi-isien ihanteita noudattaen, pieni on kaunista, Jumala on yksityiskohdissa, funktionalismi kunniaan. Näin sanoi Mies van der Rohe, joka on yksi oppi-isistä.


Olohuoneen seinälle ripustetaan vain yksi taulu, se on norjalaisen nykytaiteilijan Olav Christopher Jensenin isokokoinen maalaus.













Sohviksi valitaan Vico Magistrettin Assuan modulisohvat. Hiukan epätietoisuutta syntyy sopivatko ne kotiin vai palautetaanko ne. Mielestäni ne sopivat oikein hyvin, kun pöytä on valittu.
Sohvapöydäksi hankitaan Isamu Noguchin lasikantinen klassikko. Makuuhuone sisustetaan feng shuin periaatteen mukaan, kokolattiamatto on sisalia ja futon-vuoteet.
Keittiöön suunnitellaan Poggenpohlin harmaat, alumiinireunaiset kaapistot, taso graniittia. Liesi on Jacob Jensenin Gaggenau 900.

Äänieristys uuden kodin kerrostalossa ei ole kovinkaan hyvä. Jo ensimmäisenä yönä kantautuu yläkerran asunnosta Whitney Houstonin I will allways love you. Mielenkiinto on herännyt yläkerran asukkaaseen, josta tulee myöhemmin Sigbjörnelle pakkomielteinen intohimon kohde. Sylvia on ensimmäinen ihminen, jolle hän avautuu punaisen värin traumastaan. Hän ei ole edes terapeutti Frodelle kertonut tästä. Sigbjörn käy säännöllisesti terapeutilla, pakkomielteet tunkevat elämään joskus hyvin todentuntuisesti.

Lunde sisustaa yksityiskoteja, ravintoloita ja toimistoja. Y2K ravintolan avajaisissa hän tapaa Sylvian ja siitä alkaa epätavallinen rakkaustarina. Samaisen ravintolanomistajan suosituksesta seuraa iso viisi kuukautta kestävä toimeksianto. Hän saa sisustettavakseen arvostetun Korsmon suunnitteleman funkkistalon.













Talon oleskelutiloihin sopivat Piet Mondrianin maalaukset ja sen alle Gerrit Rietveldin Red & Blue tuoli.

















Samaa värimaailmaa jatkaa Georg Nelsonin Marshmallow nahkasohva. Toinen sohvaryhmä on säyseän linjakas, Vico Magistrettin Maralunga.

Takka on olohuoneen keskipiste. Piikkilankaefektit takassa puistattavat asiakasta ja takka lopulta puretaan kaikessa yhteisymmärryksessä. Sigbjörn saa tehtäväkseen suunnitella uuden takan ja siitä tulee säväyttävän ainutlaatuinen. Tupaantuliaisissa se saa kaikkien suuren ihailun ja ennenkaikkea asiakas on siitä ikionnellisen tyytyväinen. Takka on Sigbjörnin omin käsin tekemä viimeiseen silaukseen saakka. Onko takan naisfiguureilla ollut elävä malli ja kuka, jää vieraille arvoitukseksi.

Kiehtova kirja, kerronnasta välittyy mielikuva, että sisustaminen on taidetta ja klassikot ovat trendikkäitä ja ajattomia. Kirjan loppu on inhottavan tyrmistyttävä kaiken mielikuviin piirtyvän designin jälkeen. Kertoiko Sigbjörn lopussa lukijalle vain oman mielikuvansa. Toivottavasti.

5 kommenttia:

  1. Tämäpä oli mielenkiintoinen kirjaesittely huonekalukuvineen kaikkineen! Omallakin pöydällä tuo pokkari on, mutta en ole vielä edes avannut sitä. Ei ihan hirveästi houkuttele vielä nytkään...

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut kirjan ja pidin sitä loistavana. Huonekalut näin nyt ensimmäistä kertaa (lukiessani halusin muodostaa omanlaisen kuvitelman).
    Mielestäni loppu oli hyvä, ei ollenkaan inhottava. Olihan päähenkilö ahdistunut ja sen täytyi laueta. Kävi hieman sääliksi sitä mitä hän menetti (tuhosi).

    VastaaPoista
  3. Huonekaluista ja esineistä ei voi pitää mielestäni vain sen takia, että kyljessä on design-suunnittelijan leima. Mielestäni jotkut tuotteet ovat suorastaan rumia! :) Onneksi silläkin rintamalla on paljon tuontatoa, mistä valita, jos vaan rahamassi kestää! Meillä perilliset rikkoivat pari viikkoa sitten Eva Solo- viinikarahvin, joka toimitti vesikannun päivittäistä virkaa, kyllä harmitti. Mutta en sitä kyllä kaappiinkaan aikanaan pölyttymään ostanut ja taatusti haen kaupasta uuden. :)

    PS. Le Corbusierin musta nahkasohva on epämukavin viritys, missä koskaan olen istunut, löhöämistä siinä ei voi edes ajatella, mielestäni. Onneksi en omista sellaista, hahhah.

    VastaaPoista
  4. katriina,
    Oli ihan mukava mukaansatempaava lukukokemus.

    ina,
    Kun täällä netissä on oiva mahdollisuus, niin näytinpä Lunden valitsemat kalusteetkin. Ehkä siitä saa käsityksen suunnitellusta sisustuksesta. Minä pidin myös kirjasta.

    krisu,
    Totta huonekalut valitaan omien mieltymysten mukaan ei nimen. Kirjassa Lunde oli valinnut kotiinsa ja suunnitelmiinsa nämä. Valinnoista saa pääteltyä päähenkilön sisustusmaun.

    Kirjassa Sigbjörn Lunde oli samaa mieltä siitä, että le corpusierit ovat epämukavia ja niin olen minäkin.

    Sigbjörn on tietysti fiktiivinen kirjailijan luoma henkilö.

    VastaaPoista