torstai 3. tammikuuta 2008

Tuulen ääniä ja maan tuoksuja

Pyhät ovat pian ohi. Loppiainen on enää jäljellä. Silloin jätetään hyvästit joulukuuselle ja järjestetään viimeisetkin joulukoristeet komeron laatikoihin. Nostin kynttiläryhmän tasolle maljakoiden joukkoon. Pimeinä iltoina sytytetään vielä kynttilöitä ja nautitaan niiden lämpimästä valosta.

Joulunaika nostaa mieleen lapsuuden muistoja. Kun tänä aamuna istahdin työpöydän ääreen, kuulin tuulen ujelluksen ikkunan välissä. Ujellus ja suhina oli aivan samanlaista kuin lapsuudessa. Syksyiltojen hämärässä kuuntelimme tuulen ujellusta vinttikamarin kattorakenteissa. Hiljaista ujeltavaa ja suhisevaa soittoa. Olisi pitänyt nauhoittaa tuulen ääni. Tuuli on nyt tyyntynyt, on hiljaista.


Lapsuudesta muistan myös tuoksuja. Sateen jälkeen märän metsän, ruohon ja joen tuoksu. Aurinkoisina päivinä heinäpellon ja kukkien tuoksut. Aikaisin keväällä, kun kaikuivat kuovien äänet, kantautui kaukaa pelloilta tuoksu, joka oli tuoreen mullan ja orastavan ruohon tuoksua.

Viime kesän kuvassa lepät ovat valloittaneet lapsuuteni uimapaikan rannan. Ulpukat ovat levinneet rantavedessä. Taivas kuvastuu veteen kuin silloin ennen. Joki tuoksui.


Nuuhkaisin koivunoksia, joita olin sitonut jouluiseen tulppaanikimppuun. Sammaleiset ja kuivat koivunoksat olin taittanut marraskuisesta metsästä. Maljakossa, vettä saatuaan, ne ovat lähteneet kasvuun ja oksista pilkistävät vihreät silmut.

3 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihania kuvia taas ja erityisesti tuo järvi kasvikehyksineen! Voi kun olisi jo kesä...

    Lapsuudesta tutut äänet tuovat mukanaan tunnelmia - kaipaan ääntä, joka tulee sateenropinasta kattoon mummolan vintillä. Samaa ei tule meidän talossa, koska yläkattokin on eristetty. Pitäisi mennä joskus sateella aittaan...

    VastaaPoista
  2. Eilen alkoi tuo tuulen ujellus ja suhina. Taas tänään juuri nyt nostalginen ujellus viheltää ikkunoiden välissä. Ulkona on aurinkoista, joki on jo jääriitteessä.

    On mukava vaeltaa lapsuuteen pienten muistumien kautta.

    VastaaPoista