Vihreää ja valkoista

Kääpiöpalmu on levittänyt vaakaan palmulehtensä ja vie röyhkeästi liikaa tilaa ikkunan edestä.

Pieni toivonpilkahdus itää, keskeltä nousevat uudet lehtiruusukkeet. Tuleekohan tästä tuuhea kääpiöpalmu, joskus. Pitää aloittaa lannoitus.

Tiistailenkillä poimin maassa lojuvista, kaadetuista jalavanoksista maljakollisen oksia. Sopivat nyt sisäkukiksi ilman vettä. Kaikki talventörröttäjät, paljaat puut, heinät ja kaislat näyttävät jäisessä talvimaisemassa kauniilta.

Tiistaina näytti maisema lumiselta, mutta tästä kauneudesta on enää muistot kuvina.

Valamonruusun kiulukat kurkkivat sisään olohuoneen ikkunasta. Ruusupensas, jota saa ihailla ikkunan läpi, on saanut harkitun paikkansa. Pensaan korkeus ratkaisi, pitää näkyä sisälle.

Kirsikkapuun oksien kukkasilmut ovat aukeamassa. Raikas lehtisilmunvihreä on yksi kevään sisustuksen trendiväreistä.

Cannellonit

Pienestä kirjasesta Ruokamatka maailmalle löysin Italia-osiosta jokin aika sitten Cannellonien ohjeen. Jätin kirjasen keittiöön odottamaan sopivaa hetkeä toteuttamiselle. Näytti siltä, että lasagneen verrattuna tämä olisi helpompi ja nopeampi valmistaa. Luuloni pitikin paikkansa, helppotekoinen ja lasagnen veroinen jopa parempi. Eikä työlästä valkokastikkeen valmistusprosessia. Joiltakin osin muutin ohjetta alkuperäisestä.


Cannellonit 4-5 annosta

8 kpl lasagnelevyä
Levyt keitetään suolalla maustetussa vedessä 8-10 minuuttia. Kattila sa olla niin iso, että levyt mahtuvat siihen vaakasuoraan ristikkäin. Kaada vesi ja huuhtele nopeasti kylmällä vedellä. Aseta levyt leivinpaperin päälle tasolle.

Täyte
300 g paistijauhelihaa
1 sipuli
2 dl paloiteltuja herkkusieniä, purkkisienetkin käyvät
200 g (1 prk) Creme Bonjour-italialaiset yrtit tuorejuustoa
70g /1 tlk tomaattisosetta
2-3 valkosipulinkynttä
oreganoa, meiramia, maustepippuria, suolaa

Ruskista jauheliha, hienonnettu sipuli ja sienet kevyesti pannulla
Lisää joukkoon tuorejuusto, tomaattisose ja puserretut valkosipulinkynnet
Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Lisää mausteet.
Jaa seos lasagnelevyjen toiseen päähän ja kiedo rullalle. Laita rulla uunivuokaan.

Pinnalle
2,5 dl kermamaitoa tai ruokakermaa
2 dl juustoraastetta, emmentalia tmv
suolaa ja mustapippuria
Sekoita ainekset ja kaada seos vuokaan rullien päälle
Kuorruta ruoka 225-asteessa noin 20 minuuttia.















Kuvassa Cannellonit ennen uunia ja valmis annos lautasella. Seuraksi sopii vihreäsalaatti. Käytin loput herkkusienet ja valmistin tomaatti-sienisalaatin.


Air-vuoka

Keittiöni ehkä eniten käytetty vuoka on Air-vuoka. Harri Koskinen suunnitteli Air-vuokasarjan Arabialle yli kymmenen vuotta sitten. Sarja poistui tuotannosta 2005 lopussa. Vuokiin kuuluvat värikkäät, tiiviit muovikannet, joiden ansiosta niissä voi pakastaa ja säilyttää ruokaa. Sarjaan kuului neljä osaa, joista minulla on kaksi. Vuoka on kaunis ja selkeä, sopii hyvin laatikko- ja vuokaruokien valmistukseen, siinä voi nostaa tarjottavan suoraan pöytään. Toivoisin, että Arabia ottaisi sarjan uudelleen tuotantoonsa.

Hetkiä veden äärellä

Tänään, vapaapäivänä, tein kameran kera pienen kävelyretken lähiympäristöön. Retki johti veden ääreen, joka virtaa sulana tammikuusta huolimatta. Ihastelin sorsien päivänviettoa. Ne ovat varmaan innoissaan, kun voivat uida ja sukellella keskitalvellakin mielin määrin. Tässä otokset sorsaparin päiväohjelmasta.














Uinti onnistuu sujuvasti liplattavassa vedessä, välillä pulahdetaan veden alle etsimään ruokaa rantakaislikosta. Sieltä löytyy lounasta.

Nyt uidaan kohti toista rantaa.













Lehdettömien puiden silhuetit piirtyivät pilvetöntä taivasta vasten.










Koivurungot näyttivät ylväiltä tyynen veden äärellä. Kaartuva oksa peilautui tuulenvireestä väräjävän veden pintaan.

Mitä kertoo käsiala...

Käsinkirjoittaminen on nykyään harvinaista. Lähes kaikki kirjalliset viestit näpytellään sähköpostilla tai tekstiviestein. Joulukorttien kirjoittaminenkin on vähentynyt sähköisten viestimien vallatessa tilan perinteisiltä korteilta. Meillä kirjoitetaan vielä joulu- ja onnittelukortit käsin. Mutta niissähän ei paljon tekstiä tarvita. Onhan se käsinkirjoittaminen myös kierrätystä, eipä kulu energiaa lihasvoimalla raapustellessa.

Kauppalista kirjoitetaan vielä käsin. Sekin saattanee olla katoava perinne. Olisiko jo aika aloittaa kauppalistojen keräileminen ja tallentaminen ? Mieheni tosin valittaa, että ei saa selvää kirjoituksestani. Ilmoittaa aina, kun laadin listaa, että muista kirjoittaa selvällä käsialalla. Olen miettinyt, että tuleekohan siellä kaupassa tulkintavaikeuksia käsialani suhteen. Kalan sijasta kalloja ja sikaa, kun pitää ostaa siikaa. Vielä ovat oikeat tavarat löytyneet kotiin.

Omenapuun alta Katriina esitti lukijoille aiheen antaa käsialanäyte. Otsikkokuvassa näette Arleenan käsialaa. Mitä tuosta käsialasta olisi tulkittava. Olen joskus työntänyt käsialanäytteeni Grafo-tietokoneeseen. Tällainen tulkinta sieltä tuli.

Hei te kaikki lukijat, antakaapa käsialanäytteenne muille ihasteltavaksi.

Matot vaihtoon

Olohuoneen uusi matto on matkannut Belgiasta kotiini. Maton valinta ei tuottanut vaikeutta, entinen matto oli palvellut jo kahdeksan vuotta ja oli osoittautunut hyväksi ja kestäväksi valinnaksi. Päädyin nimittäin täsmälleen samaan mattoon, myös koko on sama 200x300. Paitsi, että värisävy muuttui, Ipanema on nyt maitokaakaon ruskea, aikaisemmin vaalea kitti.

Uusiminen tuli ajankohtaiseksi, koska puuvillakanttaukset olivat kuluneet, ne olisi pitänyt uusia. Tein kierrätysratkaisun ja myös ekologisen teon. Joissakin blogeissa kiersi aiheena , mitä teet ilmastomuutoksen estämiseksi. Olen jo kauan sitten tehnyt valinnan pidättäytyä ns kertakäyttöhankinnoista. Hankinnoista joiden käyttöikä lyhyt ja siten kaatopaikkaa kuormittavaa. Tähän päätyy, jos antaa tuotteen halvan hinnan johdattaa ostopäätöstä. Tai tekee suunnittelemattomia ostoksia periaatteella, ostan kuitenkin uuden puolen vuoden-vuoden päästä.

Olohuoneen vanha matto lähtee kiertoon. Siitä tulee kaksi mattoa. Ne ylihuolitellaan uudelleen. Toinen (160x200) sijoitetaan työhuoneeseen ja toinen (140x200) päätyy keittiöön. Ipanema-matot ovat paksua luonnonkuitua, sisalia ja pohja luonnonkumia, valmistaja
Limited Edition. Vanhan maton rakenne on edelleen kuin uusi, pohjakaan ei ole kärsinyt. Laadukkaat sisalit ovat selkeä ja pölyämätön tausta muulle sisustukselle. Eikä paksu Ipanema pistele, se on jalkapohjalle tarpeeksi jämäkkä.

Matot huolletaan imuroimalla säännöllisesti alta ja päältä. Poistan tahrat välittömästi mietoon fairyliokseen kostutetulla nihkeällä rievulla. Vuosien saatossa maton voi laakapesettää, mikäli tarvetta on, ammattitaitoisessa pesulassa. Jos mattoa kohtaa äkillinen vahinko eikä sitä saada huoltamalla käyttökelpoiseksi, kotivakuutus korvaa omavastuun ylittävältä osin maton.


Kuvassa vanha kiertoon lähtevä matto, vieressä vanha työhuoneen matto. Se on selvästi kulunut, puuvillainen loimilanka on joistakin kohdin katkennut, sisalkude on kuitenkin kestänyt. Matossa ei ole pohjausta. Matto on halvempi ja vanhempi, joskin kevyemmällä kulutuksella se on kestänyt yllättävän hyvin.
Alakuvissa uusi olohuoneen matto, värisävy näkyy kuvissa onnistuneesti. Maljakon kirsikanoksien silmut ovat pullean vihreitä, lehdet avautumassa ja kohta toivottavasti ilmestyvät kukat.

Juhlan jälkeen

Juhlinta on ohi. Oikeastaan juhlinta ei ole oikea sanonta tälle juhlalle. Syntymäpäivien vietto perhepiirissä on leppoisaa yhdessäoloa ja hauskanpitoa.

Täytekakku kuuluu perinteisesti synttäreihin. Synttärisankarin ikä ja makumieltymykset on huomioitu kakun sekä sisällössä että koristelussa. Kyseessä on mansikka-kermakakku, jossa kermaa on kevennetty vaniljarahkalla. Koristelu alkoi ensin vihreillä kuulilla, jotka saivat lopulta seurakseen pihlajanmarjakarkkeja ja vielä pinnalle suklaisia värirakeita. Vain vihreät kuulat koristeena allaolevassa kuvassa, lopullinen tulos otsikkokuvassa.


Kuten huomaatte, olen hiukan suuripiirteinen ja expressionistinen kakkukoristelija. Vetelen suurilla vedoilla kermavaahtoa, eikä haittaa vaikka kädenjälki näkyy pieninä persoonallisina
virheinä. Toisinsanoen en ole ammattimainen leipoja. Mutta hyvä kakusta tuli.


Luumukakku oli mehevää ja kosteaa. Tarkennan ohjetta vielä, riippuen hedelmä- tai marjasoseen makeudesta, sokerimäärä voi olla jopa vajaa desi, mutta alkuperäisen ohjeen 3 dl on kyllä liikaa.
Katriina oli tehnyt tällä ohjeella kakun käyttäen omenasosetta, joten tähän munattomaan kakkuun voi käyttää marja- ja hedelmäsoseita vapaasti inspiroiden.


Marian kakku, sitä voi nimittää myös sitruunakakuksi, oli onnistunut valinta. Oliiviöljy sopi hyvin yhdistettynä kirpeään sitruunan makuun. Myös tätä kakkua meillä leivotaan jatkossakin.

Meillä leivotaan

Viikonloppuna on perhepiirissä pienet juhlat. Niihin aloitin järjestelyt tänään muutama tunti sitten. Suunnittelin, että leivon pari kuivakakkua. Ajattelin jotain erilaista maustekakkua ja avasin Myllyn Paras-sivut. Impulsiivisesti klikkasin kuivakakkujen rivistön. Pysäytin sormeni Luumukakun kohdalle, koska muistin jääkaapissa olevan luumumarmeladipurkin. Hämmästyin kuinka pitkään marmeladit kestävätkään, viimeinen käyttöpäivä 25.2.2009. En odota kuitenkaan sinne saakka, marmeladille on nyt käyttöä. Huomasin vasta raaka-aineita kerätessäni, että kakku on munaton. Sepä onkin hyvä uusi kokemus. Nyt leijuu luumukakun tuoksu keittiössä.

Luumukakku


4 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria, laitoin hiukan vähemmän n 2 dl
3 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia, kukkuralusikallisia
3 dl maitoa, käytin rasvatonta
1, 5 dl voisulaa
1 dl luumusosetta, käytin paistonkestävää luumumarmeladia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Kaada taikina silikonivuokaan. Jos käytät tavallista vuokaa, rasvaa ja korppujauhota se.
Paista 175-asteessa uunin alatasolla noin tunti. Anna kakun jäähtyä 15 minuuttia ennen kumoamista. Todella helppo ja nopeatekoinen kakku. Kuvassa kakkupinnan kiilto näkyy vaaleahkoina alueina.














Leipomassa ollaan, kuten kuvasta näkyy. Kakkutaikinan maistelu janottaa, joten kylmä olut on paikallaan.

Kun alkuun on päästy ja uuni on kuumana, kannattaa jatkaa leipomista. Vaalea kakku on seuraavana vuorossa. Sormeni liikkui reseptirivillä ja pysähtyi kakun kohdalla, joka oli...
Marian kakku. Ennenkokematon ja uusi asia oli se, että kakkuun käytettiin oliiviöljyä.

Marian kakku


2 kananmunaa
1 dl sokeria
1,5 dl neitsytoliiviöljyä
2 sitruunan raastettu keltainen kuoriosa
1 dl kermaa
3 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Raasta pestyt sitruunat. Vaahdota munat ja sokeri. Liruttele mukaan oliiviöljy hiljalleen nauhana. Lisää sitruunaraaste vaahdon joukkoon. Sekoita joukkoon kerma ja lopuksi vehnäjauhot, joissa on mukana leivinjauhe. Levitä taikina silikonivuokaan, jos käytät muuta vuokaa, korppujauhota se.
Kypsennä 175-asteessa puolisen tuntia. Kahvipöytään koristelen kakkulautasen reunat viinirypäleillä, ohjeen mukaan sopivat hyvin kakun kanssa nautittaviksi.

Hopeinen täysikuu

Kalenterissani ovat tammikuulla merkinnät 21. päivän kohdalla. Pimeys päättyy klo 8.21, aurinko nousee klo 9.13 ja aurinko laskee klo 16.12, pimeys alkaa klo 17.04. Kukahan nuo minuutilleen tarkat kello-ajat on laskenut ? En malttanut olla kurkkaamatta ensi viikon maanantaille. Päivä pitenee, pimeys päättyy jo klo 8.09 ja alkaa klo 17.20. Näin ne päivät pitenevät.
Tänä aamuna työmatkallani huomioin, kuinka valoisaa jo on. Oli kevyt kulkea kuulaassa ja valoisassa tunnelmassa.

Täysikuu alkaa 22.1, kertoo kalenteri. Aivan oikein täysikuu hehkuu tänä iltana sysipimeältä taivaalta. Vedenpinta on kohmeessa ja tammikuinen maa on hiukan pakkasessa jäykistynyt.

Pyöreän kuun ihastelun jälkeen katselin ruokailuhuoneen ikkunasomisteita. Valkoiset virkatut ja tärkätyt liinat olin ripustanut jouluksi ikkunaan. Annan niiden olla vielä pimeiden iltojen ilona ikkunassa. Vasta sitten, kun illat ovat valoisat ja ihastellaan alkavaa kevättä, on aika riisua ikkunat avoimiksi.

Kirsikkapuun oksat maljakossa

Kirsikkapuu on levinnyt juuriversoina liian hulvattomasti. Keväällä pitää karsia puu hallintaan. Aloitin karsimisen jo nyt, tammikuussa. Lasimaljakon jouluvalot joutivat jo komerosäilytykseen ja toin ulkoa kirsikkaoksakimpun valojen tilalle.

Luin blogia, jonka nimen ja osoitteen olen kadottanut, siinä kerrottiin oksien käsittelystä sisäkasvatuksessa. Muistelen, että oksien tyvet vedetään muutaman sentin verran paljaaksi ja vettä vaihdetaan säännöllisesti.

Tänään vaihdoin vedet ja vedin tyvet paljaaksi.


Kahdessa päivässä ovat esiintyöntyneet vihreät silmut ja nyt jokainen silmu vihertää. Odotusta on ilmassa, milloin löydän kukka-aihiot. Toivottavasti kukat puhkeavat.

Kevättä ilmassa

Tänään paistaa aurinko, ilmassa on kevään tuoksu. Pihamaan kukkapenkissä ovat selvät kevään merkit.
Maasta työntyvät pulleat krookuksien varret kukka-aihioineen.


Kukkapenkki on aivan sula. Kostean ja muhevan kukkapenkin perkkaus aloitettiin tänään. Varovaisesti edeten nousevat syksyllä jääneet rikkaruohot penkistä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tammikuussa siivoan kukkapenkkejä.

Laventelit ovat säilyneet hyvin, vihreät pehkot melkein tuoksuvat.

Iiris-kukkaryhmästä poistin lakastuneet viimekesäiset lehtijäännökset ja esiin paljastuivat terhakat uudet lehtivarret.


Matalat tuijahavukasvit ovat talvehtineet hyvin. Viime keväänä siirsin ne terassin talvi-istutuksista ulos maahan. Hyvin ovat säilyneet.


Matalat ikivihreät sammalleimut ovat jo tottuneita talvehtijoita. Muhevasta mullasta on helppo vetää niiden juurilta rikkaheinät

Peltipurkeissa on vetovoimaa

Helsingin Sanomien Koti Tyyli-sivuilla oli artikkeli Peltirasioiden taivas. Jutun innoittamana tein kaksi päätöstä.
Käyn hetimiten aikatauluni puitteissa katsomassa museokahvilan Wanhanajan puodin peltirasiakokoelmaa ja tietysti samalla kahvilla.


Tarkastan heti oman peltipurkkikokoelmani. Pikainen tarkastus osoitti, että minulla on kolme peltistä kahvipurkkia.
Vanhin on perityn jäämistön pientavaroista löytynyt Katrina-kahvipurkki, sen jälkeen Gustav Paulig-kahvipaahtimon purkki, joka ei ole kovin vanha, ja kaikkein tuorein valkoharmaahopea-värinen Marimekko-purkki.
Katrina-purkissa säilytetään jääkahvia, Pauligin purkissa espressokahvia ja Marimekko-purkissa jokapäiväistä Presidentti-suodatinkahvia.

Vaatimaton kokoelma, mutta alku kuitenkin. Päätin, että en enää heitä mitään keräämisenarvoista peltipurkkia roskiin. Aloitanko siis keräilyn? Tämä vaatimaton kokoelmani kätkee taakseen kaakao- ja teepurkit. Ne ovat kaupan pakkauksissa, eivätkä sinänsä tarjoa näkemyselämystä. Kokoelmani on vielä katseen tavoittamattomissa eli keittiökaapin oven takana ja kaapin ensimmäisellä alimmalla hyllyllä.
Kunhan saan kevään aikana uudet keittiökaapistot, sijoittunevatko edelleen oven taakse, luulen niin.

Nyt nautitaan iltakahvia tietysti Presidenttiä.

Pianissimo... vispipuuro... saunajakkara

Suomalaiseksi perinneruuaksi voisi kutsua puolukasta keitettyä vispipuuroa. Voiko enää supisuomalaisempaa olla. Kun ihastelin kuvaa, jossa hehkuivat punaiset puolukat mättäänä, piti keittää tätä ihanaa kansallisruokaa. Rasvattomalla maidolla terästetyn vaniljakastikkeen kera vispipuuro maistui erinomaiselta.


Akateemikko Vuokko Nurmesniemi on suunnitellut luultavasti 1960-70-luvulla Pianissimo-kankaan. Siinä puolukanpunaisena soljuvat musiikin tempon mukaisesti sävelten askeleet. Osuva pöytäliinavalinta juuri tälle ruokalajille ja samoin pääruualle, perinteikkäille lihapullille.

Vuokko Nurmesniemen kuoseja on tällä hetkellä Marimekon tuotannossa. Ei kuitenkaan Pianissimoa. Ehdotankin, että Vuokko Oy ottaisi tuotantoon Piannissimon eri väreissä.
Voin kuvitella, miten hyvin kuosi sopii verhoina kaikkialle kotiin, aina keittiöstä olohuoneisiin saakka. Meillä tämä luja ja laadukas puuvillapöytäliina on kestänyt 60-asteiset vesipesut jo vuosia.


Pianissimo johdatteli puolisoon, professori Antti Nurmesniemi, jonka suunnittelema Saunajakkara löytyy kotimme "saunapolulta". Aikoinaan hotelli Palaceen suunniteltu saunajakkara on suomalaista puuta, istuin koivua ja jalat mäntyä. Jakkara on valittu New Yorkin MoMa-museon kokoelmiin.


Keräilytavaraa ovat Antti Nurmesniemen Pehtoori-kahvipannut, joita Högfors valmisti eri värisinä. Löytö on myös valurautapata, jos siihen törmää kirpputorilla, se kannattaa ostaa. Tuotannossa on kalusteita, esimerkiksi Raitatuoli, ja kattovalaisin 401.

Valkoista hyllyillä

Pienen kodinhoitohuoneen yhteydessä on hiukan vielä pienempi vaatehuone. Sen hyllykössä säilytän kodin liinavaatteet. Pinot eivät ole viivasuoria, eikä lakanoissa ole pitsejä, koska pussilakanat ovat korvanneet pitsilakanat.
Hiukan järjestelin pinoja suoriksi ennen kuvien ottoa. Samalla tuli tarkastettua ja inventoitua liinavaatteiden määrä ja kunto.

Tyynyliinoille on varattu yksi hylly, tilaa niille on riittävästi.
Olen joitakin vuosia sitten tehnyt päätöksen, että hankin vain valkoisia lakanoita. Pieni poikkeus ovat nuo ruskea-valkoraidalliset pussilakanat. Vanhoja pastellisävyisiä aluslakanoita on vielä ja käytän niitä silloin tällöin. Aivan ylähyllyllä on myös muutama kukikas pussilakana, niitä ei tule käytettyä enää. Ne joutavat Pelastusarmeijalle, samalla saan käyttöön yhden hyllyn lisää.
Se on tarpeen, koska pussilakanoita on kuusitoista ja aluslakanoita kaksikymmentäkuusi, tyynyliinoja kaksi tusinaa, joten ahdasta on.


Tein löydön, kun pengoin ahdasta hyllystöä. Kaksi avaamatonta pussilakanapakettia tyynyliinoineen löytyi hyllyn kätköstä. Olin hankkinut romanttiset pitsillä reunustetut lakana-tyynyliinasetit, kaipa silloin oli ollut jokin syy tähän romanttisuuteen. Otetaan ne nyt käyttöön ja testataan Borås Cottonin laatu.


Alimmalla hyllyllä on vaatimaton ja lukuisten pesukertojen kuluttama keittiöpyyhekokoelma.
Lähempi tarkastelu sai vakuuttuneeksi siitä, että puolet pyyhkeistä joutuvat lumppukeräykseen. Tuskin valkoisia vohvelipyyhkeitä kannattaa valkaista, vaan uusia.