Virusmuurahainen tietokoneessani

Sunnuntaina, kun kirjoitin blogia, Kukkia, kakkuja ja kiuruja, kohtasin tietokoneruudussani erikoisen "viruksen". Ajattelin, että teen blogini Melukylän Krisun tapaan ja siirrän blogiin ensin kuvat ja aloitan kirjoittamisen sen jälkeen kuvien aiheen mukaan.

Pari kuvaa siirrettyäni tietokoneeni ikäänkuin jumittui. Yritin ladata ja siirtää kuvaa, mutta ei liikahdustakaan. Kunnes kauhukseni huomasin, että tekstiaukon kohdalla liikkui musta pieni muurahainen. Se eteni kohti kukkakuvaa. Yritin karistaa eläimen ruudulta, mutta se ei ollutkaan ruudun pinnalla.
Kauhu hiipi mieleeni. Onko tämä konkreettisen elävän näköiseksi muuttunut ötökkä tietokonevirus. Joka on ylittänyt uutiskynnyksenkin, josta olemme kuulleet uutisissa ja lukeneet lehdistä.

Musta pikkumuurahainen eteni edelleen ruudun tekstiaukossa. Muistin, että olin levyaseman taholta kuullut muutama viikko sitten virusvingahduksen. Tiedättehän sellaisen kimeän äänen, joka on experttini mukaan merkkinä siitä, että palomuurien ja virustorjunnan läpi yrittää pukata koneen uumeniin kutsumaton vieras, VIRUS. Miten tämä muurahainen on voinut läpäistä palomuurit.
Virus eteni vinosti ruutua ylöspäin ja yhtäkkiä se pujahti vasemmasta yläkulmasta, arleenan sanomat-kohdan yläreunaraosta, ilmielävänä ulos. Katselin sekunnin murto-osan tätä virusta. Vaistomaisesti tartuin sormillani siihen. Se oli sormieni välissä ja sormeni musersivat sen.
Vaan eipä tämän murhenäytelmän aikana ollut juolahtanut ottaa kameraa esille. Kun kaikki oli jo ohi, talletin pikkumuurahaisen vesilasin alle kuvaamista varten.
Tiedän missä muurahaisen koti on, se on pihalla sokkelin juurella. Pitkä on ollut matka kulkea työhuoneeseen tietokonenäytön sisään.

Kuvassa palettiveitsen päällä muurahaista opetetaan tietokoneruudulle

Ajattelin noutaa pihapesästä filmattavaksi yhden elävän yksilön. Se ei ollut kovin helppoa, muurahaiset olivat kuin kadoksissa. Kolme kappaletta sain näköpiiriin ja vasta sen kolmannen kohdalla sain ilkiön hyppysiini. Kuljetin sen tietokoneen ruudun ääreen. Tässä kuvassa yritetään opettaa muurahaista kävelemään ruudulla. Sehän ei onnistunut.

Olen ajatellut myrkyttää nämä ilkiöt luonnonmukaisella tavalla. En muista mistä kuulin tämän ohjeen, puolet tomusokeria ja puolet leivinjauhetta. Tämän herkkuannoksen aion nyt viedä pikkumuurahaisille, jotka saavat nauttia makeasta viimeisestä ateriasta. Niillä on sen jälkeen varmasti levollinen kuolema. Eivät pääse enää säikyttelemään viruksena tietokoneen näytöllä.

Kun katsoin aamulla ikkunasta, kirsikkapuun valkoinen kukkameri kylpi auringossa.