sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Pihalta sisälle

Sade on juuri tähän aikaan kevättä tervetullut. Se ropisee kotoisasti ikkunoihin ja virkistää kevään kasvun kohti kesää. Pihalla kukkii hopeapaju. Se on nopeakasvuinen ja on saavuttanut kahdeksassa vuodessa täyden mittansa. Hopeapaju on ympäristönsä suhteen vaativa puu, sen soveltuminen muiden puiden joukkoon on perusteellisen harkinnan arvoinen. Mielestäni suomalaiseen avoimeen maalaismaisemaan se ei useinkaan sovi.


Leikkasin pari kukkivaa oksaa maljakkoon olohuoneen tammipöydälle. Rennosti riippuvat oksat hipovat pöydän pintaa.

Pihasyreenien kukinnan kehittely on jo pitkällä. Kukkanuput aukeavat parin viikon sisällä, jos lämmin kausi alkaa kuten luvattu on.

Jalavan kukinta on vaihtunut pinkeistä nupuista vaaleanvihreään täyskukintaan.

En malttanut olla napsaisematta koristeomenapuusta kukkaterttua makuuhuoneen yöpöydälle.
Keväällä juuri ennen kesän ehtimistä näyttää lähiympäristö ja koko luonto paratiisilta. Tämän kauniin maiseman katsomiseen ei väsy koskaan. Tutussa maisemassa tulee tunne, että missään ei voi olla enää kauniimpaa. Eikö se ole näin meillä jokaisella.

11 kommenttia:

  1. Kevään hennot värit on kyllä ihanat, kesällä kaikki on tummempaa. Kukkivat puusi ovat hienoja:)

    VastaaPoista
  2. Nämä tutut maisemat ovat näin keväällä varmaankin ihania kun kaikki ovat taas uutta ja raikasta. Ja joka päivä tekee jonkin uuden "löydön", tämä on parasta aikaa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä kevään vaaleanvihreys on ihanaa. Täällä vielä odotellaan kukkia omena ym. puihin.

    VastaaPoista
  4. Toisten ympäristö on silti kauniimpaa kuin toisten. Ihastuttavia puunkukintoja! Jalavaa en liene koskaan nähnytkään, saati kukkivana. Kaunis puu.

    Kauniin symmetrinen kuva olohuoneesta!

    VastaaPoista
  5. inkivääri,
    Puista pidän tosi paljon, kuten olen varmaan niin usein todennutkin.

    eija,
    juuri näin kaikki uusi on taas kaunista ja mukava on odottaa mitä taas putkahtaa ilmoille

    pioni,
    sielläpäin tosiaan kevät tai kesäntulo on ehkä pari viikkoa meitä jäljessä, mutta tulee kumminkin

    katriina,
    Jalavaa kasvaa vain täällä etelässä ja se on rauhoitettu.

    VastaaPoista
  6. Piti vielä tuosta jalavasta sanoa, että siemenet lentävät kyllä kukkapenkkeihin ja joka vuosi vetelen pieniä jalavan alkuja pois penkistä.
    Jos niin en tekisi, olisimme kohta oikeassa jalavametsässä.

    VastaaPoista
  7. Tämä kevään puhkeaminen on mielestäni maailman ihaninta aikaa. Linnunlaulu, koivut kuin morsiamet viheriäisissä hunnuissaan, moniväriset metsät ja aamuisin nurmella keinuva usva...

    Salaperäistä ja ihanaa, kesän runsaus antaa odottaa itseään vielä hetken, vielä toisen.

    Luonnonmaisemat ovat ihania. Toisten ihanampia kuin toisten ; )

    VastaaPoista
  8. Melkoinen värien rikkaus kotipihallasi!

    VastaaPoista
  9. susanna,
    minustakin tuntuu kuin tämä kevät olisi paratiisimaisempi, ehkä kaikki on puhjennut leudon talven jälkeen niin nopeasti ja täydellä volyymilla

    magi,
    tämä kevät on tosiaan ollut vertaansa vailla
    puita riittää sekä pihalla että lähitienoilla

    VastaaPoista
  10. Silmä lepää luonnon ihmeitä katsellessa. Ihanaa, että meillä on omanlaisemme luonto ympärillä, energiaa antamassa.

    VastaaPoista