Valokuvatorstai täyttää kaksi vuotta, josta kuva-aihe 2. Onnittelen blogia kahdella valkoisella syreeninkukalla.Syreenimuistoja
Aikaista on kaikki tänä keväänä, niin myös syreenien kukinta. Normaalisti pihasyreenit kukkivat kesäkuulla. Mutta nyt kaksi viikkoa aikaisemmin kukkivat valkoiset pihasyreenit.
Syreeni on saapunut suomalaisille pihoille 1720-luvulla ensimmäiseksi Turkuun, josta se on levinnyt jo koko maahan aina Etelä-Lappiin saakka. Vanha perinteinen sinivioletti syreeni on yleisin lajike, joka oli vakiopensas lähes jokaisen maalaistalon pihassa.
Lapsuuskotini pihassa ei ollut pihasyreeniä, mutta naapuritalon pihassa niitä oli runsaasti. Lapsena leikimme naapurin syreenimajassa, nuuhkimme kukkien ihanaa tuoksua ja ihailimme sydämenmuotoisia samettisia lehtiä. Syreenien lilat kukat olivat kauneimmat mitä olin nähnyt. Kukinta-aika vain oli kovin lyhyt ja sen jälkeen pensaat näyttivät vain tavanomaisen vihreiltä.Aikaisemman taaksejääneen kotimme pihapiiriin istutin syreenipensaat, joiden alut sain ottaa juuri tuosta lapsuuskotini naapuripihalta. Enää tuota naapuritaloa ei ole ja syreeneistäkin on suurin osa hävinnyt, jokunen villiintynyt pensas on ehkä vielä jäljellä. Kesäretkellä lapsuusmaisemiin tarkistan syreenien kohtalon.
Nyt pihapiirissämme kukkivat valkoiset pihasyreenit. Ne tuoksuvat lapsuuteni syreenien lailla ja ovat yhtä kauniit kuin ennen.
Kukinnan päätyttyä sydämenmuotoisten lehtien vihreys ihastuttaa. Lehtien symboliikan ymmärtää vasta nyt aikuisena. Sydän on tunteiden tulkki.
Suloisia syreeninkukkia! Pidän eniten valkoisista, vaikka lapsuudenkotini pihassa kasvoikin valtava sininen unkarinsyreeni, joka minusta siksi oli ainoa oikea.
VastaaPoistaMinäkin olen kyttäillyt sireenejä. Tuoksu on ihana ja haluaisin hyviä kuvia.
VastaaPoistaOi, Arleena minkä teit. Lapsuuden kodin leikkimökin pihassa on syreeni aita. Huomenna on mentävä katsomaan olisiko siellä poikasia. Löysin omasta pihasta jo paikan. Tätä en tullut aikaisemmin ajatelleeksi, olisiko ollut liian tuttua.
VastaaPoistakatriina,
VastaaPoistavalkoinen syreeni on kaunis, mutta perinteinen ja mieleenpainunein on lila pihasyreeni. Autiotalojen pihoilta olen ohikulkumatkallani niitä poikennut taittamaan maljakkoon. Huomenna täytyy lähteä etsimään oksia maljakkoon.
tatu,
VastaaPoistaPiipahd8in valokuvablogissasi, hyviä ja mielenkiintoisia kuvia
tiiu,
VastaaPoistasyreenit kasvavat tosi rehevästi ja nopeasti
niiden tuoksu on ihana, pihalla istuessa tuoksu tuo mieleen ne vanhat muistot.....
Taas saan etukäteisherkkuja! Täällä mitkään syreenit vielä kuki. ;)
VastaaPoistaKrisu
Syreenin tuoksu on huumaavaa, ja tuo lapsuusmuistoja mieleen!
VastaaPoistaihania on! meilläkin kasvaa pihalla! kauniita!
VastaaPoistaIhana kun kerrot aina vähän taustoja ja historiaa... Olenkin miettinyt, mistä ja milloin syreenit ovat Suomeen saapuneet. Nykyään syreenit kuuluvat olennaisena osana suomalaiseen kesään, syreenien tuoksun myötä kesä todella alkaa. Täällä vielä odotellaan, päivän parin päästä nuput taitavat aueta!
VastaaPoista