Toukokuun toinen sunnuntai

Viljo Kajava Maan ja meren runot

Kun tänä iltana äiti

Kun kävelimme, äiti,
keväisin Pyynikin männikössä
irrotin käteni
nähdessäni matalavartisen vuokon
ja auringon kovettaman
pyöreän ruskeasuomuisen kävyn.
Sinä otit ne kämmenelle,
silitit tuulisia hiuksiani.

Kun vaelsimme, äiti,
poutapäivinä Teiskon koivikossa,
keräsin sinulle kukkakimpun:
leiniköitä, tervakoita, koiranputkia
ja rannalle saapuessamme
laskit kukat miettivästi helmaasi.
Katseesi viipyi minussa.

Kun istuimme, äiti,
syksyisin huoneen hämärässä
minä näytin sinulle
jokaisen uuden syttyvän tähden
ja tunsin karhean kämmenesi
liikkuvan edestakaisin kädelläni.
Silmiäsi en silloin nähnyt
mutta tunsin hengityksen ylläni.

Kun tänä iltana, äiti,
vaellan kevään hämyssä yksin
ja katselen vaaleita tähtiä
tiedän ettei minulla ole enää
mitään annettavaa sinulle -
vain hiljaiset laulut.
Eikä kättäsi ole,
vain hengitys, sen kulku
ohenevilla hiuksillani.
---
Hyvää äitienpäivää
omalle äidilleni sinne lapsuuskotini maisemiin

Meille äideille
aurinkoisia päiviä
Nautitaan elämästä
Iloitaan lapsista
Ihanat lapsuusmuistot kantavat läpi elämän.