Selailin taas valokuvia. Muistelin lomamatkoja ja katselin New Yorkin matkan kuvasatoa haaveillen ja haikeana.
New York, sinne pitää päästä uudelleen. Jo ensimmäisellä käynnillä kaupunki tai Manhattan tuntui tutulta. Kaupungissa on jotain selittämätöntä vetovoimaa, tunnelma tuttavallisen lumoava. Ennen matkaa ajattelin, että kuhiseva suurkaupunki on täynnä kiireisiä ihmisiä, loputonta tungosta ja pilvenpiirtäjien sokkeloissa on ikuinen hämäryys.
Toisin kävi. Kaupunki lumosi täysin, sykkivää eloisaa tunnelmaa. En edes huomannut, että liikuin pilvenpiirtäjien katveessa. Jotenkin vertikaalinen mittakaava hävisi. Kaupunkikuvat on otettu Empire State Buildingin katttoterassilta.
Tavarataloissa, liikkeissä ja ravintoloissa palvelu oli kohteliasta, varsinkin tavarataloissa. Komeat turvamiehet toivottivat tervetulleeksi osastoille ja poistuttaessa kiittivät käynnistä.
Keskuspuisto näytti todellakin kaupunkilaisten olohuoneelta. Vaikka matkan ajankohta oli huhtikuun alkua, puistossa oli piknikseurueita. Krookukset, tulppaanit ja narsissit aloittelivat kukintaansa.
Keskuspuiston järven takaa piirtyy pilvetontä taivasta vasten kaupungin silhuetti.
Times Squarelle saavutaan illan hämärtyessä. Keltaiset taxit olivat aina saatavilla, pieni käden heilautus, niin taxi kaartoi poimimaan kyytiin haluavat kadun varrelta.
Manhattanilla on helppo liikkua. Selkeän ruutukaavan ja numeroidun katunimikkeistön avulla eksymisvaaraa ei ole. Hudson-joki pilkottaa usein kadun päässä, joten saarelta ei pääse poistumaan vahingossa. Nähtävää on yllin kyllin. Tärkeimmät, maailmankuulut nähtävyydet olivat ne ensimmäiset kohteet. Tietysti myös kuuluisat museot, MoMa ja Guggenheim.
Hudson-joen iltaristeilyllä New York ja sen sillat iltavalaistuksessa olivat kaunis ja mieleenpainuva näky.
Seuraavalla matkakerralla tutustutaan kaupungin muihin osiin ja nautitaan uudelleen Manhattanin lumosta.
Ihanat kuvat. Itse johtuen pienistä lapsinta ym. matka olisi kaukainen haave mutta on ihana lukea millaisen vaikutuksen erillaiset paikat ovat ihmisiin tehneet. Pari syksyä sitten tehty Budapestin saa vieläkin hymyn huulille.
VastaaPoistaMatkailu avartaa... Pienten lasten ja laihan pussin vuoksi, harrastan lähinnä nojatuolimatkailua. Kesäkuussa lähden kuitenkin Nizzaan.....IHANAA!
VastaaPoistaKiva työtuolimatka keskellä päivää, kiitos siitä! NY houkuttelee kovasti, toivon pääseväni sinne joskus.
VastaaPoistaHyviä ja houkuttelevia kuvia. Mukava, että paikka olikin iloinen yllätys:)
VastaaPoistaTiiu:
VastaaPoistaEikai vain oltu yhtäaikaa helteisessä Budapestissä kesäkuussa 2006 ja samaan aikaan kuin presidentti G Bush. Kaunis kaupunki.
Magi:
Laskeskelin, että olen käynyt Nizzassa ainakin neljä kertaa. Rakastan ranskalaisia pikkukaupunkeja, ranskalaista ruokaa, ranskalaista maaseutua pikkukylineen. Ihanaa ja kaunista Nizzan matkaa.
Katriina:
Suosittelen Nykin matkaa, uskon, että et pety. Kaupunki tosiaan lumoaa. Rautatieasema jäi kuvagalleriasta pois, tunnelma, joka on tuttu niin monista elokuvista henki asemalla. Kuulin jopa Al Pacinon askeleet.
Inkivääri:
Kiitos haasteesta ja odottelen lomakertomustasi Goalta. Siellä en olekkaan käynyt.
Olin helteisessä Budapestissä elokuun puolivälissä 2006. Valtava myrsky kansallispäivänä heitteli ihmisiä ja rikkoi paikkoja. Linnavuorella oli käsityömessut. Mutta sama kesä :)
VastaaPoistaOi Iso Omppu, mun suosikkini! Kiitos kuvista, kiitos! Olen ollut siellä kerran ja haluan sinne uudelleen! Se on myös minulle täydellinen matkakohde, viihdyn siellä valtavan hyvin, enkä vähiten teatteri- ja musikaalitarjonnan vuoksi. :)
VastaaPoistaTiiu:
VastaaPoistaLinnavuorelta mekin ihailimme alla levittäytyvää kaupunkia ja Tonavaa.
Krisu:
VastaaPoistaEikö ole vain niin, että selittämätön on se lumo/tunnelma joka vetää päästä uudestaan ja uudestaan New Yorkiin.