Perjantai-illan Isabel Allenden romaaniin perustuva ja Meryl Streepin tähdittämä Henkien talo oli tunteisiin vetoava elokuva. Eläydyin täysin elokuvaan. Kyyneleitä en voi estää ja nenäliina oli taas tarpeen. Onko tunteiden näyttäminen, itku ja nauru, naisille kuuluva ominaisuus. Kätkevätkö miehet tunteensa pinnan alle.
Olen perustellut itselleni, että tunteiden vapauttaminen itkun tai naurun kautta, on puhdistavaa. Se vapauttaa mielen, purkaa stressiä. Sanonta, nauru pidentää ikää, viittaisi juuri tuohon mielen vapauttamiseen. Kunnon kahden minuutin nauru vastaa 45 minuutin rentoutumista, sanotaan. Nauru on voimavara, joten muistetaan nauraa joka päivä sydämmen kyllyydestä mielen kevennykseksi.
Itku vapauttaa. Itkemme surua tai tyhjennämme surun taakkaa. Onnesta itkeminen on itkua ilosta. Menestys tai onnistuminen pitkien ponnistelujen jälkeen synnyttää vapauttavan tunnepurkauksen, joka ei kuitenkaan ilmene nauruna vaan itkuna. Ponnistusten päätyttyä vapauttavana itkuna.
Tunteisiin vetoavat elämykset, eläytyminen ihmiskohtaloihin, esimerkiksi elokuvat, kirjat ja musiikki, purkautuvat itkuna.
Nauru ja itku, osa elämää. Nauran ääneen, joskus nauran katketakseni sanonnan mukaan, hihittelen tai hörötän. Ystäväni sanovat, että minulla on persoonallinen, hersyvä nauru.
Itku on tukahdutettua, hiljaista kyynelten virtaa, ei ääntäkään. Suuren surun hetkellä itkua ei voi hillitä, se tulee suureen ääneen, huutamalla.
Kuvat kertovat. Kiviä rannalta, muistot Valamonruususta ja tammenterhoja. Iloinen kukkaloisto kesäterassilla. Urbaani kiviaita kaupunkimaisemassa.
Minä itkin myös Henkien taloa katsoessa. Siinähän on isoja asioita ja suuria tunteita. Minua liikutti siinä toisaalta kauhean kasvatuksen tulokset miehessä ja toisaalta rakkauden suuri voima. Elokuva oli myös feminiinisyyden ylistystä.
VastaaPoistaHenkien taloa katsoessa kirja elää mielessäni mukana, siksi en ymmärrä, miksi kriitikot pitävät leffaa huonona. Näyttelijätkin sopivat loistavasti rooleihinsa.
Saatoin itkeä rauhassa, koska mies oli poissa. En osaa itkeä vapaasti muiden seurassa ja muutenkin se on niin tiukassa, että tervehdin kyyneliä ilolla!
Kirjaakin suosittelette? Ostin sen alennusmyynnistä, mutta en ole vielä lukenut. Leffa meni ohi, mutta ehkä onkin parempi lukea kirja ensin?
VastaaPoistaNuo korkeat ja kapeat lasimaljat ensimmäisessä kuvassa ovat hauskat - tammenterhojako niissä on? Hieno idea. Tammenterhoista olen aina tykännyt, toinen on hevoskastanjan piikikkäät siemenkodat. Ne ovat komeita.
Sinulle on haaste: haluatko kertoa viisi helmiominaisuutta itsestäsi?
VastaaPoistaHienot lasipatsaat sinulla, hyvä idea:) Itku ja nauru on kyllä niin lähellä toisiaan, että muuttuvatkin helposti toisikseen - ja tosiaan ilo itkettää, suru ei kyllä sinänsä naurata..
VastaaPoistaKatriina
VastaaPoistaSamat asiat itkettivät täälläkin.
Luokkaeroista johtuva julmuus, rakkaus ja sen menettämisen pelko. Opetusta oli siinä, että inhimmilisyyden ja oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen voi kulua lähes koko ihmiselämä. Ja joskus se onkin jo liian myöhäistä.
Leffan huonoudesta olen kriitikoiden kanssa toista mieltä.
Haasteeseen vastaan, pitää miettiä.
Sammakko:
Täytyypä etsiä kirjaa vielä, en ole lukenut.
Poimin tammenterhot ajatellen tekeväni niistä jotain, mutta osa on nyt kesämuistona putkimaljakossa.
Inkivääri:
Kesämuistoja ihailen nyt talven loskassa.
Itselläni itkulla ja naurulla on häilyvä raja. Suru itkettää mutta surun keskellä hyvät hetket hymyilyttävät. Onnellisena itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Elokuvat ja kirjat saavat itkemään ja nauramaan ääneen.
VastaaPoistaEn ehtinyt elokuvaa katsoa, mutta kirjan luin viime keväänä, ihan muutaman päivän aikana Nizzassa. Lentokoneessa itkeskelin läpi viimeiset sata sivua. En tiedä eläytyisinkö kirjaan yhtä intensiivisesti enään, ehkä täytyy testata elokuvalla. Allenden Paulaa luen aina kun tekee mieli itkeä.
VastaaPoistaIsabelle Allenden puhe naiseudesta, intohimoisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta kannattaa katsoa täällä . Minuun hän teki vaikutuksen ilman fiktiivisiä hahmojaankin.
Tiiu:
VastaaPoistaSamat sanat, minullakin ovat sekä nauru että itku herkässä.
Lina:
Kiitos vinkistä, kuuntelin Isabelin, jonka sanat vaikuttivat minuunkin.