Tunteiden tulkki

Yksi iskelmäsuosikeistani on Leonard Cohen. Raspikurkku, hitaasti elämän syviä tunteita tulkitseva erittäin karismaattinen mies. Ihana on keinua musiikin pehmeissä rytmeissä illan viimeiseen valssiin.

Nyt on hetki sytyttää kynttilä, siemaista lasillinen viiniä, sulkea silmät ja antaa pehmeän musiikin viedä ajatukset unelmiin.

Dance Me to the End of Love

Tarjolla salaattia

Keittön kaapistojen tyhjennys remontin alta on pian ajankohtaista. Kolusin laatikoiden sisältöä ja pysähdyin salaatinottimiin. Lähes aina ovat käytössä samat eli 1960-luvun Tapio Wirkkalan suunnittelemat salaatinottimet. Mutta löytyihän laatikosta muitakin, jopa käyttämättömiä tai vain joskus käytössä olleita.


Tässä ovat valkoisella laakealla salaattivadilla suosikkini. Salaatinottimien puiset varret ovat teakia ja metalliosat terästä. Kohta 50-vuotiaat klassikot ovat muutaman vuoden kuluttua antiikkidesignia.


Brasiliasta matkatuliaisina saadut punertavaa puuta olevat salaatinottimet ovat eteläamerikkalaista tyypillistä muotoilua. Kirkkaaseen lasikulhoon sopivat oikein hyvin.


Yhden käden salaatinottimet, saksien muotoon tehdyt, ovat ainoat ostamani. Ostopäätös syntyi hetken mielijohteesta. Siitäkö johtunee, että ottimet ovat olleet käytössä muutaman kerran, eivät ole aivan onnistuneet käyttötarkoitukseensa, hiukan kömpelöt.


Yllätyksenä löysin laatikosta punaiset muoviset ottimet, en ollut niitä ennen nähnytkään. Kysyinkin, mitkä nämä ovat. Mieheni kertoi, että muutama viikko sitten Arlan kermaviili-ranskankerma-tuoteostoksien kylkiäisenä ja aivan maksutta saatu. Ne oli sitten vain työnnetty laatikkoon. Pitääpä niitä kokeilla, kun nyt ne löysin.










Valkoiset vadit kuin myös lasiset sopivat raikkaiden ja värikkäiden salaattien tarjoiluun.



Voipa salaattia tarjota Aalto-maljakostakin.

Juhla 20 000

Tervetuloa 20 000. blogivierailun kunniaksi pidettävään juhlaan. Kiitos teille vierailuistanne ja kommenteistanne. Teidän ansiostanne juhlat ovat nyt edessämme.


Pihapiirin kaikki puut ja pensaat on koristeltu juhlan kunniaksi kristallihelmin ja niitä on ainakin 20 000. Yksi kristalli teille jokaiselle.


Samppanjalasit on otettu esiin ja samppanjapullot odottavat viileinä coolerissa. Onhan teillä kaikilla lasit. Nyt poksahti korkki ja helmeilevä samppanja virtaa laseihin. Kohottakaamme malja bloggaukselle. Antoisia, rentouttavia ja iloisia hetkiä bloggauksen parissa.

Kevät on ovella, mikä ihana aika meitä odottaakaan. Annetaan ajatuksien ja mielen kulkea kukkeaan kevääseen Antonio Vivaldin musiikin myötä. Avatkaa musiikki allaolevasta osoitteesta klikkaamalla. Musiikkia myötäilee keväinen kukkakierros.

Antonio Vivaldi, Neljä vuodenaikaa-teoksesta osa Kevät, olkaa hyvä.

Kiitos teille kaikille.

Kaktusaavikko

Kaktukseni kaatui eilen ikkunalta lattialle. Runko katkesi ja yö on vietetty maljakossa. Blogilukijoiden vinkkien perusteelta mietin mitä teen tälle raajarikolle. Oikeastaan on vain yksi ratkaisu ja se on aika julma.

Katkenneena ei kasvia saa enää kasvamaan, joten hanskat käteen ja oksia irroittamaan. Nanna oli nimennyt kaktuksen Mikki Hiiren korvakaktukseksi ja se onkin hyvä nimi. En ole hakenut kasville sen oikeaa nimeä, jos jollain on siitä tieto, saa ilmoittaa sen.

Etsin romulaatikosta vanhan syvän valkoisen Arabian lautasen. Salaojitin lautasen lecasora kourallisella ja päälle hiekansekaista multaa. Varovasti irrotetut Mikin korvat painoin multaan.
Koska kaktus kasvaa aavikoilla, työnsin joukkoon muutaman kiven.


Sumutin vettä kasvien ja kivien joukkoon. Keittiön pöydällä kukkaistutus näyttää vihreänä hyvin sopivalta edessä olevan pääsiäisen pöytäkattaukseen. Katsotaan millainen kaktusmetsä tästä syntyykään.

Kutsu

Olen varannut teille hyvät blogilukijani pienen juhlahetken huomiseksi.
Blogini saavuttaa 20 000. kävijän rajapyykin. Olkaa juhlassa mukana.
Tervetuloa ja tuokaa ystävännekin.

Korallikaktus - voi ei....

Korallikaktukset olivat vielä syksyllä tuuhean vehreitä. Ne olivat kasvattaneet pitkähköjä lonkeroitaan, joista erikoisesti pidin ja odotin, että niitä tulee kokoajan lisää. Korallikaktuksista saisi tulla pieni viidakko makuuhuoneen ikkunalla.

Kastelin näitä kasvejani silloin tällöin, voi olla, että liikaakin. Aina kun lähestyin kaktuksia ja käteni vain sipaisi niitä, ne pudottivat niitä pitkiksi odottamiani lonkeronpalasia lattialle. Osa lonkeroista oli kuivahtanut ja poimin niitä pois kasvin juurelta. Kastelin kuitenkin edelleen ja mietin, mikä tässä on vialla.

Tänään nostin kaktukset keittiön tiskialtaalle ja tutkiskelin niitä hiukan tarkemmin Hellävaraisesti poistin kaikki nuutuneet ja irtoavat lonkerot. Toisen ruukun multatila oli yllättävän kostea, vaikka sitä oli kasteltu samoin toisen ruukun kanssa. Suihkuttelin kasvit ja annoin ripauksen vettä kuivahtaneelle.


Otin muutaman pistokkaan siltä varalta, että en saa kaktuksiani enää kasvuvauhtiin. Vasta tässä vaiheessa pengoin netistä hoito-ohjeita. Selvisi, että kaktukset kukkivat ja kehittävät marjojakin, mutta vain taidokkaalla hoidolla. Marjat voi kylvää multaan, jos haluaa kasvattaa lisää kaktuksia.

Hoito-ohjeet

Korallikaktukset viihtyvät puolivarjossa.
Kastelua vähennetään joulu-tammikuulla lähes kokonaan. Kukinnan aikaansaamiseksi kastelusta voi jopa pidättäytyä joksikin aikaa.
Helmi-maaliskuulla vaihdetaan tarvittaessa kasvumullat. Mullaksi sopii kaktusmulta.
Kevyt lannoitus aloitetaan huhtikuulla.
Kaktuksia voi suihkutella silloin tällöin.
Kesällä ne voi viedä ulos terassille tai parvekkeelle, ei kuitenkaan auringonpaahteeseen.

Ohohoh, mikäs kolhadus keittiöstä kuului, jotakin tömähti lattialle.

Voi ei - olin ajatellut seuraavaksi istuttaa keittiökaktuksen isompaan ruukkuun, mutta nyt tämä kaktus lepäsi lattialla katkenneena. Pieni varsitynkä sojotti ruukusta, multaa oli ryöpsähtänyt lattialle. Kaktukselle oli aika päättynyt pienessä ruukussa ja se tömähdytti itsensä lattialle. Sen liian pieni ruukku oli ehjä.

Laitoin katkenneen kaktuksen maljakkoon vesitilkkaan. Tekeekö se juuret ? Voiko sen istuttaa uudelleen ? Onko kenelläkään tietoa ?

Otin pari lehteä veteen, olisiko niistä pistokkaiksi ? Vai pitääkö ne vain heti istuttaa multaan ?

Pastaa vihreiden kera

Torstainen ruokaohjelma Köyhät ritarit valmistaa aina herkullisia ruokia, joista useita olen kokeillut omassa keittiössänikin.
Henrin Vuohenjuusto vesikrassipasta näytti niin herkulliselta, että suunnittelin sen viikonloppuruuaksi.
Mieheni asioi kauppalistan mukaan, mutta tarvittavaa vesikrassia ei löytynytkään.

Olen äskettäin kylvänyt pussillisen vesikrassia, joka on vasta itänyt muutaman millin pituiseksi. Soveltaminen sopii ruuanvalmistukseen ja nyt sovelsin. En halunnut muuttaa enää ruokasuunnitelmiani. Löysin kaupan vihannesosastolta raikkaan vihreitä herneenversoja. Niillä korvasin vesikrassin. Versot on kasvatettu sokeriherneestä ja ne maistuvat hiukan makeilta. Otsikkokuvassa ihana herneenversokimppu, takaa pilkistää kohta ruokaan joutuva appelsiini.

Vuohenjuusto-herneenversopasta


80 g vuohenjuustoa (Chevre)
100 g kivettömiä vihreitä viinirypäleitä
1 ruukku herneenversoja
3 kevätsipulia
1 appelsiini
suolaa ja mustapippuria
200 g pastaa spagettia tai penneä, tuorepasta olisi parasta
0,5 dl neitsytoliiviöljyä
Leikkaa vuohenjuustosta kuori pois ja kuutioi se karkeasti. Laita kulhoon. Raasta appelsiinin kuori ja purista mehu. Lisää vuohenjuuston joukkoon. Lisää mukaan hienonnettu kevätsipuli, silputut herneeversot ja puolitetut viinirypäleet sekä oliiviöljy. Kuvassa vihreäseos odottaa pastan kypsymistä.
Keitä pasta kypsäksi, valuta ja sekoita muiden raaka-aineiden joukkoon. Mausta oliiviöljytilkalla, suolalla ja mustapippurilla.


Herneenversot sopivat mielestäni hyvin vesikrassin asemasta, appelsiini sopii loistavasti vuohenjuuston seuraksi. Viinirypäleitäkään ei kannata jättää tästä kombinaatiosta pois.
Todella hyvä ja kevyt pasta.
Kunhan vesikrassini ovat saavuttaneet sopivan kasvupituuden, ne leikataan pastakastikkeen joukkoon. Siemenistähän kasvaa taas uutta vihreää krassia.

Kylpyhuoneessa tuoksuu mäntysuopa

Uuden maton osto kylpyhuoneeseen johti laattalattian jynssäykseen. Pesuvälineinä parhaalta tuntui karhunkieli ja Tolu-mäntysuopaliuos, jota sumeilematta käytin reippaanlaisesti. Saunan lattia tietysti meni samalla uurastuksella.
Kylpyhuoneen vessaa käyttää myös kissa Miuku. Miuku on tietysti hyvin siisti kissa ja peittää jätöksensä liiankin hyvin. Niin hyvin, että hiekanjyvät lentävät laatikon laitojen yli. Tämä taas aiheuttaa laattasaumoille puhdistustarvetta ehkä tiuhemmasti, kun olen viitsinyt tehdä. Miuku ei osaa ainakaan vielä puhdistaa laattasaumoja.

Ostin paksun Pappelinan muovimaton. Minusta se vaikutti kissaperheeseen sopivalta helposti puhdistettavana. Suihkun alla pesu käy nopeasti. Matto pysyy liukumatta hyvin laattalattian pinnassa. Keittiöön hankin tätä mattoa sopivan värisenä kunhan remontti on tehty.

Vanhojen mattojen pino saa käyttöä vaihtareina. Kuvassa vanhat, ylinnä on paksu tuftattu Missonin, beige, valkoinen ja alin raita Ikean ja turkoosi ranskalainen Lcdpmarseillen.
Samaa ranskalaista ovat marseillepohjaiset nestesaippuat tuoksuina appelsiini, laventeli, greippi, viikuna tai erilaiset yrtit.
Vippin pumppuannostelijasta saa kätevästi painalluksella sopivan määrän saippuaa.


Käsipyyhkeet säilytetään kylpyhuoneen alakaapistossa. Pyyhevalikoima sopii hyvin kahdelle hyllylle. Kirjavat ovat Missonin, Lexingtonilta turkoosia ja ruskeaa, Vippin harmaista pidän eniten ja valkoiset ovat tavaratalo-ostoksia.

Miten petaat

Aamuisin on usein kiire. Tai halutaan nauttia aamuista rauhassa kahvikupin ääressä, varsinkin aurinkoisina aamuina, joita on viime aikoina ollut kiitettävästi. Arkisin koti jää tyhjäksi, kukaan ei kulje moneen tuntiin huoneissa. Miksei aamuaskareissa voisi kulkea oikopolkua pitkin, säästää hitusen aikaa.


Makuuhuoneen vuode pitäisi ennen päiväpeitepetausta jättää avoimeksi tuulettumaan, joten arkisin on helppo oikaista petauksessa ja antaa vuoteen saada ilmaa. Minä teen usein, että levitän pussilakanoihin sujautetut peitot sängylle, nostan päätyynyt peitolle ja heitän lopuksi rennosti isot koristetyynyt ikäänkuin viimeistelemään petausta. Valkoisen petauksen alle on illalla helppo pujahtaa.


Nopea petaus näin. Päiväpeite taas, kun kotona oleillaan päivät pitkät. Tai kun vieraat kuuluvat olevan tulossa, silloin huitaistaan päiväpeitto sängylle.

Tunnustuksia

Blogini sai tunnustuksen kauniiden sanojen saattelemana Kasvimaalla-blogin Sammakolta ja Neidonhiuspuun Jori valitsi myös blogini. Olin iloinen siitä, että blogini niin monen muun blogin joukosta valittiin. Kiitos.

Nyt on vuoroni tehdä vaikeita valintoja eli kertoa suosikkieni joukosta niistä blogeista, jotka juuri nyt nousevat mieleeni. Kertomisjärjestys on mielivaltainen.

Kasvimaalla - Sammakko, on tuore tuttavuus, mutta voi miten raikas blogi. Ahmin kuvista ja sanoista vihreää raikkautta pursuavaa blogia. Kasvitietoutta saan aina sopivina annoksina ja vieläpä ohjeita ruuanlaittoon. Nimittäin Sammakolla on myös ruokablogi, jonka vasta äskettäin huomasin klikata auki.

Neidonhiuspuun salaisuus - Jori, Jorin puutarha on aivan ihana sekä kesällä että talvella. Valokuvat, voi kiitos ihanista hetkistä niiden äärellä. Iloisena taiteentekijänä ja -kokijana, kuvataide ja teatteri, piristät päiviäni. Kiitos Jori, että saan ihastella ruusukuppikokoelmaasi, minulla kun ei ainakaan vielä ole yhtään ruusukuppia.

Ruusutapettia - Nanna, kaukana kotoa sinnittelee useimmiten hurtin huumorin voimalla Nanna. Meitä yhdistää salaisuus. Me molemmat pelkäämme yksinoloa pimeässä.
Nannalla on kait jopa veitsi tyynyn alla. Minä taas käperryn kokonaan piiloon peiton alle.
Onneksi Nanna me molemmat olemme hengissä ja vahingoittumattomina. Pimeässähän tapahtuvat ne samat asiat sekä yksin että muiden kanssa. Ehtivä, reipas F-poika työllistää Nannaa aamusta iltaan, terveisiä F:lle.

Omenapuun alla - Katriina, sattumalta löysin Katriinan, kun klikkasimme yhtäaikaa samalla sekunnilla blogistanian ihmeelliseen maailmaan. Katsoin kuka onkaan tämä, jolla on yhtä aikaa samat puuhat. Niin samaa rataa kulkee makumme ja valintamme monissa kohdin. Katriinan valokuvat ovat aina taidokkaita. Mielessäni häivähtää tunne, olisimmekohan sisarukset.

Pujoliivi - Nasti ja Tytti, huolella taidokkaasti toteutettuja neuleita ja käsitöitä on ilo katsella ja lukea syntyvaiheita kuvien kera. Erikoisesti ilahdun aina, kun Nasti tekee löytöjä kirpparilta. Olen erittäin ylpeä siitä, että blogini on suosikkina neuleblogissa. Nastin kanssa olemme Pohjanmaan tyttöjä, tunnemme jonkinlaista sydämen sympatiaa.

Hannan huone - Hanna, iloisten pienten poikien äiti, joka rakastaa käsillä tekemistä. Koti ehostuu ekologisesti ja kekseliäästi. Pinkki, tähditetty eteinen on viimeksi toteutettu ihastuttava idea. Blogista huokuu taito valokuvaukseen, taiteeseen ja musiikkiin.

Turkoosi talo - Tiiu, innolla luen ja katselen blogissasi, mitä saat aikaan kankaalle väreillä ja taitavilla käsillä. Haaveilen aurinkovärjäyksestä, kerroit miten se syntyy. Joskus toteutan sen.

Kotiopettajatar - Magi, kauniit sanat ja elämänasenne ihastuttavat. Olet sydämmellinen ihminen, sinusta huokuu lämpöä sanojesi välityksellä. Sanat lämmittävät mieltä.

Voi teitä olisi niin monta, joista haluaisin kertoa. Niistä, joista en nyt kertonut, kerron myöhemmin. Olette kaikki blogiystäviäni.

Kahvia villasukat jalassa

Cappuccinoa oli tarkoitus keittää iltakahviksi, mutta eipä ollutkaan tarvittavaa kahvijauhetta kaapissa. Keitettiin Moccamasterilla tavalliset kahvit. Otin kuitenkin keltaiset kaakao-teekupit käyttöön. Näistä nautimme tavallisesti myös cappuccinot.
Luulenko vain, mutta kahvi maistui näistä Gustavsbergin Natur- luuposliinikupeista erinomaiselta jopa paremmalta kuin Teema-mukista. Pitääpä useinmmin nautiskella noista laakeista kupeista tavallinenkin kahvi. Kuppien aurinkoisen keltainen väri oli omiaan lisäämään kahvinautintoa.


Lämmintä sisäisesti ja mikäs on nauttiessa, kun jalat ovat lämpiminä villasukissa. Äitini kutomat hennon lilat villasukat sointuvat hyvin keltaisiin kahvikuppeihin ja sohvatyynyyn. Tahattomasti syntynyt väriyhdistelmä.


Rentouttava hetki sohvalla kahvin ja sisustuslehtien seurassa. Villasukkia katsellessa muistelin äitiäni, joka on ajatellut kutoessaan, että tyttärellä ei kuitenkaan liikene aikaa kutomiseen. Niin tottahan se on, kyllä sukat jäisivät kutomatta. Kiitos äiti huolenpidosta. Pienistä nautinnoista ja muistoista virkistyi ja rentoutui mieli.

Keittiö uudistuu osa 1

Nykyinen keittiömme on tyypillistä 1990-luvun tyyliä. Keittökaapistojen toimivuuteen, ulkonäköön ja varustuksiin en ole voinut vaikuttaa. Kun ostimme kahdeksan vuotta sitten tämän asuntomme valmiina ja uutena, oli kaikki valmista. Ainoa asia jonka saimme tai ehdimme valita olivat kylpyhuoneen ja vessan pyyhekoukut, wc-paperipitimet ja peilit ja yläkaapistot. Kylpyhuoneeseen olemme uusineet alakaapin ja tason lavuaareineen sekä hanan myöhemmin.

Matkan varrella on keittiön toimivuus tullut koeteltua moneen kertaan. Nykyisessä keittiössä ei oikeastaan ole mietitty loppukäyttäjän tarpeita ollenkaan. Niin monta kertaa tuskailen kaapiston hyllyjen uumenissa hakiessani juuri sitä kulhoa tai vaikkapa perunajauhoja. Kokemuksen kautta ovat selkiytyneet uuden keittiön varustetaso, ulkonäkö ja materiaalit. Nykyinen keittiö ei todellakaan vastaa perheemme ihannekeittiötä.

Perustelen lyhyesti suurimmat epäkohdat, jotka sysäsivät meidät keittiön uusimiseen.


Kuvassa kurkistetaan kuiva-aineiden 60-senttiä syvään kaappiin, jossa hyllyt on sijoitettu reilu 30 sentin välein. Korkean kaapiston käyttötehokkuus on 60% sen tilavuudesta. Hyllyn peräosiosta on vaikea löytää juuri sitä perunajauhopakettia ellei tyhjennä osaa hyllyn sisällöstä.


Kaapiston alakaapissa on sama ongelma, kun haluan vadin tai kulhon sieltä kaapin takaosasta, puran tavarat etuosasta. Usein takana olevat tavarat yksinkertaisesti unohtuvat käyttämättömiksi.

Nurkkakaappi on ulosvetomekanismilla varustettu kattilakaappi. Sinänsä mekanismi on ajatuksena hyvä, mutta mekanismi tuo hyllystön ulos vain puolitiehen. Puolet kattiloista jää muiden taakse hankalasti ja tavaran purkua taas.


Keraaminen liesi ei levyjen tai pikalevyn suhteen ole toiminut takuukorjauksista huolimatta oikein koskaan. Uunin luukku on pudonnut pari kertaa ja on "harva". Uunin käyttäminen katseen korkeudella on huomattavasti turvallisempaa ja helpompaa.


Keittiötaso on palasista koottua. Terästä ja halvannäköistä laminaattia. Rakoja siellä sun täällä. Ei siis hygieninen ja helppohoitoinen, ulkonäkö ruminta mitä kaapistossa on. Tasotilaa vapautuu, kun micro siirtyy uunin seuraksi kaapistoon.

Kuivauskaapin pinttyneet muovipäällysteiset ritilät pullistuvat ikävästi kaapin alareunasta.

Työpöytävalaisimet, 2 kpl, ovat todella rumat pullistumalla kaapiston alareunasta esiin ikävinä katseenvangitsijoina. Arvatkaapa kuinka valaisimet puhdistetaan. Toivottavasti näitä ratkaisuja ei enää kukaan valitse.


Eipä ole kaunis yhdistelmä, lattialista ja kaapistosokkeli. Tulevaisuudessa riittää vain sokkelilista.

Tammiviilutetut ovet tammivetimineen ovat aikansa eläneet. Tunkkaiset ja pyöreäkulmaisina vanhahtavat, joista puuttuu houkutteleva raikkaus.
Välitilan tylsä 15x15 senttinen valkoinen kaakelisto saa jäädä historiaan.
Välitilaan tulee helppohoitoinen yhtenäinen lasipinta, joissa ei saumojen jynssäystä enää tarvita. Lasin taaksehan saa ideoida mitä vain keittiöimagen luomiseksi.

Uunin siirtyessä omana osionaan korkeaan kaapistoon saan vihdoin pitkät laatikostot lautasille. Oikein odotan, että kaikki lautaset ovat omissa pinoissaan kätevästi otettavissa.


Kylmäkaapisto-ryhmä on energiansäästön kannalta sähkösyöppö. Pakastimet pitää sulattaa ja se operaatio ei toteudu usein. Pitkän ja kapean pakastinosion lokerointi antaa paremman tehokkuuden säilytykseen.
Teräspinnat sopivat hyvin uuteen keittiöön. Mutta kuinka hankalaa onkaan löytää teräspintainen 2-ovinen leveydeltään 90 senttinen no frost kylmäryhmä, jossa ei ole jääpalakonetta. Kyllä sekin löytyi, oli markkinoiden ainoa.

Tässä kuvassa on tuleva teräksinen kylmäryhmä, kapeat apteekkikaappi ja hylly hyllyltä ulosvedettävä kulho-, vati- ja kannukaappi. Keskelle jäävät uuni- ja microkaappi, jossa alalaatikoissa on säilytystilaa uunipelleille ja leipomistarvikkeille. Säilytystila on maksimoitu, yläkaappien ovien takana säilytetään harvemmin tarvittavat, esim joulutarvikkeet.

Otsikkokuvassa uusien kaapistojen ryhmittely. Tarkoituksena on maksimoida sälitystilat ja niiden toimivuus nykyisestä. Ovelliset syvät kaapit kiintohyllyineen ovat historiaa lukuunottamatta altaan alle jäävää ns pesuaine- ja jätekaappia, joka on ulosvedettävä. Pieni yksityiskohta tuonne allaskaappiin tulee. Keittiöluutulle kiinnitetään kaapin sisälle pitkä lankavedin, johon luutu ripustetaan piiloon katseilta.

Keittiön seinäpintojen maalaaminen on paikallaan. Nyt se onnistuu samassa projektissa. Sävyä seiniin tulee valkoisten kaappien taustaksi.

Nyt alkaa suunnitelmien viimeinen hienosäätö, sopimuksien tekeminen ja aikataulutus. Vanhat kaapistot koneineen löytävät uuden kodin, kyselyjä on jo tullut.
Palataan keittiöön uudelleen, kun uusi keittiömme on valmis.

Kuivatut muistot

Maljakoissa ei ole juuri nyt tuoreita kukkia, joten kurkistin mitä olin tallettanut kaappiini.
Sieltä löytyi kuivattu pieni ruusukimppu. Valkoisten ruusujen väri oli kuivatessa kellastunut, mutta ne näyttivät vielä kauniilta pöydälle nostettaviksi. Ruusut olivat olleet muutamia päiviä maljakossa ja sen jälkeen kuivatin ne nippuna kukat alaspäin. Tuoreeltaan lopputulos olisi ollut parempi.


Matkoilta tuon joskus kasveja muistoksi ja kuivatan ne. Azorin matkan myrskypäivän jälkeen keräsin puusta pudonneita marjaisia pikkuoksia. Kerätessä ne olivat kauniit kirkkaan vihreät, nyt kuivattuina kellertävän vihreät. Maljakossa ne ovat saaneet kuivua itsekseen.


Samalta matkalta ovat myös pitkät rotanhäntää muistuttavat puunkukinnot. Taisin ajatella, että teen matkamuistoista kuivakasvitaulun.














Azoreilta ovat myös tuliperäisestä maasta lohjenneet punaiset ja harmaat laavakivet. Niitä voisi käyttää kesällä kukkaistutuksissa.


Vuosia säilyttämäni artisokan kukka on edelleen käyttökelpoinen, kun maljakkoon pitää sujauttaa tuoreiden kukkien puuttuessa jotakin. Joskus artisokka on tuoreena ihastuttanut maljakossa. Nyt se nostetaan kuivattuna esille.

Muuton Four maljakkossa on vihreä pallo, jonka ansiosta maljakko sopii ilman kukkiakin pöydälle. Palloa kääntämällä voi valita sopivan kokoisen reiän kukkakimpulle. Jopa yhden kukkaoksan, vaikkapa liljan, voi asettaa tanakasti leveään maljakkoon.