Valamonruusu

Istutin vuosia sitten olohuoneen ikkunan alle Valamonruusun. Paikan valitsin tarkoituksella, halusin nähdä ruusun kukkivana olohuoneeseen, suoraan ikkunasta. Ruusu on nyt parimetrinen ja toiveeni on toteutunut. Ruusun kukinta tulvii juuri nyt olohuoneeseen.

Valamonruusu on saksalaista alkuperää, risteytymä gallia- ja metsäruusua vuodelta 1583. Mitenkähän tuo syntymävuosi onkin saatu selville vuoden tarkkuudella. Vanha ja perinteikäs ruusu. Ruotsalaiset ovat nimikoineet ruusun Vallmoros, unikkoruusu, josta tulee väännös suomeksi. Olin luullut, että Valamo tulee Valamon luostarista, mutta näinhän se ei olekkaan.

Ruusun karmiininpunainen kukka, jonka keskiö on valkoinen ja heteet keltaiset, muistuttaa unikkoa. Tästä seurannee ruotsalainen nimitys ruusulle.
Nyt kukkiessaan ruusu levittää ympärilleen ihanan tuoksunsa. Poimin maahan pudonneet terälehdet ja kuivaan ne varjossa ja viileässä. Kuivauksen jälkeen purkitan tiiviiseen lasipurkkiin.
Terälehdet, myrkyttämmättömät, ovat syötäviä. Niitä voidaan käyttää kuivattuina ja tuoreina salaateissa ja kakkukoristeluissa. Voidaanpa niistä keittää teetäkin. Talvella, kun kesästä on vain muisto jäljellä, kuivatut ruusunlehdet otetaan esille ja ne levittävät vienon tuoksunsa huoneeseen.