Löysin onnenapilan

Lapsena etsittiin neliapiloita niityiltä, pihalta ja ojanpientareilta. Toivoin aina, että löytäisin neliapilan. Koskaan en löytänyt. Lohdutukseksi keräsin apilankukkakimpun maljakkoon. Uskoin, että neliapila tuottaa onnea.

Vuosia kestäneen pitkän tauon jälkeen, tänään kasteisessa pihanurmikon apilaviidakossa, etsin neliapilaa. Hetki vain ja löysin neliapilan ja kohta toisen. Etsintä on päättynyt. Löysinkö onnea loppuelämäkseni.

Neliapila on harvinainen muunnos, yksi 10 000. kolmilehtisestä. Onko synnyn syy geeni vaiko ympäristöllinen syy, kuten saasteet. Luulen, että syy on luonnon antama onnea tuottava onnenkantamoinen.

Prässään neliapilat paksun kirjan väliin. Valitsin Risto Rasan kokoomateoksen Tuhat purjetta. Valitsen runon, jonka viereen neliapilat saavat paikkansa.

Haukka syöksyy:
kuusikosta kuuluu
rääkäisy.

Peippo ensimmäisenä alkaa laulaa
aukean reunassa,
sitten kirvinen.
Harmaanruskea perhonen lentelee,
istuu kiville,
kurjenpolville, metsämansikan kukalle.
Aurinko lämmittää. Puissa suhisee.
On kesä.
Ampiainen pörähtää ohitse.