perjantai 5. marraskuuta 2010

Muistoja


Tänään oli kaunis ja aurinkoinen  marraskuun päivä. Ei ollenkaan tyypillinen marraskuulle. Mukava päivä muistella elämää hieman taaksepäin. Tai eipä niin hieman, vaan kauas taaksepäin lapsuuteeni saakka. Kuljen soratietä joenrantaa, nousen ylös mäkeä, joka silloin tuntui korkeammalta.  Seison samalla paikalla, jossa oli lapsuuskotini ja katson joelle leppärivistön taakse. Pihlaja on edelleen olemassa kuin silloin ennen.
Kuvassa olen neljä-vuotias. Totisena, koska minua jännittää valokuvaamon kuvaushetki. Meistä otetaan perhekuvaa. Tuolloin meitä oli viisi sisarusta, myöhemmin sain vielä neljä lisää.
Sain mukavan ystävyyden viestikapula-haasteen  Inalta, Yaelinilta ja Tuijalta. Kiitos haasteesta. Sen innoittamana palautui niin paljon mieleeni

1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin mikä sinusta tulee isona?
    En muista kysyttiinkö minulta, mutta  ihan pienenä haaveilin, että olisin isona  kaupan  myyjä.        Myöhemmin haaveet muuttuivat, halusin arkkitehdiksi tai toimittajaksi.
2. Mitkä olivat lempisarjakuviasi ?
    Meille ei tullut sarjakuvalehtiä. Luin Helsingin Sanomien sarjakuvat. Mieleen on jäänyt Joonas, Pekka Puupää ja Matti Mainio. 
3. Mitkä olivat lempipelejäsi ?
    Pelattiin Musta Pekkaa, tammea, mylly-peliä. Ulkona pullon pyöritystä, karttua, pesäpalloa, kymmentätikkua, piilosta, tervapataa.. 
4. Mikä oli paras syntymäpäiväsi ja miksi?
    Muistan hyvin syntympäiväni, kun täytin 11-vuotta. Olin silloin muuttanut enoni luo asumaan.  Kotona ei syntymäpäiviä mitenkään erikoisella tavalla vietetty. Äitini oli teettänyt entisellä Eila-opettajallani kolmikerroksisen kauniisti koristellun täytekakun. Toi sen mukanaan ja kakku maistui niin hyvältä. Enon vaimo oli kutonut minulle lahjaksi tummanpunaisen villatakin. Siinä oli etumuksessa reikäneulosta  Muistan vieläkin sen takin. 
5. Mitä sellaista olisit ehdottomasti halunnut tehdä mitä et ole vielä tehnyt?
    Mielestäni olen saanut tehdä niin mielenkiintoisia ja haastavia asioita, että en haikaile enää toteutumattomista haaveista. 
6. Mikä oli ensimmäinen lempiurheilusi ?
    En ole urheilijatyyppiä ollenkaan.  Koulussa urheileminen ja voimistelut olivat vain pakollisia. Koska isäni ja monet sisaruksistani suunnistivat, yritin minäkin samaa. Ei sekään ollut mukavaa. 
7. Mikä oli ensimmäinen musiikki-idolisi ?
    Musiikki ei näytellyt lapsuudessani mitään roolia. Myöhemmin teini-iässä jo musiikki astui mukaan kuvioon.
Kappale Perhaps, perhaps, perhaps kulkee mielessäni aina. Siitä tulee paljon teiniajan muistoja mieleen. 
8. Mikä on paras joululahja (tai vastaava) jonka olet saanut ?
    Vaikka kuinka muistelen ei mikään lahja nouse erityisesti mieleen. Yleensä ne olivat käytännöllisiä ja tarpeellisia. Varmaan muutama lelukin alle kymmenvuotiaana oli. Mitään ei ole muistoiksi säilynyt.

Tämä viesti tulee laittaa eteenpäin ja annan viestin seuraavilleaimarii, Eija, hanne, isopeikko, mmZilga.


23 kommenttia:

  1. Minäkin halusin kauppiaaksi! Leikin aina mummin kanssa kauppaa.

    VastaaPoista
  2. Minäkin tein tämän tänään ja halusin myös kaupan myyjäksi.

    Tämä haaste sai todellakin miettimään ja palaamaan ajatuksissa lapsuuteen.

    Sinä olet kasvanut suuressa perheessä!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun on paljon sisaruksia, oli aina leikkikavereitakin!
    Musta Pekka, tosiaan, sitä pelattiin usein. Vieläköhän se on sallittua :)
    Tervapata? Minkälaista se oli, meillä päin käytettiin siitä varmaan muuta nimeä..

    VastaaPoista
  4. Lapsuutta on mukava muistella varsinkin siskon kanssa yhdessä:)

    VastaaPoista
  5. Tuure,
    Kauppa oli lapsena mieluisa paikka, kaikki tavarat, karkkihyllyt ja ihmiset, joita saisi palvella.

    Sooloilija,
    Mukava haaste, sain aihetta taas muistella. Se on antoisaa.
    Sisaruksia oli ja on edelleen paljon. Kaikki olemme vielä olemassa.

    Sirokko,
    Leikkikavereista ei ollut pulaa.
    Kyllä niitä kortteja vielä voi ostaa. Ostin muistoksi pari vuotta sitten.
    Tervapadassa seisottiin padan (kuvannollinen) ympärillä ringissä ja yksi juoksi jonkinlaisen kiven tms kanssa ympäri ja pudotti jonkun taakse, jonka piti juosta taas ellei huomannut tätä tehdä muistaakseni hävisi tervapataan.

    pioni,
    Sisarusten kanssa mekin tavatessamme usein muistellaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kovasti. Haen huomenna kun tuli juuri puhelu.

    VastaaPoista
  7. Zilga,
    Mukava, että kävit.

    suvi m,
    Enkö olekkin söpön näköinen. Hiukset oli leikattu aika lyhyeksi, mutta kiemurtelivat kihartuvasti kuitenkin.

    VastaaPoista
  8. Samat on sullakin ollut haaveet, kauppaleikkejä mullakin oli.
    Nää on jotenkin niin hauskoja nämä tälläiset haasteet, kiva kun osallistuit, tuntui kun jo tuntisin sinut vähä vähältä pikkuisen paremmin.
    Ainakin tosi vakavalta näytät kuvassa, jännäähän se oli silloin, valokuvassa oleminen.
    Sinullakin on ollut paljon sisaruksia, oletko maalta kotoisin?
    Minä olen, meitä oli kuusi mutta ystäväni perheessä oli 11, eikä se ollut mitenkään ihmeellistä siellä.

    Hauskaa viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
  9. Tuija,
    Lapsena oli ujon hiljainen ei mikään riehakas, ja aikamoinen lukutoukka.
    Maalaistalossa asuttiin ja sen töissä touhuttiin jo pienestä pitäen.
    Paljon meitä silloin oli isossa talossa ja puuhaa riitti jokaiselle.

    Samoin sinne hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
  10. Hmm... peikko miettii tätä. Tämä on aika haastavaa :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos haasteesta..
    otanpa vastaan...

    Ihania juttuja sinulla..
    niin paljon samoja kuin minulla..
    leikit, pelit...
    paitsi että olin taas urheilija jo lapsesta asti..
    olemme varmaan aika samanikäisiä ??

    Kiva kuva, totinen , tarkkaavainen, nätti ..

    VastaaPoista
  12. Kiitos, nappaan viestikapulan ja koetan kiidättää sitä eteenpäin.
    Kivaa lukea sinun lapsuudestasi. Huomaan, että samanlaisia leikkejä on leikitty. Isossa sisarusparvessa olet kasvanut, minä myös, tosin hieman pienemmässä.

    VastaaPoista
  13. Kiitos viestistä, ja palaan asiaan vielä uudelleen.

    VastaaPoista
  14. isopeikko,
    Peikosta olisi mukava kuulla.

    hanne,
    Samat leikit ja taitaa olla samaa ikäkauttakin.

    aimarii,
    Kiitos, on mukava kuulla sinustakin.

    Eija,
    Jään odottamaan kuulumisia.

    VastaaPoista
  15. Mukavia muistoja.
    Tuommoisessa lapsikatraassa ei varmaan ihmeemmin voitu syntymäpäiviä juhlia, tuommoinen kakku jäi taatusti mieleen.
    Ja villatakki - jotain ihan uutta ja vain itselle tehtyä.

    VastaaPoista
  16. Tuttua aikakautta ja monet asiat samoja kuin omassa lapsuudessani ja nuoruudessani. Kiva lukea niistä!

    VastaaPoista
  17. Nyt peikko vastasi, tosin se teki siihen omat säännöt :)

    VastaaPoista
  18. Mk,
    Totta eipä niitä synttäreitä kovin maalla juhlittu. Saattoi olla jotain leivottua mehun kanssa.

    Rita,
    On mukava palauttaa mieleen niitä aikoja.

    Isopeikko,
    Kiitos peikko vastauksista. Ja säännöt olivat sinulla ihan omat kuin peikolle kuuluukin. Metsässähän eletään eri tavalla kuin täällä ihmisten kesken.

    VastaaPoista
  19. Sinun lapsuudenmaisemaasi on kuulunut joki - ja mäki, joka kummallisesti on vuosien myötä "madaltunut" kun sinne uudestaan kulkusi käy.

    Vaikka en ole kotoisin maalaistalosta, monista maatalon lapsista tuli läheisiä ystäviäni syystä, että Kuopion oppikouluista juuri Yhteiskouluun he jostain syystä tulivat. Koulumme lempinimi olikin tästä syystä "navetta"; tyttölyseolaiset sen antoivat. Jo pienenä tyttönä kunnioitin kovasti maalta tulleita luokkatovereitani ja ihailin heidän itsenäisyyttään. Asuivat jo 11-vuotiaasta kaupungin alivuokralaisasunnoissa. En tiedä kuinka paljon he ikävöivät kotiin, jonne pääsivät vasta lauantaina iltapäivällä. Varmaan se oli yhtä juhlaa.

    Luin hyvin vastaanottavaisena lapsuuskuvaustasi. Vastauksistasi kuultaa esiin miten tyytyväinen ja kiitollinen elämästäsi olet ollut ja olet.

    VastaaPoista
  20. Lastu,
    Maalaiselämä on opettanut minulle ahreruutta ja työn arvostamista. Lisäksi vanhempien perintönä kulkee oikeudenmukaisuus ja rehellisyys.

    Elämälle kiitos, sain siltä paljon, kuten laulussa lauletaan. Se pitää paikkansa.

    VastaaPoista
  21. Tätä oli mukava lukea.
    Kirjoitin juuri muistoistani, mietin vaan onko muistot tosia? Onko ne oikeita muistoja vai kerrottuja vai kuvien herättämiä muistivälähdyksiä.

    VastaaPoista
  22. Oli mukava kurkistaa lapsuuteesi.Tuo suuri perhe kiehtoo! Uteliaisuutta herätti muuttosi enon luo 11-vuotiaana? Mahtoiko koulu olla syynä?
    Kaanonin tavoin tuumaan, mitä oikeasti muistan? Omiin mielikuviin sekoittuvat valokuvat sekä toisten kertomukset. Ja kun kirjoitamme, haluamme luoda elämään juonen. Valikoimme muistojamme :)

    VastaaPoista