Ahneus on kuin vankila
Koskaan ei ole riittävästi
rahaa, tavaraa, aikaa,
menestystä, kiitosta, valtaa,
kunniaa, kauneutta, onnea.
Jatkuvasti kalvaa tyytymättömyys
mitä on tässä ja nyt.
On tavoiteltava lisää
enemmän jotakin - tässä elämässä
Sitten kun olen saavuttanut sen jonkin
vaihdan kurssia, muutan elämääni,
annan aikaa läheisilleni,
elän terveellisemmin, hidastan vauhtia.
Ahneus on luopumisen tuskaa,
pelkoa jostakin joka jo meni ohi.
Ahneus on kuin vankila,
sitten kun pääsen vapaaksi
onko jo liian myöhäistä..
******.
Valokuvatorstai-Runotorstai 185. haaste = Ahneus
Tämä oli aivan upea kokonaisuus ahneudesta - runo ja kuva. Todella, todella hieno!!!! Ihan paras!
VastaaPoistaTuo kuva on vaikuttava!!
VastaaPoistaHuomaan itsessäni ahneutta...niin kuten kirjoitit, luopumisen tuskaa...
Mikään ei todella riitä, jos etsii asioita itsensä ulkopuolelta, eikä mikään tuo onnea...
Hyvä runo!
Ahneus on todellakin vankila, kaventaa näkemystä.
VastaaPoistaHyvä runo.
Monella tavalla olen jäänyt ahneuden vankilaan. Tuo runo kertoi jo kaiken...
VastaaPoistaHieno ja niin paljon kertova runo ja kaunis kuva! Meitä ahneita taitaa olla paljon tänään liikkeellä.
VastaaPoistaHieno vastaus haasteeseen!
VastaaPoistaUpea kuva taas kerran! :)
VastaaPoistaOlet osannut pukea sanoiksi koko ahneuden kirjon. Hieno runo!
Tiina Linkama,
VastaaPoistaKiitos sanoistasi, ne hivelivät.
hanne,
Kiitos. Kuva on otettu maan alta ylös kohti taivasta.
Osuvasti sanoit myös, riittämättömyys voi tuhota onnen.
SusuPetal,
Ahneus kaventaa ja on vankila. Niin sen koen.
pappilan mummo,
Kiitos. Niin me kaikki olemme - vankilassa.
savisuti,
Kukapa ahneuden paheelta välttyisi.
Inkivääri,
Kiitos.
kipi,
Kiitos kuvan puolesta ja sanoistasi.
Hieno kuva ja sopii runon kera ahneuteen.
VastaaPoistaNiin totta. Ahneus on vankila. Kuva ja runo aivan loistavat!
VastaaPoistaTodella hieno kuva!
VastaaPoistaOsuvasti kuvattu ahneuttakin. Juuri noin se menee, koskaan ei mikään riitä. Ei varsinkaan itse, eikä oma elämä.
Kaiken kertova runo ja hieno kuva!
VastaaPoistaNäinpä totta. Aina hamutaan jotain saavuttamatonta, eikä huomata elää ollenkaan tätä hetkeä. Mikä on lopputulos? Sehän me tiedetään kysymättäkin :)
VastaaPoistaTaas kerran kaunis kuva ja runo on aiheeseen täydellinen :)
VastaaPoistaAjattelemisen arvoinen runo; ahneus on kuin vankila. Moni ei ennätä löytää iloa elämäänsä kun etsii sellaista mitä hänellä ei ole ja muilla on. Vaikka ilo piilee omassa sisimmässä.
VastaaPoistaKuva ja sana ovat yhtä tässäkin; hieno postaus.
VastaaPoistaTansku,
VastaaPoistakiirepakolainen,
Anskukka,
Famu falsetissa,
Zilga,
Kuvatar,
Kiitoksia kaikille erikseen kommenteista.
Ahneushan on yksi niistä seitsemästä perisynnistä. Tietysti se unohtuu kaiken sen etsimisessä ja haalimisessa, joka ei aina olisi niin kovin tärkeää.
Tuulento,
Sanoit just naulan kantaan.
Katriina,
Kiitoksia.
Aivan! Ahneus on kuin kuviteltu puutostila, kuin paranoidinen, aiheeton tyytymättömyys...
VastaaPoistaHyvin sanailtu ja kuvattu!!
Kutuharju,
VastaaPoistaKiitos.
Miksi ihmeessä ahneuden vankilaan niin moni halajaa? Vapaushan on kaiken onnen ensimmäinen ehto.
VastaaPoistaJa vapauden - ahneuden ikeestä irtipäästyään - kun kokee, taivas aukeaa.
Kuva on kuin herätys - jota runosi siivittää.
Ja vaikutus on: ei, sinne, ei ahneuden vankilaan. Niin hyvää tekee hyvä runo. Avaa oikean tien.
Lastu,
VastaaPoistaSitä minäkin ihmettelen, mutta onko jossain jotain parempaa, enemmän ja kauniimpaa.
Niin luullaan ja vankilassa ollaan.
Portit kuitenkin auki saa ja vapauteen ulos on mukava kiirehtää.
Kaikki on täällä jo sanottu, mutta sanonpa vielä että hieno runo ja kuva. Ahneus on eräänlaista bulimiaa. Kuten Kutuharju tuolla sanoikin, kuviteltu puutostila.
VastaaPoistaOlen sanaton. Hienosti kuvattu ja ajateltu!
VastaaPoista"Sitten kun olen saavuttanut sen jonkin..." Sitten olen onnellinen, ja alan elää.
VastaaPoistaJuuri niin! Aina on kuitenkin joku, jolla on enemmän kaikkea, jotakin jota minulta vielä puuttuu.
Ehjästi muotoiltua viisautta tarjoaa runosi hienon kuvan kanssa.
Sirokko,
VastaaPoistaHelka,
Marjattah,
Kiitoksia kommenteista.
Arleena,
VastaaPoistaKiitos tästä. Ihminen luulee, että sitku on sitä ja tätä, on parempaa. Onneksi itse on tavallaan päässyt (lue=joutunut) hiukan irti. On ollut jo luovuttava niin paljosta. Mutta lisää löytyy... aina.