keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Sorsien maailmassa

Kerron vielä lähipiiristäni, eläimistä, joita tapaan joka päivä. Ne ovat tulleet niin tutuiksi, että keskustelen niiden kanssa ja usein jopa ääneen. Tänäänkin kurkistin eteen ja taakse ettei kukaan ole kuulemassa. Eihän meillä mitään salaisuuksia ole,  mutta en halua saada höpisijän mainetta. Kyllä, ne vastaavat ihan oikeasti. 
Tässä kuvassa isä-sorsa on kiltisti taustalla, kun otin kuvaa rantakasvillisuudesta.   
Mukava, että vesi on vielä sulaa, saa polskutella. Tosin aika kylmää on, tuulee viimaisesti. Kvaak !  
Aikamoinen linssilude, yritin ottaa äiti-sorsan kuvaan mukaan, mutta sepä ei isä-sorsan kanssa tuppautunut samaan tilaan. Melkein juoksujalkaa polskutteli sivummalle.
Vielä edestä, pitäähän komea nokka näyttää. Hienosti noruu vesi. Nyt äiti-sorsien pariin.
Lienee niin, että äidit ovat tottuneet huolehtimaan ruokinnasta. Tässäkin sukelletaan syötävää veden alta. Tämä on hyvää harjoitusta ensi kesän poikueita ajatellen  Komealta näytät takapuoleltakin katsottuna.
Tuolla on vielä jotain, sen nappaan  suuhuni. 
Mekin osataan alittaa matala rima. Tämä on limboa. Ei mikään  ala-arvoinen suoritus, vaan taidokas akrobaattinen tanssi. 
Huomasin tänään, että naarassorsien nokat ovat kaikki hieman erilaisia, väritys on sama, mutta kuviointi  tai värialueiden koko vaihtelee. Jokainen oma persoonansa, niin tämäkin kaunis yksilö.

14 kommenttia:

  1. Kivoja sorsakuvia. Jäävätkö sorsat sinne talvehtimaan? Huolehditaanko niistä jotenkin?

    Kuulin, että Tukholman joutsenet ovat niin viisita, että tuntevat kellon. Tulevat aina kahdeksi tietopaikkaan, siellä tarjoillaan linnuille murkinaa.

    VastaaPoista
  2. Jos katsoo tarkasti, niin koirassorsien nokka näyttää keltaisen pitkäkuonoisen koiran päältä!

    VastaaPoista
  3. Ihania sorsakuvia! Minua aina säälityttää ne,kun tulee talvi ja mietin,miten ne tarkenevat.Helsingissä asuessa vietiin aina leivänpalasia niille talvella.

    VastaaPoista
  4. Oi, niin ihania ovat nuo kuvat minunkin mielestäni..
    KYLLÄ NE SORSAT YMMÄRTÄVÄT MEIDÄN KIELTÄMME..
    jOSKUS KAUAN SITTEN OLI YKSI KIELI, JOTA KAIKKI LUONNON LAPSET, NIIN IHMISET PUUT, KUKAT JA ELÄIMET YMMÄRSIVÄT...
    AIKUISET OVAT MENETTÄNEET TUON KANAVAN, MUTTEIVAT IHAN KAIKKI =)

    VastaaPoista
  5. Unelma,
    Kyllä ne ovat talven täällä, etsivät sulan paikan ja siinä värjöttelevät. Sulaa on yleensä kohdissa, missä laskevat pinta- ja perusvesiviemärit jokeen, ei (lika)viemäriputket, jotta ei joku luule, että ne jokeen lasketaan jätevesiä.
    Eläimet ovat yllättävän viisaita ja tottuvat ruoka-asioissa nopeasti paikkoihin,joista sitä saa.

    Magdaleena,
    Niin näyttää ihan siltä.

    Yaelian,
    Arvaa säälinkö minäkin. Talvella tulee annettua niille ruokaa silloin tällöin.

    hanne,
    Kyllä eläinten kieltä oppii ymmärtämään, kun tarpeeksi seurustelee niiden kanssa.

    VastaaPoista
  6. Onpas mieluisan näköinen sarja sorsista.

    VastaaPoista
  7. Arleena, niin minäkin puhun eläimille.

    Muistan kun kävin Tallinnan eläintarhassa, talvella, kun siellä ei ollut ketään muuta kuin minä, no joo, pari muutakin yksinäistä kulkijaa jossain. Siellä minä juttelin biisoneille, kameleille ja vuorikauriille. Juttelin tiikerille ja hylkeille ja yritin jutella myös jääkarhulle, mutta sen kanssa ei tultu juttuun.

    Välillä, kuten sinä, vilkuilin aina ympärilleni, etteivät ihmiset huomaa minua ja ala pitää minua outon höpisijänä.

    Koirilleni juttelen aina, vaikka tiedän, että tositilanteissa ei auta kuin todelliset komentosanat. Ja Latte, meidän karvapoika, se kuuntelee minua, ja joskus salaa uskon, että se ymmärtää paljon enemmän kuin mitä sen pitäisi.

    Vanhasta koirastani, Ronjasta en edes epäile. Se ymmärsi.

    --

    Niin ja pitkän kommentin loppuun: hienoja sorsakuvia!

    VastaaPoista
  8. Alimmainen kuva on erityisen hieno. Ihana sininen.

    VastaaPoista
  9. Zilga,
    Kiitos kommentista.

    Tiina Linkama,
    Meitä on siis ainakin kaksi samanlaista.
    Minä uskon myös, että eläimet ymmärtävät enemmän kuin edes tiedämme.

    Kiitos kommentoinnista.

    Ina,
    Kiitos, että kävit.

    VastaaPoista
  10. Vau,kivoja kuvia sorsasta,kaunis lintuhan se on,koirashan on yleensä komeampi,kuin naaras:)Mukavaa viikonloppua sinulle♥

    VastaaPoista
  11. Kuinka lähelle sorsat sinut oikein päästävätkään? Hieno kuvasarja.

    VastaaPoista
  12. On ilo lukea luonnonystävän tarinaa ja katsoa luonnonystävän kuvia. Kiitos!

    Sorsat ovat takuulla iloisia kun puhut niille. Ja me kun kerrot ja näytät meille. Tulee niin, niin hyvä mieli.

    VastaaPoista
  13. Tansku,
    Rita,
    Kaanon,
    Lastu,

    Kiitos mukavista kommenteistanne.
    Sorsatkin kiittävät - luulisin

    VastaaPoista