Epäreilusta reiluun

Olen maininnut jo useasti täälläkin, että rakastan suomalaista designlasitavaraa, eniten 1950-60-lukulaista. Useita tuon aikakauden tuotteita valmistetaan jälleen uustuotantona. Joitakin on valmistettu lähes viisivuosikymmentä.
Olen hankkinut 1980-luvun lopulla Aino Aallon suunnittelemat Aino-jälkiruokakulhot. Monella teistä on samaa sarjaa  lasit, niin myös minulla. Lasien kohdalla on menossa jo ties monesko sarja. Rikki menneiden ja kuluneiden tilalle olen ostanut uusia.
Noissa jälkiruokakulhoissa jokaisessa seitsemässä on pieniä lohkeamia sekä pohjareunassa että päällimmäisessä reunassa. (Suurenna kuvaa niin näet lohkeamat) Se kahdeksas on muuten vain aikoinaan särkynyt. Ostin joitakin vuosia sitten tilalle uudet, mutta säilytin vanhat. En tiedä miksi. Ehkä koin, että on epäreilua heittää niitä pois samoin epäreilua, että ne ovat pilalla.
Uusien kohdalla huomasin tekotavan hieman muuttuneen, reunat on "hiottu" huolellisemmin ja pohjaan on kaiverrettu Aino Aalto Iittala-teksti. Ainoastaan yhdessä kahdestatoista on pieni lohkeama.

Tänään asioin Hackman-Iittala outlet-myymälässä. Tein ensimmäiset joululahjaostokseni. Huomioni kiinnittyi Aino-kulhoihin. Kerroin kassalla lohjenneista kulhoistani ja totesin, että tekotapa on muuttunut parempaan suuntaan. Reunat ovat hiotumpia. Minua palveli erittäin aulis ja mukava myyjä. Ensin hän kyseli, miten olen pessyt kulhoja tiskikoneessa.  Todettiin, että juuri niin kuin pitääkin. Yllätyin positiivisesti, kun hän pyysi, että palauttaisin kulhot liikkeeseen ja katsotaan miten siitä jatketaan. Ajattelin tässä vaiheessa, että epäreilu saattaakin muuttua reiluksi. Mietin jo, että otan tilalle niitä uusia pieniä Aino-kulhoja.

Olen ostanut joitakin vuosia sitten Hackmanin suolamyllyn. Se on lojunut jo aika kauan rikkoutuneena kaapissa. Nyt ostin tilalle uuden. Kassalla maksoin ostokseni.
Olen liittynyt MyIittala-yhteisöön, joka arvostaa kestävää muotoilua kertakäyttökulttuuria vastaan. Tämän takia ja koska ostokseni ylittivät 100 euron rajan, minulle ojennettiin lahjaksi pieni vihreä Alvar Aalto-kulho. Miten iloinen yllätys, kiitin iloisena.

Myyjän kääriessä lahjapakettejani kerroin, että minulta on rikkoutunut  Hackmanin suolamylly ja ostin nyt tilalle uuden. Onhan se hieman epäreilua, että se niin pian meni rikki.
Niissä vanhoissa on ollut muovinen pyörä, se ei ole kestänyt, myyjä  kertoi. Onko se tallella. On, enhän onneksi sitäkään ollut heittänyt pois.  Nyt vien sen liikkeeseen ja tilalle saan uuden keraamisella rattaalla olevan myllyn. Nyt seurasi myllyreklamaation takia kuittien nollaus ja uuden kuitin teko. Ensi viikolla kulhojen ja myllyn kanssa liikkeeseen. Ehkäpä epäreilu muuttuu molempien osalta reiluksi.

Ystävällinen ja asiantunteva palvelu jätti hyvän mielen. Mielelläni menen uudelleen tuohon liikkeeseen. 

*******

Pakinaperjantai 207. haaste = Epäreilua !