Kotitaloa ei ole enää. Joki on sama, samoin puut sen reunoilla. Vuosikymmeniä jo olleet, välillä kaadettu, harvennettu ja perkattu. Kuitenkin puut ovat nousseet samoista juurista uudelleen ja uudelleen. Tästä maisemasta muistan isän. Muistan äänen, askeleet ja hahmon. Isä on unohtumattomana mielessäni. Unissa, taka-alalla ja mielessä mietittävänä, muisteltavana. Ei koskaan poissa muistoista.
******
Mustaa ja valkoista 48. haaste = Muisto isästä
Näinhän se menee, isän tai äidin muisto säilyy muistoissamme aina:
VastaaPoistaHe elävät meissä, kunnes meitä ei enää ole, senjälkeen kukaan ei enää muista tavallista pientä ihmistä.
VastaaPoistaTapsu,
VastaaPoistaNiin se on.
Unelma,
Unohduksiin jää sukupolvi kerrallaan.
Tarpeeksi pitkälle kun mennään,
ei alkupää ole sukua ollenkaan.
Kun juurrumme kotiseutuumme lapsuusmaisemiimme niin ehkä samalla juurrumme sukuumme ja hahmotamme omaa paikkaamme sukupolvien ketjussa.
VastaaPoistaOn kuvia jotka eivät koskaan haalistu, ne nousevat elävinä pintaan jonkun sanan, esineen, tuoksun, paikan muitustuttamana. Ja niin on hyvä.
VastaaPoistaKuinka sen rakkaan voisikaan unohtaa?
VastaaPoistaLapsuusmaisema muotoutuu ajan myötä sielun maisemaksi, johon tuntuu niin hyvältä silloin tällöin kurkistaa.
VastaaPoistaAina muistoiss. Kyllä.
VastaaPoistaDemetrius,
VastaaPoistaSe maisema on luja side eikä katkea.
Sirokko,
Tarvitaan vain pieni signaali, kuva, tuoksu tmv, joka nostaa kokonaisen muistojen vyöryn. Unet toimivat myös usein muistojen herättäjänä ainakin minulla.
Zilga,
Ei voisikaan.
aimarii,
Siinä maisemassa on helppo välillä levähtää.
kaanon,
Totta.
Kaunis jokimaisema ja muistot
VastaaPoistaKuvatar,
VastaaPoistaKiitos.
Kaunis muistelupaikka ja varmaan hieno kesän vehreydessä etenkin !!!!
VastaaPoistaLakritsipiippuja voi ostaa Tax Free myymälöistä, Tuurin kyläkaupasta, Halpahalleista joskus löytyy. Ne vaan on sellasis pahvirasioissa.
Nukke,
VastaaPoistaVäreissä on parempi minustakin.
Jaa niitä siis myydään vielä, jos kohdalle osuu ostan. Lakritsista pidän.
Kuva jostakin kotiin tai vanhempiin liittyvästä herättää ikävän ja herättää muistot.
VastaaPoistaMuistojen maisema, näkymään tallentunut isä. Tämä olikin erilaisessa lähestymistavassaan hieno.
VastaaPoistapappilan mummo,
VastaaPoistaKutuharju,
Kiitoksia kommenteistanne
Onko tämä myös oma mielenmaisemasi vai liittyykö nimenomaan isään?
VastaaPoistaOlen jostain lukenut, että he jotka ovat joen rannalla lapsuutensa viettäneet, rakastavat sitä maisemaa aina. Muistijälki on lähtemätön, joesta virtaa muistoja isästäsi sinulle aina. Kaunis on paikka, kaunis on muisto. PS Hiihtelitkö lapsena joen jäällä?
VastaaPoistaLiisa,
VastaaPoistaTämä on molempia.
Lastu,
Sanonta pitää kohdallani täysin paikkansa. Muistan aina ensimmäiseksi joen, kun ajattelen noita aikoja
Joen jäällä hiihdettiin, potkuteltiin potkukelkalla, luisteltiin, kun oli aurattu oma luistinrata. Mäentörmää laskettiin alas joen jäälle saakka.
Isä ei unohdu.
VastaaPoista