Tiistaiaamu alkoi sateella ja sitä jatkui koko päivän muutamaa taukoa lukuun ottamatta. Viisas matkailija tarkistaa hyvissä ajoin ennen retkelle lähtöä sään. En tehnyt sitä. Sadan metrin matka kohti bussipysäkkiä ja nopeasti takaisin noutamaan sateenvarjoa kasteli melkein läpimäräksi. Bussissa ei ollut enää huolta sateesta. Maisemat olivat sumuisen utuiset ja kosteat. Valldemosassa satoi rankasti, joten paras valinta oli paikallinen kahvila ja kuppi mustaa kahvia. Michael Douglasin Kulttuurikeskus samoin kuin Kartusiaaniluostarimuseo jäivät katsomatta. Säveltäjä Frederik Chopin vietti rakastettunsa George Sandin kanssa talven juuri tuossa luostarissa.
Valldemosan pääkatua reunustavat vanhat saarnipuut. Tämä kaunis kylä levittäytyy vuoristoon 425 metriä merenpinnan yläpuolelle. Matka jatkui upeiden vuoristomaisemien halki kiemurtelevaa tietä. Varovasti uskalsin katsoa alas syviin rotkoihin.
Rakentaminen ulottuu korkealle vehmaita vuoren rinteitä ylös huipulle saakka. Talot ovat vaalean terrakotan punaisia luultavasti kalkkikivestä rakennettuja ja espanjalaistyylisiä. Saaren peruskallio on kalkkikiveä.
Sade oli lakannut, kun saavuimme Puerto de Solleriin ja sen satamaan. Lähes kaikki meriliikenne on vapaa-ajanveneilyä, kuten veneistä voi päätellä. Kaunis, tiiviisti rakennettu kylä levittäytyy tämän merenlahtipoukaman rannoille ja ylös vuoren rinteille. Täällä olisi mukava viettää muutama lomapäivä.
Paikallisessa ravintolassa nautimme lomailijan lounaan. Kiertelimme kylän kujilla ihastellen kauniita puutarhoja. Täältä takaisin serpentiinitielle ja Solleriin.
Soller on vanha kaupunki, jonka sisääntulokadun päästä eteen avautuu kaupungin kaksitorninen Sant Bartomeun kirkko.
Yllättäen plataanipuiden takaa löytyy Modernin taiteen museo, jonne on maksuton sisäänpääsy. Jonoja ei näy, vaikka tällä hetkellä näytteille on asetettu Joan Miron grafiikkaa ja Pablo Picasson keramiikkaa. Muistin, miten tammikuussa palelimme Ateneumin edessä jonottamassa Picasson näyttelyyn. Nyt kävelimme sisään näyttelytilaan. Valvojia ei näkynyt vain turistit parveilivat ihastelemassa museossa. Picasson keramiikka oli minulle ennennäkemättömän uutta ja kaunista. Näytän teille kuvia teoksista toisessa postauksessa. Tämä rakennus on osa Sollerin rautatieasemaa, sillä nyt matkanteko jatkuu junalla.
Vielä kurkistus pikkukadun idylliin ennen junaan nousua.
Tramuntanan jyhkeä vuoristo suojaa myös Sollerin pikkukaupunkia.
Historiallista junakyytiä vuoristomaisemissa saimme tällä 1912 rakennetulla junalla, joka nyt kulkee sähköllä.
Palmasta kuljetaan halki Mallorcan kohti kotihotellia.
Näistä sinun ihanista kuvistasi tarttuu matkakuume. Kiitos, kun pääsimme mukaan. : )
VastaaPoistaOlipas ihastuttava retki, kiitos! Jään mielenkiinnolla odottamaan postaustasi modernin taiteen museosta.
VastaaPoistaKivan näköistä. Olen käynyt samoissa paikoissa 60-luvulla. En ihmettele, että Chopin halusi viettää siellä aikaansa. Ylellistä on saada tutustua Miron ja Picasson töihin jonottamatta!
VastaaPoistaAi niin, Blogissani on sinulle haaste.
Melkein jo kuin olisi itse siellä käynyt. Ja vielä ilmaiset taiteet kaupanpäälle! Siellä siis sai ottaa kuviakin.. niitäpä odotetaan.
VastaaPoistaOn siellä kaunista. Yllätykset ovat matkallakin tervetulleita. Olisipa hauska nähdä tuo taidemuseo aarteineen.
VastaaPoistaHuokailee täällä.....! Matkakuumetta on ilmassa, mutta minä toivon aurinkoa, no okei saa sataa, mutta VAIN yhtenä päivänä.
VastaaPoistaIhania kuvia, sanoin jo pojille, että lenkkarit mukaan, siellä patikoidaan, eivät olleet innostuneista, kuului vaan murahtelua...:=) heh..
Tarjoat kaikille aisteilleni elämyksiä. Nautinnolla seurasin matkankulkua. Ymmärrän heitä jotka talonsa vuoren rinteelle rakentavat. Kun katsoo kauas, saa nostaa pään kohti horisonttia ja unohtaa asiat joille ei mitään mahda ja nähdä ne mihin voi vaikuttaa ja elämäänsä rakentaa.
VastaaPoistaKaunista, niin kaunista.
Parasta matkustamisessa onkin kuvat ja muistot...
VastaaPoistaAstuin sisään kuvaasi Valldemosan pääkadusta, ja jäin siihen vaeltelemaan. Niin mukavaa, ei vaivaa nälkä, ei jano eikä päinvastoin. Kiitos kuvista :)
Tänä sateisena ja myrskyisenä päivänä seurasin ilolla retkeäsi. Odotan mielenkiinnolla pääsyä taidemuseoon.
VastaaPoistaUnelma,
VastaaPoistaKiitos, että tulit mukaan.
Rita,
Taidanpa laittaa jo tänään sen postauken
Ina,
Oli tosiaan kiva yllätys sinne taidenäyttelyyn.
Käyn katsomassa blogissasi. Kiitos jo etukäteen.
Sirokko,
Ei ollut kamerakieltoa. Otin kuten muutkin.
lepis,
Kaunista oli. Näytän kuvia.
Tuija,
Nyt oli jo niin lokakuuta, että sadetta saatiin. Ei se pahemmin haitannut.
Lastu,
Mukava, että olit mukana kuvieni myötä.
Marjattah,
Minusta kuvat herättävät uudelleen matkanvaiheet ja muistot.
Famu,
Tervetuloa, postaan tänään.
Kiitos, että tulit mukaan retkelle kuvien kautta.
Oi kiitos arleena kun sain olla mukana retkelläsi..
VastaaPoistaihania maisemia, ihania, taloja , kirkko, luostari..
Olen nähnyt elokuvan chopinin elämästä, olikohan tuo kuvattu mainitussasi luostarissa?
odotan myös innolla etenkin Miron taideteoksia.. Tykkään hänen iloisista, värikkäista , ihanan muotomaailman maalauksista..
myäs Picassoa odottelen..
ihana reissu sinulla..
haluaisin myös..
Hiihtolomalla matkustan vanhemman tyttäreni kanssa Itävaltaan laskettelemaan..mietimme pitkään, minne menemme...ja päädyimme alpeille..
Ei sade tuntunut lainkaan haittaavan, kun löysit niin paljon nähtävää ja koettavaa. Nautin saadessani katsella kaupunkikuvia, viihdyin pikku kujilla.
VastaaPoistahanne,
VastaaPoistaMukava, että kuljit mukanani näin virtuaalisesti.
Postasin näyttelykuvat. Miron tauluista en ottanut kuin kaksi kuvaa.
aimarii,
Kiitos, että kuljit mukanani.
Nuo historiaa huokuvat vanhat kylät ja kaupungit ovat kauniita ja tunnelmallisia.