Viikonloppuna tein matkan tutuille tanhuville. Kun katselin kuvia huomasin, että sillat ja joki on kuulunut moniin elämänvaiheisiini. Tässä maisemassa vietin monet lapsuuteni kesät ja kolme kokonaista vuotta. Tuolla sähköjohtolinjojen alla virtaa joki. Nyt se on jäässä, mutta kesäisin juuri noiden puiden välissä on uimaranta, jossa kävin uimassa. En tiedä kulkeeko uimarantaan enää ketään. Kylä on tyhjenemässä. Lapsia on enää muutama ja nuoret muuttavat aikuistuttuaan pois. Alkuperäisiä vanhoja pohjalaistaloja on enää viisi. Loput kylän talot on rakennettu 1960-1980-luvuilla. Kauniilla koivikkomäellä ollut koulukin on hajotettu jo vuosia sitten.
Tästä käännytään tutuille tanhuville. Niitä kahta komeaa pohjalaistaloa, joissa serkkuni asuivat, ei ole enää. Muistan ne talot, katselin niitä Enolan ikkunasta yli joen.
Iso-oja laskee jokeen. Tällä kohtaa se ylitetään siltaa pitkin. Näkymä on utuinen lumisateen takia, mutta tuttu.
Lato on paikallaan. Sen takaa aukeavat marja- ja hirvimetsät. Olen noutamassa hirvenlihaa. Metsästysseuralla on tapana antaa lihaa metsänomistajalle, jonka metsästä on kaadettu hirvi
Tässä oli ennen mäki, jota reunustivat korkeat kiviaidat molemmin puolin. Kiviaidat ovat painuneet osittain maahan ja mäki on jostain syystä madaltunut lähes tasaiseksi. Taaempana on taas yksi silta. Se ylittää kosken. Sitten olenkin jo serkkujen pihalla. Mutta tuolla asuvat vieraat ihmiset.
Tuttu näkymä yli peltojen ja joen. Kaunista on talvellakin kuin myös kesällä.
Voi, ihanaa taas virtuaalimatka sinne lumiseen Suomeen.
VastaaPoistaKauniita on maisemat, vaikka aina surku, kun vanhoja kauniita rakennuksia puretaan. Mutta ei kai tosiaan mikaan ihmisen rakentama ole ikuista.
Heippa Arleen, samoja mietteitä on minulla myös kun käyn kotitanhuvillani Rantasalmella, jotenkin niin surullista, silloin kun minä olin lapsi ja nuori, maalla oli paljon lapsia ja isoja perheitä, nykyään siellä on joka toinen talo autio ja vain vanhempia ihmisiä. Meidänkin kyllällä oli parhaimmillan kolme kauppaa, nyt ei ole yhtään. Kaikki uimapaikat joissa kävimme ovat kasvaneet umpeen tai puut ovat kasvaneet niin suuriksi , ettei enää aurinko paista sinne. Itse en voisi enää asua siellä, sitä olen joskus ajatellut, ja ollut surullinen. Suurin osa minunkin koulukavereista asuu muualla.
VastaaPoistaMukavaa joulukuun alkua sinulle, huomenna kuule saisi avata eka luukun, mutta eipä mulla ole kalenteriakaan, eikä lapsetkaan enää halua suklaakalentereita (joista muuten söivät muutaman ekan päivän aikana kaikki suklaat).
;=) ompas surkeaa...
Mukava oli nähdä lapsuuden seutuasi talvisella asulla. Miten paljon lunta onkin jo tullut! Täällä kun vaan jatkuvat lämpimät säät...
VastaaPoistaItkupilli,
VastaaPoistaTäällä on nyt kaunista, puut huurteisia ja maassa valkoista lunta.
Vanha ja hyväksi koettu ja rakennettu hävitetään, tilalle ei ainakaan parempaa tule. Ja maalaismaisemaan ei aina sovi ne yltiöromanttiset rakennukset. Pohjalaistalot olivat komeita.
Tuija,
Niin se sama tyyli ja kato jatkuu kaikkialla. Maatalousyritykset ovat pian katoavia yrityksiä. Toivottavasti saadaan ruokaa omista pelloista vielä pitkään.
Maisemat ja näkymät muuttuvat tiuhaa tahtia sitä mukaa kun väki kylistä vähenee.
Ei ole meilläkään joulukalenteria. Tosin tänään postissa niitä myytiin -40% ja oli aivan hilkulla etten ostanut.
Yaelian,
VastaaPoistaSiellä lumi onkin harvinaisuus.
Jopas myräkässä pyörähdit! Lapsuuden kulmilla on todella terapeuttista käydä toisinaan. Vaikka kaikki näyttäkin niin paljon pienemmältä kuin silloin muinoin.
VastaaPoistaLämmöllä kirjoitit ja kuvasit lapsuutesi maisemaa, oli mukava lukea.
VastaaPoistaKun kuviasi katsoo, tuntuu uskomattomalta, että on vasta marraskuu.
VastaaPoistaNiin talvista, niin talvista.
Maisema näyttää niin erilaiselta talvipuvussa kun ei enää näe vesiä. Lapsuuden maisemissa on aina mukava käydä, vaikka muuttuisivatkin. Ja hauskaa, miten mäet ja kalliot painuvatkin maan sisään mataliksi :D
VastaaPoistaSaman muuten tekevät vanhat kiipeilypuutkin, nekin kutistuvat vanhetessaan, mutta eikö ihminenkin.
Kauniita kuvia. Kaikki muu säilyy, paits ne mäet mataloituu. Kukahan niitä tassaa :)
VastaaPoistalepis,
VastaaPoistaOli tosiaan lumisade, mutta se teki maiseman pehmeäksi.Syntyi kiva tunnelma
Unelma,
Kiitos. Aina nämä tutut maisemat saavat mielen herkistymään.
SusuPetal,
Tuolla on marraskuussa jo usein lunta. Täällä Lounais-Suomessa harvemmin.
Sirokko,
Talvi tosiaan muuttaa maiseman. Muistinkin nyt, että noilla pelloilla oli talvisin hiihtolatu.
Amalia,
Mäet tosiaan näyttävät kovin matalilta, ennen ne olivat jyrkempiä. No silloin olin tietysti huomattavasti pienempi kuin nyt.
Hieno kuvamatka. Lumista ja utuista postikorttimaisemaa.
VastaaPoistaLapsuuden maisemassa olo herkistyy, on jälleen se nuori tyttö joka eli keskellä tuttua ja turvallista.
Miten onkaan helmenharmaa talvinen lumisademaisema kaunis. Mukana katseessasi ovat lapsuudenmuistot, ja näet niin kesät, talvet, syksyt ja keväät - yhdellä kertaa. Muistot ovat lahja. Kannattaa palata lapsuuteen ja kohdata kaikki tunteet. Eletty ei häviä, pysyy mielen pohjalla, vaikka muutoksia maisemaan on tullut.
VastaaPoistaTotta: voiko olla kauniimpia taloja kuin uljaat pohjalaistalot. Toivon, etteivät ne kuole sukupuuttoon.
kaanon,
VastaaPoistaKun tarpeeksi harvoin käy lapsuusmaisemissa, mieli herkistyy ja muistot palaavat.
Lastu,
Maisema myös talvella on kaunis. Se herättää muistoja herkästi.
Pohjalaistalojen mittasuhteet ovat sopusuhtaiset ja kauniit. Hienoa talonpoikaistyyliä.
Aina on aivan erityistä käydä katsomassa vanhoja tanhuvia.
VastaaPoistaOnneksi asiat muuttuvat.
VastaaPoistaAika samankaltaisin tuntein itsekin kulkee lapsuuden maisemissa.
VastaaPoistaIhan parina viime vuotena lapsiperheitäkin on taas muuttanut kylälle.
Koulun lopettamista vain pahoittelevat kovasti.
Kauniin utuiset kuvat - eikös lapsuudesta tuttuja paikkojakin aina muistele noin, lämpimän pehmeästi.
Sirkka,
VastaaPoistaNe lapsuuden maisemat sykähdyttävät aina.
isopeikko,
Koskaan et muuttua saa - tunne on aina voimakas, kun näkee melkein kaiken jo muuttuneen. Eipä ole vaihtoehtoja.
Mk,
Se on jännä, että ne vanhat koulut koskettavat, silloin lapsena ei niihin kiinnittänyt oikeastaan mitään erityistä huomiota eikä nuoruudenkaan aikana.
Utuiset kuvat sopivat nappiin juuri tuolla hetkellä.
Matka lapsuuden maisemiin puhuttelee. Se nostaa esiin paljon muistoja. Ajan saatossa kaikki muuttuu ja joskus se kirpaiseekin.
VastaaPoistaTalvelta näyttää kuvissa.
aimarii,
VastaaPoistaNiin se on. Ja hyväksyttävä on, mikään ei ole kuin ennen.