Huomasin, että terassin nurkassa hiukan piilossa kyyhötti mehikasviruukku. Se näytti hyvin terhakkaan vihreältä ja elinvoimaiselta. Keijunmekko taas terassipöydällä oli pienten tuholaisten kiusaama ja kärsineen näköinen. Päätin tehdä kukkavaihtoja. Siirrän keijunmekon ulos ruusupensaan juurelle, jospa se siellä tervehtyisi ja jopa talvehtisi, kokeillaan.
Terassipöydälle siirsin mehikasvit. Muistaakseni en puhunut ääneen, mutta mielessäni totesin, että näyttävätpä niiden lehdet pullean vihreiltä ja kauniin ruusukkeisilta.
Aikoinaan väärään paikkaan eksynyt päivänsinen siemen on saanut rauhassa mellastaa ruukun päässä. Ja kyllä se onkin kasvanut oikein sydämmen kyllyydestä. Nyt pääsin levittämään sen lonkerot pöydän liinalle. Näyttää siltä, että liinan kuviot jatkavat vihreää kiemurtelua siitä mihin päivänsini päättyy. Nyt odotetaan vain kukkia. Yöllä ne puhkeavat ja aamulla niitä ihaillaan.
Näiden kukkien nimet ovat painuneet unholaan, nimitän niitä vain mehikukiksi. Ne varmaan talvehtivat sisällä. Pitää leikata syksyllä päivänsini ja jättää ruukkuun, saa nähdä nouseeko se keväällä kasvamaan.
Huomasin, että terassin nurkassa hiukan piilossa kyyhötti mehikasviruukku. Se näytti hyvin terhakkaan vihreältä ja elinvoimaiselta. Keijunmekko taas terassipöydällä oli pienten tuholaisten kiusaama ja kärsineen näköinen. Päätin tehdä kukkavaihtoja. Siirrän keijunmekon ulos ruusupensaan juurelle, jospa se siellä tervehtyisi ja jopa talvehtisi, kokeillaan.
Terassipöydälle siirsin mehikasvit. Muistaakseni en puhunut ääneen, mutta mielessäni totesin, että näyttävätpä niiden lehdet pullean vihreiltä ja kauniin ruusukkeisilta.
Aikoinaan väärään paikkaan eksynyt päivänsinen siemen on saanut rauhassa mellastaa ruukun päässä. Ja kyllä se onkin kasvanut oikein sydämmen kyllyydestä. Nyt pääsin levittämään sen lonkerot pöydän liinalle. Näyttää siltä, että liinan kuviot jatkavat vihreää kiemurtelua siitä mihin päivänsini päättyy. Nyt odotetaan vain kukkia. Yöllä ne puhkeavat ja aamulla niitä ihaillaan.
Näiden kukkien nimet ovat painuneet unholaan, nimitän niitä vain mehikukiksi. Ne varmaan talvehtivat sisällä. Pitää leikata syksyllä päivänsini ja jättää ruukkuun, saa nähdä nouseeko se keväällä kasvamaan.
Onpa kauniita kuvia ja kasvejakin, olen aina ihaillut ihmisiä jotka pystyvät kasvattamaan kauniin puutarhan, itse en todellakaan ole mikään viherpeukalo vaan tapan jopa kaktuksenkin! :D
VastaaPoistaKaunis blogi sinulla. ;)
Mehikasvit ovat jotenkin veikeän näköisiä.
VastaaPoistaMiehen äiti oli saanut mökkituliaisina vanhan alumiinisen rengaskakkuvuoan jonne oli istutettu erilaisia mehikasveja. Näytti aika hauskalta ja sopi hyvin mökin tunnelmaan.
Kukat ovat kauniita, mutta minä ihailen erityisesti valokuviasi. Jotenkin olen nykyisin erityisesti ihastunut lähikuviin. Läheltä katsottuna asiat ovat erilaisia. Kuten historia: aina on ihailtu ja luetettu koulussa vaan suurmiehistä ja sodista, mutta nyt kun mukaan on tullut mikrohistoria ja yksityisten ihmisten kohtalot historian käänteissä, moni historiankammoinen on kääntänyt kelkkansa.
VastaaPoistaOho! Taisi vähän lipsahtaa ohi aiheen.
Mehikukat näyttävät söpoiltä, vieläpä sellaisilta ettei ne kovin helpolla kuole (jos saavat liikaa tai liian vähän hoitoa).
VastaaPoistakazza,
VastaaPoistakiitos, että kävit blogissani. Tervetuloa taas käymään sieltä kaukaa NZ on haaveiden kohde, toteutuneeko - ken tietää.
kaisa,
VastaaPoistaAlumiinisia kakkuvuokia minäkin olen säilyttänyt, jos joskus keksisi niille käyttöä. Kukkia ja multaa on hyvä idea.
leijonainen,
VastaaPoistaNiin mikrohistoria vie ihmeset lähemmäksi jo tapahtuneita ja menneitä ajanjaksoja. Niihin on helpompi samaistua ja kokea asiat tutummin. Kukapa sitä suurmiehiin ja kuninkaisiin, sotapääliköihin haluaisi samaistua.
elegia,
VastaaPoistajust näin sopii tällaiselle hiukan impulssiiviselle kukkienhoitajalle.
Armahtavia kasvatettavia. Kiehtoo myös, että venkoilevat oman päänsä mukaan.