Suklaisia ajatuksia

Huomenna leivon Suomen parasta suklaakakkua, lienee maailman parastakin. Se voidaan arvioida  huomenna. Kovin paljon minulla ei ole vertailukohtia, koska kyseessä on  toinen suklaakakkuni. Muiden tekemien suklaakakkujen nautinnot eivät ole jääneet vertailukohdiksi mieleeni.

Suklaakakkuun tarvitaan aitoa puhdasta kaakaojauhetta ja myös tummaa ja vahvaa suklaata.  Kaakaojauhetta saadaan kaakaohedelmistä, jotka poimitaan käsin. Kaakaohedelmä on kolmekymmentä senttinen ja sen sisällä ovat kaakaopavut. Suurin osa kaakaosta  kasvaa Afrikassa, jossa pavut säkitetään ja rahdataan prosessoitaviksi  Eurooppaan ja Amerikkaan.  Siellä prosessoinnin kaakaomassa jauhetaan  kaakaojauheeksi. Suklaakakkuuni  kaakaojauhe  on kulkenut aika vaivalloisen ja pitkän matkan. Kakkuun tarvittavan tumman ja vahvan suklaan valmistamiseksi kaakaojauhe on pysähtynyt Fazerin tehtaille. Sieltä suklaa on  Keskon kautta kulkenut  siihen City-Markettiin, jonka maustehyllyiltä  tämän suklaan sekä kaakaojauheen ostin.

En malttanut olla avaamatta suklaata.  Tänään tarvitsin sitä jälkiruokaan. Sirottelin suklaaraastetta pannacotan mansikoiden päälle. Miten hyvää ja vahvaa eikä liian makeaa. En voinut vastustaa suklaanautintoa, lohkaisin pari palaa. Annoin suklaan sulaa hitaasti suussa, maku kuljetti ajatuksia.
Aivan sama suklaa kuin lapsena. Silloin suklaa oli harvinaista herkkua. Pinnistelin muistiani ja yritin muistaa milloin maistoin ensimmäisen kerran suklaata. Mitään hetkeä, päivää tai juhlaa ei tullut mieleeni. Sen sijaan muistin ensimaistiaiset appelsiinista, banaanista, tuoreesta kurkusta, jäätelöstä,  mutta ei suklaasta. Vain maku on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Se on ollut niin hyvää, että itse tapahtuma on syrjäytynyt pois mielestä.

Suklaa oli aikoinaan niin harvinaista  herkkua, että muistiin ovat piirtyneet hetket, jolloin tein sitä itse. Tilaisuus suklaatehtailulle syntyi , kun olin yksin sisarten kanssa kotona. Lupaan ei ollut mahdollisuutta, joten paras oli ryhtyä tuumasta toimeen. Kaakaojauhe oli ostettu kakkuihin ja kääretorttuihin. Nyt sitä hupenisi suklaakokeiluihin.

Ensin otettiin voita, sopivasti sokeria  ja viimeisenä kaakaojauhetta. Sitten kaikki sekoitettiin pikku kulhossa sileän kiiltäväksi massaksi.
Tämä suklainen massa nautittiin lusikalla erittäin hitaasti. Herkutteluhetket ovat syöpyneet sekä makuaistimuksena että tapahtumana mieleen.  Luvattomista puuhista ei ole tallentunut  mitään negatiivista. Luulen, että äidin saavuttua sanomista on syntynyt, mutta ne ovat pyyhkiytyneet muistista. 

********
Pakinaperjantai 223. haaste = Sininen ajatus