Ruotsista taas tuli mieleen kielivalinnat. Mitä useampia kieliä osaat, sen avarammalta ja turvallisemmalta maailma näyttää. Helppo on ymmärtää muita ja tulla itse ymmärretyksi. Koulutien alkaessa on pienen koululaisen valittava myös vieraat kielet. Todellisuudessa vanhemmat valitsevat. Kun on vara valita ei pakkoa tarvita. Ensimmäinen vieras kieli on tärkein kieli. Sen valintaperuste on kielen maailmanlaajuinen levinneisyys. Tällä kielellä pitäisi tulla toimeen melkein missä maailman kolkassa tahansa.
Pakkoruotsi on puhuttanut tähän aikaan. Suomi on kahden kielen maa, jossa ruotsi on toinen äidinkieli ja ensimmäinen kieli suomenruotsalaisille. Miksi siitä tehdään suomensuomalaisille pakkovalinta. Kaksikielisyys on lailla yksilöity ja turvattu. Ruotsia puhuva kansanosa ei häviä mihinkään, vaikka joka iikka ei sitä koulussa ensimmäisenä kielenä opiskele.
Pappi on präst-sanonnasta tuli mieleen kirkko keskellä kylää. Enää ei kirkko ole keskellä kylää. Näyttää siltä, että se on siirtynyt kylän reunalle, kummalle sen voi jokainen päättää itse. Maksan kuuliaisesti kirkollisveroni enkä aio erota kirkosta. Suomen luterilainen kirkko on hengellinen kotini ja turvani. Mutta moni asia minua ihmetyttää. Verorahani, joiden olen ajatellut menevän kirkon perimmäisten, raamattuun nojautuvien, tehtävien suorittamiseen, menevät aivan muualle. Rahan ja avun käytön painopiste suuntautuu maihin, metsiin, sijoituksiin ja toinen toistaan upeampien kirkko- ja muihin rakennuksiin. Siis materiaan, enkä tarkoita etteikö kirkkoja pidä rakentaa ja vanhoja vaalia, mutta kohtuudessa. Lähimmäisten hätä, laupeuden työ ja suvaitsevaisuus on jäänyt taka-alalle. Erilaiset opilliset kiistat ja ihmisyyttä loukkaavat jyrkät mielipiteet kuluttavat rahaa, aikaa ja voimavaroja paremmasta ja tärkeämmästä. Suutari pysyköön lestissään - sisältää totuuden siemenen.
Shakissa on musta ja valkoinen hevonen, kaksi kumpaakin. Hevosia siirretään kaksi askelta vaakaan, pystyyn tai alaspäin ja yksi askel sivulle. Miksi shakissa hevonen on saanut kulkeakseen tämän reitin.
Hevonen kulkee suoraan oikeaa tietä sivuille poukkoilematta. Hevonen osaa tuttuun kotiin jopa ilman ohjastusta, joten ohjastajalla ei ole huolta vaikka nukahtaisi kesken kaiken rattailla.
Mahtavan hyvin olet taas kirjoittanut,shakki taustalla;D
VastaaPoistaPakkoruotsi ei tänään enään ole niin tärkeä Suomessa kuin ennen,joten ihan hyvin se voisi ollakin valinnainen.
Hyvin sanottu, osaat laittaa viisaat ajatuksesi luettavaan muotoon.
VastaaPoistaJa hevosesta saa myös hyvää hevosmakkaraa!
VastaaPoistaJokaisen pitäisi kyllä opetella muutama sana ruotsia tässä kaksikielisessä maassa! Ei se muutaman vuoden ruotsinopiskelu mitään pakkoa ole, jos on, on meillä myös pakkouskonto ja pakkoa matematiikka jne.
Ihailen nykyista kieltenopetusta kouluissa muutenkin: kovasti on toista kuin viime vuosisadan puolivälissä. Ja englantia ei myöskään pidä väheksyä: se on kuitenkin kieli, jota edellytetään nykyaikana joka paikassa ja lähes joka ammatissa. Me vanhat saksanlukijakantturat sanomme kadehtien: Dake!
Yhteiskunnassa on pieniä ongelmia, mutta keskimäärin kaikki on hyvin!
VastaaPoistaYaelian,
VastaaPoistaKiitos. Hevosjuttuja hevosenpelkääjällä ei ole,joten tämä tai nämä tulivat vain mieleen.
Unelma,
Nuo ajatukset pyörivät mielessäni, nyt oli rakonen, että laitoin kirjalliseen muotoon.
Hymyilevä eläkeläinen,
Niinpä, kyllä sitä makkaraa hevosen lihastakin tehdään. Olen maistanut.
Kielenopetus on tosiaan toista kuin ennen. Omien lasteni kohdalla olen saanut sen huomata. Tosin englanti on opittu koulun ohella harrastusten, lehtien ja kirjojen kautta. Kielitaidosta on kiittäminen suurelta osin harrastuksia.
Savu,
VastaaPoistaNiin se on.
Itse olen täysin kaksikielinen, virallisesti ruotsinkielinen, samoin kuin koko perheemme, mutta en pätkääkään usko, että pakkoruotsi olisi hyvä juttu.
VastaaPoistaOn toki tärkeää, että peruspalvelut toimivat molemmilla kielillä ainakin niin kauan kun on ihmisiä, jotka eivät osaa suomea, ja heitä taas on yllättävän paljon vanhemmissa sukupolvissa. Toisaalta kieli on paljon syvempi juttu kuin se, millä hoidetaan käytännön asioita, ja jotta sille tasolle päästäisiin, tarvitaan paljon muuta kuin pakko. Uskon lujasti positiiviseen motivaatioon.
Pirkko,
VastaaPoistaJo sana pakko tuo negatiivisen sävyn asiaan. Minäkin uskon, että positiivisuus saa aikaan paljon enemmän. Vieraan kielen osaaminen yhdestä johtaa toiseen ja aivan luonnollisella tavalla.
Ruotsinkielisen seudun kasvattina ymmärrän kaksikielisyyden tarpeen hyvin ja olen tarvinnut sitä omassa työssänikin.
Täällä keskisessä Suomessa ei ruotsinkielellä ole tehnyt mitään. Pidän ihan hukkaan heitettynä sitä seitsemää vuotta, jotka siihen tuhlasin, olisi riittänyt kolmekin. En nimittäin koskaan oppinut puhumaan sitä häpeämättä, olisi opetettu edes riikinruotsia. Sen sijaan on kiva ymmärtää ruotsia pystyä lukemaan lehtiä ja blogeja.
VastaaPoistaTöissä olen tarvinnut englantia ja saksaa, nykyisin myös farsia, arabiaa ja ranskaa, joita en harmikseni osaa.
Tärkeintä on varmaan se, että me sanomme sen mitä tunnemme. Suomessa on suomenkieli ja välillä pitää olla outona :) Mennään, tunnetaan, tehdään ja ollaan näin vain joo..
VastaaPoistaKirkollisveroni minäkin maksan, ja samaa toivoisin kuin sinä: pois jonninjoutavista kiistelyistä, pois byrokratioista ja pytingeistä, ylirakentamisesta - sen sijaan enemmän laupeudentöitä ihmisten parissa, yhdessä kulkemista. Ihmisen osa on yhteinen. Ja usein ihmisen kärsimys myös. Jakajia, kuormien tasaamisia tarvitaan jotta jaksaa taivaltaa eteenpäin.
VastaaPoistaKielenopetus on toden totta muuttunut edulliseen suuntaan. Kun ajattelen sitä kouluajaltani - ja lasteni, niin ero on kuin yö ja päivä.
Yhdestä sanasta voi tulla paljon mieleen, jänniä nämä mielleyhtymät. En ole koskaan mennyt hevosella kirkkoon, mutta sellainen kuva tulee aina silmien eteen kun kuulen sanan hevonen, on jäänyt lapsuudesta vahvasti mieleen joululaulu kulkuset.
VastaaPoistaKivasti johdattelit ajankohtaisiin aiheisiin, samoilla ajatusviivoilla olen minäkin.
katriina,
VastaaPoistaMinusta ruotsinkielen taito tulee muiden kielien mukana, jos sen haluaa oppia.
Ummikko paikkakuntia lienee Kaskinen-Kokkola-akselilla ja Turun saaristossa aina Tammisaareen saakka. Siellä pärjää ymmärrettävästi huonommallakin ruotsilla.
Maketsu,
Kyllä, tunteiden ilmaiseminen on kaikkein tärkeintä, olkoon se kieli mikä tahansa.
Lastu,
Kirkosta ajattelet samoin kuin minäkin. Nyt tuli sopiva hetki kailottaa mielipiteet eetteriin.
Byrokratian ja hallintorakennel-
mien taakse huutavan ääni korvesta ei kuitenkaan kuulu.
Omien lasten kohdalla olen huomannut kielten opiskelussa samaa.
Maailmankattava sähköinen media on myös monille tehokas kielitaidon kehittäjä.
Sirokko,
Enää ei ole hevosia eikä rekiäkään, kuten ennen. Romanttista olisi vielä kokea rekiajelua.
Hevoset osaavat loikkia esteitä, peikko on käynyt näkemässä.
VastaaPoistaisopeikko,
VastaaPoistaKiitos vaan.
Hienosti kuljetit asiaa pakinassasi.
VastaaPoistaKirkollisverot olen aina maksanut, mutta mitään tietoa minulla ei ole, miten kirkko rahojaan käyttää. Olisikin kiinnostavaa, jos jonkinlainen selvitys varojen käytöstä julkaistaisiin - vaikka kirkon nettisivuilla.
Pakkoruotsi on kimurantti juttu: tietysti olisi hyvä, että kaksikielisessä maassa kaikki tulisivat jotenkuten juttuun molemmilla kielillä. Tuntuu vain siltä, että ruotsin puhumisen kynnys on niin korkealla, että siihen ei edes kahdeksan vuoden opiskelu anna valmiuksia. Tai siis uskon, että kieltä osataan, mutta sitä ei kehdata käyttää, koska suomenruotsalaiset osaavat sitä täydellisesti ja täsä seurassa suomalainen ei uskalla avata suutaan ellei ole sataprosenttisen varma siitä, että puhe tulee sujuvasti ja että ei tee virheitä.
Suomenruotsalaiset sen sijaan uskaltavat mongertaa vaikka miten hoono soomi tahansa - kenenkään häiriintymättä.
Ruotsin kielen kannalta olisi hyvä, jos kysymys ei olisi joko tai vaan sekä että. Seurueessa ei siis puhuttaisi joko suomea tai ruotsia vaan molempia sekaisin. Ei tehtäisi kieliasiassakaan kärpäsestä härkästä ;)
Ina,
VastaaPoistaMinulle kirkollisveron kassavirta ei ole avautunut oikein koskaan. Se näkyy vain sijoituksina ja rakennuksina. Eikä siihen raamattua tarvita. Raamatun sanoma se tärkein on ja hengellinen apu ja taloudellinen apu niille , jotka hädässä ovat.
Samaa mieltä, että ruotsin kielen opiskelussa ei se pakko ole päämäärä, vaan itse kieli. Uskon, että se opitaan muiden kielten lailla ilman pakkoa. Ja käytetään sekä että-tavalla.