Ensin oli ajatuksena kävelyretki auringossa, muutin suunnitelmaani. Otin lapion kauniiseen käteen ja harjoitutin lihaksiani lapiotöissä. Aurinko on jo muutaman päivän urakoinut lumen sulatuksessa. Autoin aurinkoa ja levittelin ojankaivuun menetelmällä lunta juuri sen kukkapenkin päältä, jossa aikaisempina keväinä krookukset kukkivat jo maaliskuulla. Ericat ovat selvinneet yllättävän hyvin talvesta.
Eilen iltalukemisena olin aloittanut
Nathalie Sarraute Lapsuus kirjaa. Rehkimisen jälkeen istuuduin terassille aurinkoon ahmimaan D-vitamiinia ja lukemaan tuota kirjaa. Kirjailija kertoo lapsuudestaan, ensimmäinen muisto on jo alle 3-vuotiaana piirtynyt mieleen. Tunsin heti alusta lähtien jotain samaa omasta kohtalostani, vaikka olosuhteet ja aikakausi ovat täysin erilaiset. Pidän tästä kirjasta, pysähdyn lukiessani miettimään usein omaa lapsuuttani. Sain mieleeni sen ensimmäisen muiston, olin silloin 3-vuotias.
Ihailin kansikuvaa, en löytänyt merkintää sen tekijästä.
Tuuli oli repinyt muutaman vaahteran oksan. Nostin ne maljakoihin, katsotaan tuleeko silmuja.
Sammal ruukuissa on elinvoimaisen vihreää, se elää.
Kauniita ruukkukukkia,etenkin tuo ensimmäinen.Mukavaa kun voi jo ottaa aurinkoa:) Minun ensimmäinen muistoni on hieman alle 2-vuotiaana.
VastaaPoistaIhania tuokiokuvia, elämänmakua. Lukuhetki kevätauringossa virittää muistosi. Saanko olla utelias: minkä muiston lapsuutesi varhaisimmalta ajalta palautuu kirjan äärellä mieleesi :).
VastaaPoistaSammal onkin hyvä talvikasvi, ikivihreä ja nättikin.
VastaaPoistaMinun muistoni alkavat 3-vuotiaasta,kun muutettiin omaan taloon. Olen yrittänyt kaivella esiin aikaisempiakin, mutta ei vaan nouse pintaan.
Kodikkaan näköistä on kuistillasi.
VastaaPoistaMinun varhaisimmat lapsuusmuistoni ovat ikäviä, koska ne liittyvät sotaan ja pommituksiin.
Yaelian,
VastaaPoistaEricat tosiaan ovat säilyneet kuin vastaistutettuina.
Sinulla on hyvin varhainen muisto.
Lastu,
Tänään oli tosiaan virkistävä päivä.
Muistan, kun 3-vuotiaana lähdin enon ja vaimonsa mukana heille, matkan muistan erityisesti. Se tehtiin hevosella, istuin tai puolittain makasin vällyissä reessä, oli talvipakkanen. Näin ylläni tähtitaivaan, ohitse vilahtivat metsät ja talot.
Kirjoitan tuosta ensimmäisestä lähdöstäni joko täällä tai proosankurssilla novellina.
Sirokko,
Olisivatko nuo muutot juuri niitä, jotka painuvat mieleen. Kirjassa Nathalien ensimmäinen muisto on myös muutto.
Unelma,
Tänään siellä oli lämmintä ja aurinkoista. Ajattelin, että olisi voitu syödä siellä, mutta luovuin ajatuksesta.
Sekä ikävät että tavanomaisesta poikkeavat asiat jäävät muistiin juuri noilta varhaisimmilta ajoilta.
Yritin muistella oliko minulla leluja, mitään ei niistä putkahtanut mieleen, ehkä niitä ei varsinaisesti ollutkaan.
Oih, miten ihanan vihreää sammalta ! Niin keväistä...
VastaaPoistaTuo sammaleen keruu täytyisi muistaa syksyllä ennen lumen tuloa, on se niin kaunista noissa ruukuissa.
VastaaPoistaEhkä muistutat meitä hajamielisiä?
Teillä on varmaan vähemmän lunta kuin täällä, sen lapioiminen on vielä liian iso urakka.
Aurinkoista viikon jatkoa!
sariw,
VastaaPoistaSammal tosiaan tuo vihreänä kevään tunteet
Mk,
Sammal on ollut tosiaan mukava talven piriste ruukuissa ja vieläkin niin kauan kuin lunta riittää.
Samoin, aurinko on tosiaan paistanut kiitettävästi.
Kevättalven aurinkoa ei voi koskaan nauttia liikaa ;O) Minäkin tarkenin hetken istua terassilla, kun olin lapioinut kunnon kuopan pyykkitelineen alle. Tykkään, kun saa lakanapyykit ulos jo!
VastaaPoistaNiin minäkin, oli hieno keväinen ilma!
VastaaPoistaVarmaan onkin hyvä kirja tuo, mitä olet lukemassa, ja jos se tuo omia lapsuusmuistoja mieleen, niin se ON hyvä kirja.
VastaaPoistaMutta mua ihmetytti noi sammalpurkkisi, onko ne tosiaan pysynyt koko talven vihreenä niissä purkeissaan?
Oli hienon näkönen ikkunalauta sulla siinä, oli vähän Japanilaista..tuli mieleen heidän kasviasettelunsa.
Kesän lapsi,
VastaaPoistaOn tosiaan ollut kaunista aurinkoista muutaman päivän, näin se kevät tulee.
Ari,
Samaa aurinkoa otettiin.
Harakka,
Luinkin sen jo ja oli mieluisa lukukokemus, vaikka muistelot sattuivat noin sata vuotta taaksepäin. Mutta mihinkäs se lapsuus olisi muuttunut.
Sammaleet ovat kestäneet tosiaan yllättävän hyvin kuin vastapoimittuja.