sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Aarteeni on perintöpiironki

Piironki on 1800-luvun lopulta. Olen saanut sen isoäidin perintönä.
Piironki on täysin alkuperäisessä kunnossa. Väriltään se on tumman ruskea.
Piirongin käsittelyaineiden koostumusta en tunne.
Siinä on klaffiovi ja sen takana pieniä laatikoita.
Piirongin sisällä on isoäidille kuuluneita kirjoja sekä isoäidin adressit.
Muitakin aarteita löytyy piirongin päältä.
Siellä on vihreä kukin koristeltu ompelulipas 1940-luvulta, perintönä enoni vaimolta.
Iso okran keltainen pullo on Helena Tynellin designia 1960-luvulta.
******************************
Mustaa ja valkoista 65. haaste = Aarre

27 kommenttia:

  1. Rakastan noita vanhoja piironkeja! Raskaita kuin mitkä, mutta niin komeita katsella.

    VastaaPoista
  2. Kaunis piironki! Historian tietämys huonekalun elämänvaiheista lisää roimasti se arvoa.

    Tuohon aikaan on tehty mielenkiintoisia maaliseoksia ja harmiksi ovat hiljaisena tietona aika pitkälti poistunut meidän tiedoista.

    VastaaPoista
  3. Tyylikäs ja muistorikas Aarre. Mitähän kaikkia tärkeitä papereita noissa laatikoissa on vuosien saatossa säilytettykään.

    VastaaPoista
  4. ONpa sinulla kaunis ja täynnä tunnearvoa oleva aarre!

    VastaaPoista
  5. Paljon yksityis kohtia hienoa vanhaa käsityötä iLike :)

    VastaaPoista
  6. Upea, painaa varmaan kuin synti -ei kovin kiva muutossa!

    VastaaPoista
  7. lepis,
    Raskas se onliikutella, mutta tuossa taitaa pysyä aika kauan.

    Nin,
    Totta, selailen joskus kirjoja, ovat uskonnollisia. kuten isoäidille sopikin.

    Amalia,
    Pohjalaista kädentyötä.

    Marie E..,
    Tunnearvo ja muistot ovat arvokkaita esineissä
    Meillä ei onneksi ole aikomusta käsitellä tuota piironkia mitenkään, ajanpatina saa näkyä. Pölyjä vain pyyhin.

    Pekka,
    Luulisin, että aikoinaan monenlaisia talon papereita sekä tuossa piirongissa että isossa arkussa, joka on veljelläni.

    Irmeli,
    Niin on.

    Yaelian,
    Ajattelin nostaa tämän esineen aarre-haasteeseen. Se oli ensimmäisenä mielessä.

    Andy,
    Ja menneen ajan tarinaa.

    Katjusha,
    Kiitos.

    SusuPetal,
    Painava on, mutta muutossa on raahattu aina mukana.

    VastaaPoista
  8. I-HA-NA! On todella kaunis ;) Minullakin on mummon vanha piironki, mutta se ei ole noin vanha eikä noin koristeellinen. Rakas se on ja tunnearvoltaan korvaamaton.

    VastaaPoista
  9. Ihana!
    Hienoa kun piirongin elo jatkuu...ei kierrätykseen ole joutunut....kin usein taitaa käydä.

    Tykkään myös vanhoista tavaroista ja huonekaluista.
    Kesäpaikassa ovat...

    VastaaPoista
  10. Elisa,
    Tunnearvo on se tärkein ja tarina.

    Liplatus,
    Antiikkipiironkeja siis yli 100-vuotiaita harvoin näkee kierrätyksessä, ne päätyvät antiikki- ja vanhain tavarainmyymälöihin.
    Mutta tämä on meillä ja toivotaan, että jälkipolvilla meidän jälkeemme.

    VastaaPoista
  11. Kaunis! Meillä on vähän samantyyppinen, ei kuitenkaan ihan noin fiini. Pidän klaffia aina auki ja klaffin päällä tuoreita kukkia tai edes jotain oksia. Piironki on kyllä yksi viimeisistä mööpeleistä , josta luopuisin.

    VastaaPoista
  12. Todella kaunis ja massiivinenkin piironki. Uskomatonta, että ihan alkuperäiskunnossa! Ennen tehtiin kaikki kunnolla, ja puusta.

    VastaaPoista
  13. Pirkko,
    Meillä on piironki eteisessä ja klaffia ei voi pitää auki tilan ahtauden takia.
    En luopuisi minäkään siitä.

    Sooloilija,
    Piirongissa näkyy ajan patinaa, mutta iän huomioiden se on säilynyt todella hyvin.
    Ennen tehtiin käsityönä kestäviä kalusteita.

    VastaaPoista
  14. Perintöpiironkia parempaa aarretta saa hakea. Se, että perintöpiirongissasi on tallella isoäidin kirjoja ja adresseja, tekee siitä yhä arvokkaamman. Perintöpiironki on samalla sekä esine että sukutarina. Toivon perintöpiirongillesi hyvää tulevaisuutta!

    VastaaPoista
  15. Lastu,
    Kiitos.
    Ajattelen samoin kanssasi.

    VastaaPoista
  16. Tuo on hieno! Rakastan vanhoja esineitä ja huonekaluja itsekin. Ihanaa kun tuota sinun piironkia ei ole kukaan erehtynyt "kunnostamaan".

    VastaaPoista
  17. Upea piironko, kelpaisi minullekin. Tykkään vanhoista huonekaluista ja tavaroista paljon enemmän kuin uusista. Vanhoissa on jotain mystistä voimaa ja tunnelmaa!

    VastaaPoista
  18. Impi,
    Piironki on saanut olla aina "kotona" siksi sitä ei ole pilattu.
    Pinta on myös osa esinettä, sen muuttaminen väärään suntaan pilaa tosiaan vanhan esineen.

    Elegia,
    Vanhoissa esineissä siirtyy elämän jatkumo.

    VastaaPoista
  19. Todella kaunis esine !!! Piirongeissa on jotain arvokasta, majesteetillista niitten muotoilussa. Kaunista vanhaa käsityötä !!!

    VastaaPoista
  20. Sulla onkin sellanen aarre,. ettei ihan kaikilla olekkaan, ja aarteita siellä on lis'ääkin, hienoja kaikki.
    Mä tykkään myös vanhoista huonekaluista, ne on kunnolla tehty , taidolla ja tunteella.

    VastaaPoista
  21. Ihana aarre tuollainen klaffipiironki! Hienoa, että vielä alkuperäisessä kuosissaan.

    VastaaPoista
  22. Nukke,
    Niissä on jykevyyden tuomaa arvokkuutta.

    Harakka,
    Lujaa tekoa ovat.

    Rita,
    Se on vähän arvokkaampi, kun ei ole muutettu mitenkään alkuperäisestä.

    VastaaPoista
  23. Kiva lipasto! Minulla on vähän samantapainen, isäni sedän perintöä :-)

    VastaaPoista
  24. No niin, siis minä olin anonyymi.

    VastaaPoista