torstai 24. maaliskuuta 2011

Runon synty - Valokuvana Puu

Kaunis  aamu, aurinko paistaa.
Runoilija herää.
Nouseppas runoilemaan,
puuro on valmista,
kuuluu keittiöstä.

Kohta rupiaa tulehan runua,
puuron jälkeen,
ajattelee runoilija.
Napsauttaa runosuonta.
Naps. Vaimeaa surinaa.

Edessä valkoinen paperi,
lyijykynä, käsi, joka ei liiku.
Käskyä ei kuulu,
ajatukset ovat kadonneet
tuntemattomaan.

Tukossa koko runosuoni.
Aamupäivä matelee,
runosuoni ei aukea.
Runoilija  miettii, maanittelee,
keksii sanan ja toisen – ei runoa.

Lounaan jälkeen se aukeaa
päättää runoilija.
Punaviini virrat vyöryttää.
Runoilija kaataa punaviiniä suoneen.
Ramasee, ottaa torkut runoa ennen.

Tulee ilta – ei runon runoa.
Yöllä unessa aukeaa.
Runoilija löytää suonen pään,
katselee koko runon. Jo pulppuaa.
Tulee aamu –  runo on kadonnut.

Jonakin päivänä  ihan itsekseen,
pyytämättä, ennalta arvaamatta
virtaa runosuoni.
Käsi kuljettaa  lyijykynää.
Valkoiselle paperille syntyy runo.

oooooooooooooooooooooooo
Runotorstai 200. haaste = Runo

********************************************************
Puu
Kuvaan Canon SX200IS digikameralla. Kameraan olen tyytyväinen. Se on riittävän hyvä tällä hetkellä valokuvaamiseen. Kuvauskohteeni oli tänään kävelymatkalta löytynyt puu vaaleansinistä taivasta vasten. Valitsen kuvauskohteeksi minua kiehtovat näkymät, esineet tai tilanteet. Juuri nyt paljaat puut ovat kauniita.
Minulle kuvassa on tärkeintä tunnelma, aihe ja puhuttelevuus. Toivon, että kuvasta syntyisi katsojalle pieni tarina.
Kuvani eivät ole  viimeisen päälle sliipattuja ja aseteltuja.  Kuvattaessa tärkein väline kameran lisäksi ovat omat silmäni. Luotan niihin enemmän kuin kuvankäsittelyyn.  Kuvakäsittelyssä käytän Picasaa, lähinnä se on viimeistelyä ja rajaamista.
ooooooooooooooooooooooo

Valokuvatorstai 200. haaste =
Kuva ja sen kuvausprosessi

34 kommenttia:

  1. Olen kanssasi samaa mieltä; juuri nyt puut ovat kauniita. Oksat ovat koruttomia, mutta kiehtovia.

    VastaaPoista
  2. Kaunista, niitä silmuja odotellessa!!!

    VastaaPoista
  3. Mukava runo ja kertomus!
    "Kohta rupiaa tulehan runua" en ole kuullut tätä pitkään aikaan

    VastaaPoista
  4. .. niin ja hyvä että muistutit tuosta runotorstaista

    VastaaPoista
  5. Postauksesi oli tupla-hieno; runo ja kuva ja runo kuvasta ja runo runoilijasta ja runo runon synnystä.

    Eihän ne parhaat synny käskemällä: herää ja ala runoilemaan. Tai ota hieno kuva.

    Niin me ajatuksia sisällämme kehittelemme, annamme niiden soljua ja kehittyä. Joku katoaa. Joku nousee ajatuksen pintaan.

    Kiitos Arleena aivan ihanasta vastauksesta haasteeseen!

    VastaaPoista
  6. Peikkokin kävi katsomassa :) Mutta ei taaskaan osaa sanoa mitään.

    VastaaPoista
  7. Teemu H,
    Puut ovat luonnon kaunistuksia.

    Pieni Lintu,
    Kyllä siellä jo silmuja on, pullistelevat jo.

    Ari,
    Pohojalaista sanontaa ei täällä Turussa kuulekaan.

    Tiina Linkama,
    Kiitos kommentistasi.
    Oli mukava lukea positiivista palautetta.

    isopeikko,
    Kyllä peikolla mielikuvitusta sanoihinkin on. Antaa tulla vaan lunta tupaan.

    VastaaPoista
  8. Noin runot syntyvät, pyytämättä, eivät houkutellen.

    Paljaat puut ovat todellakin valokuvauksellisia.

    VastaaPoista
  9. Voi, jospa minullakin joskus alkaisi "tulehan runua".

    VastaaPoista
  10. Se menee justiinsa noin, runo, kutsuttava sitä on mutta itse se päättää onko tullakseen vai ei, pysyykö vai katoaa, paperia ja kynä on oltava lähettyvillä kaiken varalta.

    VastaaPoista
  11. Ihanasti runoilit runon synnystä. En ole runoilija mutta joskus niitä vaan tulee eikä ne tekemällä synny. Puut ovat kauniita juuri nyt, ilman lumen painoa ja ennen silmujen puhkeamista. Keväistä vihreyttä odotellessa! :)

    VastaaPoista
  12. SusuPetal,
    Niin ne runot tulevat.
    Puita tulee ihailtua joskus niin, että niskaa särkee.

    Unelma,
    Joskus on uskallettava antaa tulla vain mitä mielestä ryöppyää.

    Sirokko,
    Joskus tulee hyvä idea ja jos sitä ei heti ylös laita ei muista sitä parasta jujua enää.

    savisuti,
    Kun on tullakseen, niin antaa tulla vaan. Pidätellä ei kannata. Kritiikki on sitten muiden asia. Eikä sekään niin vaarallista ole.
    Puilla on vuodenaikojen mukainen rytmi, aina uutta ja kaunista.

    VastaaPoista
  13. Löytyihän se runosuoni tuolta.Hyviä kuvia olet ottanut kamerallasi;kuvasi ovat aina hyviä:)

    VastaaPoista
  14. Runo puhkeaa silloin kun puhkeaa, vaan on hieno kertomus - ja Kuva!

    VastaaPoista
  15. Yaelian,
    Kiitos käynnistä ja kommentista.

    pappilan mummo,
    Se on niin, inspiraation runoilu vaatii.
    Kiitos käynnistä.

    VastaaPoista
  16. Sepä se. Joskus tulee runoa kuin aamiaispuuroa, pakottamatta, käskemättä. Joskus taas sitten ei. Ei sitten millään. Mutta omaat näkemisen ja sanomisen lahjan, siitä olkaamme onnellisia. ja eikös ole kiva, kun ei tarvitse "kätkeytyä" pöytälaatikkoon, on pelit ja vehkeet, nämä kivat kanavat. Saa jakaa iloa, välillä surua...

    VastaaPoista
  17. Valkoinen, tyhjä paperi on ehkä liian vaativa.
    Runot haluavat pulpahdella omia aikojaan, pyytämättä ja arvaamatta.
    Siinäpä niiden viehätys lieneekin.

    Paljaita puita vasten taivaankin sävyt pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

    VastaaPoista
  18. Upeaa ja kutkuttavanlaista kerrontaa, joka lopulta saa runopuun oksiston loistoon :)

    VastaaPoista
  19. Kaunis luontokuva missä pienetkin oksat näkyvät hyvin ku ne on tarkennettu ja puu tosiaan kertoo pitsimäistä, kaunista tarinaa rungosta ja siitä versoavista oksista jotka kohoavat taivasta tavoitellen aurinkoa kohti !

    VastaaPoista
  20. Ihana runo!
    Valokuvatorstai taas vilahti minulta ohi, olenko laiskistunut?
    Kertomus kuvaussessiosta kiva ja innostaa minutkin ulos digin kanssa. Pitää vaan patterit taas vaihtaa :-) Niitä kuluu..

    VastaaPoista
  21. Runoilijan luomisprosessi kuulosti hyvin samanlaiselta kuin omanikin.

    VastaaPoista
  22. Puukuva on kauniin raikas. Kannattaakin luottaa omaan silmään rajauksien suhteen!

    VastaaPoista
  23. Kaunista käkkäräoksikkoa! ja runosi oli hauska...."napsautin runosuonta..."

    VastaaPoista
  24. Tästäpä tulikin mieleen, että lähtisinköhän kuvausretkelle hiihtoretken sijaan...
    nyt taas on aurinkoisempaa - hetki sitten pyrytti.

    VastaaPoista
  25. Maketsu,
    Kiitos.
    On tosiaan hieno juttu, että saa kirjoittaa muillekin kuin vain itselle. Kiitos vaan tekniikalle ja linjoille, jotka kuljettavat tekstiä tuutin täydeltä.

    Mk,
    Totta, runot napsahtavat esiin oivalluksina yllättäen.

    tuulentukka,
    Kiitos, huomiosi oli hyvin osunut.

    Nukke,
    Puissa on elämän voimaa. Minusta jokaisen kodin ikkunanäkymässä pitäisi olla vähintään yksi kasvava puu.

    Anna,
    Kiitos. Tänään tuuli aamusta aika tavalla, mutta hieman on jo seestynyt. Tuulee edelleen. Tuulinen sää ei ole paras luontokuvaretkelle.
    Minulla on kamerassa akku, jota lataan aina kun merkkivalo ilmoittaa virran olevan loppumassa.

    Careliana,
    Kyllä se vain tuolla kaavalla kulkenee lähes kaikilla.

    Elegia,
    Kiitos.

    kaanon,
    Elävä puu, virtaa täynnä on kaunis.

    kiirepakolainen,
    Kiitos. Semmonen se runosuoni on, siellä virtaa inspiraation virta.

    tanssiva harmaa pantteri,
    Täällä oli yöllä pyryttänyt ja aamulla tuuli aika lailla. Lumi pöllysi. Nyt on kaunista kun valkoinen lumihintu peittää likaantuneen lumen. Sopivaa kuvaamiselle.

    VastaaPoista
  26. Luova mieli on oikukas. Se ei toimi käskien, sen tietää jokainen runon rustaaja.

    Kuvassasi puun alastomuus on kaunista, jotenkin hyvin valokuvauksellista

    VastaaPoista
  27. Kyllä tulikin niin hieno runo lopulta kuitenkin.
    Mutta niin se vaan on , ettei sitä tekstiä aina synny tosta vaan, se tulee silloin kun se itse haluaa tulla!
    Kaunis kuva myös!

    VastaaPoista
  28. Olet monipuolisesti lahjakas nainen; kynä ja runo juoksivat toistensa perään ja runo jäi vihdoin kiinni!

    VastaaPoista
  29. aimarii,
    Ei toimi käskien eikä maanitellen. Kiitos sanoistasi.

    Harakka,
    Niin se on. Kiitos käynnistäsi.

    kaari3,
    Tuollaista se on hakemista ja joskus nappaa.

    VastaaPoista
  30. Joskus pukkaa "runua", toisinaan taas ei.

    VastaaPoista
  31. helanes,
    Sitäpä sitä.

    Anja,
    Ei sitä aina tule, ehkä se onkin parempi ympäristössä olevia muita ajatellen.

    VastaaPoista
  32. Pidin viimeisestä säkeistöstä..ja kuvasta

    VastaaPoista