Runon synty - Valokuvana Puu

Kaunis  aamu, aurinko paistaa.

Runoilija herää.

Nouseppas runoilemaan,

puuro on valmista,

kuuluu keittiöstä.

Kohta rupiaa tulehan runua,

puuron jälkeen,

ajattelee runoilija.

Napsauttaa runosuonta.

Naps. Vaimeaa surinaa.

Edessä valkoinen paperi,

lyijykynä, käsi, joka ei liiku.

Käskyä ei kuulu,

ajatukset ovat kadonneet
tuntemattomaan.

Tukossa koko runosuoni.

Aamupäivä matelee,

runosuoni ei aukea.

Runoilija  miettii, maanittelee,

keksii sanan ja toisen – ei runoa.

Lounaan jälkeen se aukeaa

päättää runoilija.
Punaviini virrat vyöryttää.

Runoilija kaataa punaviiniä suoneen.

Ramasee, ottaa torkut runoa ennen.

Tulee ilta – ei runon runoa.

Yöllä unessa aukeaa.

Runoilija löytää suonen pään,

katselee koko runon. Jo pulppuaa.

Tulee aamu –  runo on kadonnut.

Jonakin päivänä  ihan itsekseen,

pyytämättä, ennalta arvaamatta

virtaa runosuoni.

Käsi kuljettaa  lyijykynää.

Valkoiselle paperille syntyy runo.

oooooooooooooooooooooooo
Runotorstai 200. haaste = Runo

********************************************************

Puu

Kuvaan Canon SX200IS digikameralla. Kameraan olen tyytyväinen. Se on riittävän hyvä tällä hetkellä valokuvaamiseen. Kuvauskohteeni oli tänään kävelymatkalta löytynyt puu vaaleansinistä taivasta vasten. Valitsen kuvauskohteeksi minua kiehtovat näkymät, esineet tai tilanteet. Juuri nyt paljaat puut ovat kauniita.
Minulle kuvassa on tärkeintä tunnelma, aihe ja puhuttelevuus. Toivon, että kuvasta syntyisi katsojalle pieni tarina.
Kuvani eivät ole  viimeisen päälle sliipattuja ja aseteltuja.  Kuvattaessa tärkein väline kameran lisäksi ovat omat silmäni. Luotan niihin enemmän kuin kuvankäsittelyyn.  Kuvakäsittelyssä käytän Picasaa, lähinnä se on viimeistelyä ja rajaamista.

ooooooooooooooooooooooo

Valokuvatorstai 200. haaste =
Kuva ja sen kuvausprosessi