lauantai 25. syyskuuta 2010

Olenko minä hän

Kännykkä vingahti. Mies huuteli, katso viesti. Otin kännykän käteeni ja selasin viestin. Jostain syystä näppäsin puhelutietoihin. Tuijotin ruudun rivistöä, kolmantena komeili Arleena.  Hei, olet soittanut Arleenalle.  Kuka se on, minä en ainakaan tunne ketään sen nimistä.

Se on vain eräs, jonka tunnen aika hyvin, sanoi mies nauraen.
Sillä sekunnilla repesin. Enkö tunne itseäni, tarkemmin sanottuna blogipersoonaani. Olet sitten tallentanut numeroni blogipersoonan nimellä.
Eikö se ole hyvä idea. Kun valitsen Arleenan, on kuin soittaisin vieraalle naiselle, mies naureskeli.

Onko blogimaailma luonut minusta kakkospersoonan. Oma ja blogipersoona. Jakaudunko tietokoneen ääressä nettipersoonaksi, joka leijuu jossain bittitaivaassa. On niin helppoa näyttää itsestä vain juuri se puoli, joka parasta on. Kertoa vain ne asiat, jotka haluaa tuntemattomille muille blogipersoonille kertoa. Miksi teen näin. Haluan jakaa yksityiselämäni perheeni, ystävieni, tuttavieni ja sukulaisteni kesken. Tuttujen keskellä on turvallista olla oma itsensä.
"Ollako vai ei olla, siinä pulma:
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk’ inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? – Kuolla, – nukkua,
Ei muuta; – luulla, uness’ että päättyy
Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,
Nuo lihan perinnöt, – se loppu hartaast’
Ois halattava." 
William Shakespeare  on kirjoittanut näytelmäänsä Hamletin sanottavaksi nämä kuolemattomat vuorosanat.
Luulen, että kuljen valitsemallani tiellä täällä blogimaailmassa. Ollako vai ei olla, siihen on helppo vastata.
Toinen kysymys kuuluisi ollako vai ei olla täällä, se on pohtimisen ja toisen postauksen aihe.
******
Pakinaperjantai 200. haaste - Ollakko vai ei olla

18 kommenttia:

  1. Mukava pakina, pysähdyin oikein ajattelemaan. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä olikin mielenkiintoinen pakina.
    Ollako vai ei, kas siinä pulma.

    VastaaPoista
  3. Hyvä pakina,pisti ajattelemaan.Jotkut haluavat jakaa itseään täällä netissä enemmän,jotkut taas vähemmän.

    VastaaPoista
  4. Unelma,
    Sitä minäkin tein. Katsotaan mitä tuleman pitää.

    Kaanon,
    Niin sitä se tekee.

    Yaelian,
    Kuulun niihin, jotka näkyvät vähemmän. Mielestäni kuitenkin tarpeeksi.

    VastaaPoista
  5. Näitä asioita olen juuri viime aikoina miettinyt;)

    VastaaPoista
  6. Jaa'a - kuolla vai kärsiä? "Rakasta, kärsi ja unhoita", sanotaan iskelmässä. Olisko lyhyt onni kuitenkin parempi kuin pitkä kärsimys? Kysyy suklaan ystävä ;)

    VastaaPoista
  7. isopeikko,
    Niinpä tietenkin.

    finkinja,
    Joskus on hyvä pysähtyä miettimään ikäänkuin väliaikaiskatsausta.

    Ina,
    Kallistun lyhyen onnen puolelle, jos ovat nuo vaihtoehdot.

    VastaaPoista
  8. Viisas pakina. On hyvä että on paikka jossa saa näyttää itsestään vain sen parhaan puolen mutta ei ole pakko. Tai voi jopa näyttää itsestään sellaisen puolen jota ei ole olemassakaan mutta pitäisi olla.

    VastaaPoista
  9. Totta, samoja ajatuksia pyörähti omaankin mieleeni pakinaperjantain haastesanaa lukiessani.
    On blogipersoona, työminä, sitten se jonka lähimmät tuntevat.
    Ja vielä se joka luulen itse olevani, kaikkine kätkettyine ajatuksineni.

    Miehelläsi taitaakin muuten olla hyvä huumorintaju!

    VastaaPoista
  10. Hauska mies sinulla :)

    Onneksi on monia puolia ihmisessä, julkisia, yksityisiä ja salattuja.

    VastaaPoista
  11. Condivido pienamente il suo punto di vista. Ritengo che questa sia un'ottima idea. Pienamente d'accordo con lei.
    E 'vero! Ottima idea, condivido.

    VastaaPoista
  12. Aivan! Huomasin juuri, kun tuli murheita, että haluaisin jakaa taakkaa jonkun kanssa. Isosti en halua tehdä sitä netissä, ehkä siksikin, että toivon tilanteen menevän ohi ja asian unohtuvan. Kuinka voin unohtaa, jos kirjoitan isosti. Kirjoitan siis etupäässä hyvistä asioista, koska oikeasti itsekin haluan muistaa juuri ne:) Ja niinhän muistikin toimii - aika kultaa muistot, blogin sivut ovat muisto...

    Hieno ja aatoksia herättävä pakina.

    VastaaPoista
  13. Demetrius,
    Just nappiin sanottu.

    Mk,
    Samaa mieltä. Kaikkea ei pidä pläjäyttää ventovieraille, yksityisyys on suotavaa ja jokaisella meillä on vielä oma salainen yksityisyytensä.

    On hänellä toisinaan ja taas toisinaan ei. Riippuu tilanteesta.

    SusuPetal,
    Kiitos.
    Se on hyvä asia, jotain saa pitää ihan itsellään.

    Inkivääri,
    Täsmälleen noin ajattelen minäkin.
    Kiitos.

    VastaaPoista
  14. Tämäpä vasta oikein täysosuma pakina. Niin ja tunnustan: mukavaa kun olet täällä. Olla, olla, kiitos :) Niin sitä kiintyy blogipersooniin kuten sinuun.

    VastaaPoista
  15. Lastu,
    Sanoit niin kauniisti, kiitos.

    Blogipersoonista on tullut tuttavia ja ystäviä. Aina pitää kurkata kuulumiset ja ajatukset, kun uutta ilmestyy.

    Tavataan taas.

    VastaaPoista
  16. Minua välillä lohduttaa se, että me olemme sitä kaikkea, blogipersoonaa, ystävää, lasta, vaimoa, äitiä, työminää, salaista ja salattua.
    Minä olen siis kaikki he ja vieläkin enemmän. Ainutlaatuinen tällaisenaan.
    Ehkä on niin, että ulkoiset asiat pystymme salaamaan, mutta sisäinen minämme pilkahtaa esiin monesta kolosta...

    VastaaPoista
  17. mm,
    Voin sanoa itsestäni samaa.
    Totta, että ulkomuoto on anonyymi, rivien välistäkin voi paljastua se sisäinen minuus.

    VastaaPoista