Kukkaniityllä

Viime kesänä löysin kukkaniityn, etsin sitä tänä kesänä.

  Ei ollut kukkaniittyä enää, paikalla huojui viljapelto.

Kunnes syksysunnuntaina, keskellä kaunista maalaismaisemaa,

eteeni avautui viime kesän toisinto, kaunis kukkaniitty.

  Iloinen ja värikäs kesäyllätys. 

Tässä se hehkuu värikkäänä ihailtavanani.

Keltaista, pinkkiä, oranssia, sinistä, valkoista.

Tunsin kuin olisin aarteen löytänyt,

kukkia ja kukkia.

Hunajakukkapelto, onko se mehiläisille.

Nyt on hiljaista, ei kuulu surinaa.

Sininen kukkameri huojuu vaiteliaana tuulenvireessä.

Kehäkukka kurkistaa hunajakukan takaa

Sillä lienee sanottavaa.

Sopu sijaa antaa unikoille keltaisten syyskukkien joukossa,

  keltaiset kukkijat kuin aurinkoja.

Kukkaenergiaa virtaa niityn mitalla.

Kirkastuiko maailma hetkeksi, tuntuu aivan siltä.

Viimeisenä ujostelee malvikki niityn takareunalla.

Oletteko täällä ensi kesänä.

Kukat hymyilevät täällä tai tuolla. Jostain meidät löydät.