torstai 16. syyskuuta 2010

Kellastuu


Syksy upottaa siveltimensä aurinkoon.
Vetäisee pitkin vaahteraa,
lehmusta, koivua, jalavaa.
Katson ikkunasta,
sivellin on pyyhkäissyt maiseman yli.
Kellastuu päivä päivältä enemmän.
Aurinko kalpenee,
sivellin viuhuu.
Kiire on sivellä aurinko lehdille.
****

26 kommenttia:

  1. Aivan älyttömän ihana runo ja kuva!!

    VastaaPoista
  2. Runosi on syksy! Upea sellainen :)

    VastaaPoista
  3. Kauniisti runo kuvittaa kuvan ja päinvastoin. Auringonkultaamaa vaahteranlehteä!

    VastaaPoista
  4. Malia,
    Kiitos.

    lepis,
    savisuti,

    Samoin kiitos kommenteista.
    Mukava kun kävitte.

    VastaaPoista
  5. Juuri niin, aurinko siirtyy taivaalta puiden lehdille hehkumaan, hienoa.

    VastaaPoista
  6. TÄmän kuvan monikerroksinen valo on kaunis, valon ja varjon vuorottelu. Niin syksyä. Kaunista sellaista. Kuin myös runo.

    VastaaPoista
  7. Ihan uusi ajatus - auringonvalo taivaalla hiipuu ja siirtyy lehtiin sitä mukaa kun syksy etenee ü

    Yritin itsekin ottaa kuvaa sisältä vihreästä kukkakimpusta niin että ulkona olevat ruskapuut olisivat tulleet taustalle.
    Ei onnistunut vaikka miten sommittelin.
    Että ei ole helppo laji!

    VastaaPoista
  8. Jotku vaahterat kellastuu, toiset punastuu.

    VastaaPoista
  9. Ihana ajatus, "Kiire on sivellä aurinko lehdille".

    VastaaPoista
  10. Demetrius,
    Kiitoksia.

    Sirokko,
    ielä saamme nauttia auringonkeltaisesta jonkun aikaa, sitten on kaamos ja värit häipyneet.
    Aurinko lepää.

    Reija,
    Kiitos. Sanoit kauniisti kuvasta ja sanoista.

    Pankin talkkari,
    Näin se menee, mutta nautitaan syksystä ja levätään kaamoksessa sitten aikanaan.
    Otin tuon kuvan pihalta (en ikkunan läpi) ja sivuilla näkyy pihan vihreitä puita, takaa häämöttää jo keltainen vaahtera.
    Totta ikkunan läpi harvoin saa onnistumaan varsinkaan värien suhteen.

    Nohna,
    Tai molempia samassa puussa.

    Unelma,
    Minustakin se kuvastaa auringon hiipumista syksyn loppua kohti.

    VastaaPoista
  11. Sinä maalasit kauniin sanoin syksyn ja kuvasit sen huikean loiston. Hieno!

    VastaaPoista
  12. Tosi hienot haastevastaukset!
    Vaahtera pehmentää kuvaa taustalla, kuin pitsiä.

    VastaaPoista
  13. Aurinkon kultaamat lehdet aivan leimahtelee värihehkua kuvassasi!

    VastaaPoista
  14. Auringon ja syksyn rinnastus on oivaltava juttu, värien siirto ja haalistuminen on tavoitettu hyvin, syksyn pimenevät illat ("aurinko kalpenee") ja värien hehku hyvin mukana.

    VastaaPoista
  15. Lämmin kuva kehystettynä lämpimin sanoin

    VastaaPoista
  16. Hienot sanat ja kuva! Kuva on ihan kuin kangas:)

    VastaaPoista
  17. Syksy on taitava maalari.
    Kuvasi ja runo kuvaavat valtavan hyvin syksyä ja juuri kellastumista.

    VastaaPoista
  18. Kaanon,
    Syksyn kuvaaminen on otollista, materiaalia riittää.

    Kissapelakuu,
    Kiitos, oli mukava lukea kommenttisi.

    Tapsu,
    Syksy vain on niin kaunista.

    Tuima,
    Kumppaneita ne ovat, toinen leiskuu ja toinen kalpenee.

    Savu,
    Kiitos.

    Inkivääri,
    Kiitos kommentistasi.

    aimarii,
    Kiitoksia, juuri niin kuin sanot me tunnemme syksyn.

    VastaaPoista
  19. Runollisesti keksitty: väri auringosta siirtyy maisemaan ja aurinko valjustuu talvea vasten. Sanat ja kuva paikallaan, ja ajassa kiinni.

    VastaaPoista
  20. Kutuharju,
    Kiitos, osuvan kauniisti kommentoitu.

    VastaaPoista
  21. Todella herkkä ja kaunis kuva! Pidän myös runosta. Se on sadunomainen. :)

    VastaaPoista
  22. Auringon loistetta on kuvasi lehdissä. Ihana syksyn runo!

    VastaaPoista
  23. patalappu,
    kipi,
    miiwi,

    Kiitos teille mukavista kommenteista.

    VastaaPoista
  24. Iltaa Arleena,
    Aivan upea kuva sulla haasteeseen - syksy tässä parhaimmillaan- meinasin sanoa et olispa aina syksy, mut ei ehkä kuitenkaan..

    VastaaPoista