Syksy upottaa siveltimensä aurinkoon.
Vetäisee pitkin vaahteraa,
lehmusta, koivua, jalavaa.
Katson ikkunasta,
sivellin on pyyhkäissyt maiseman yli.
Kellastuu päivä päivältä enemmän.
Aurinko kalpenee,
sivellin viuhuu.
Kiire on sivellä aurinko lehdille.
****
Valokuvatorstai-Runotorstai 176. haaste = kellastuva
Aivan älyttömän ihana runo ja kuva!!
VastaaPoistaRunosi on syksy! Upea sellainen :)
VastaaPoistaKauniisti runo kuvittaa kuvan ja päinvastoin. Auringonkultaamaa vaahteranlehteä!
VastaaPoistaMalia,
VastaaPoistaKiitos.
lepis,
savisuti,
Samoin kiitos kommenteista.
Mukava kun kävitte.
Hieno, valoisa kokonaisuus.
VastaaPoistaJuuri niin, aurinko siirtyy taivaalta puiden lehdille hehkumaan, hienoa.
VastaaPoistaTÄmän kuvan monikerroksinen valo on kaunis, valon ja varjon vuorottelu. Niin syksyä. Kaunista sellaista. Kuin myös runo.
VastaaPoistaIhan uusi ajatus - auringonvalo taivaalla hiipuu ja siirtyy lehtiin sitä mukaa kun syksy etenee ü
VastaaPoistaYritin itsekin ottaa kuvaa sisältä vihreästä kukkakimpusta niin että ulkona olevat ruskapuut olisivat tulleet taustalle.
Ei onnistunut vaikka miten sommittelin.
Että ei ole helppo laji!
Jotku vaahterat kellastuu, toiset punastuu.
VastaaPoistaIhana ajatus, "Kiire on sivellä aurinko lehdille".
VastaaPoistaDemetrius,
VastaaPoistaKiitoksia.
Sirokko,
ielä saamme nauttia auringonkeltaisesta jonkun aikaa, sitten on kaamos ja värit häipyneet.
Aurinko lepää.
Reija,
Kiitos. Sanoit kauniisti kuvasta ja sanoista.
Pankin talkkari,
Näin se menee, mutta nautitaan syksystä ja levätään kaamoksessa sitten aikanaan.
Otin tuon kuvan pihalta (en ikkunan läpi) ja sivuilla näkyy pihan vihreitä puita, takaa häämöttää jo keltainen vaahtera.
Totta ikkunan läpi harvoin saa onnistumaan varsinkaan värien suhteen.
Nohna,
Tai molempia samassa puussa.
Unelma,
Minustakin se kuvastaa auringon hiipumista syksyn loppua kohti.
Sinä maalasit kauniin sanoin syksyn ja kuvasit sen huikean loiston. Hieno!
VastaaPoistaTosi hienot haastevastaukset!
VastaaPoistaVaahtera pehmentää kuvaa taustalla, kuin pitsiä.
Aurinkon kultaamat lehdet aivan leimahtelee värihehkua kuvassasi!
VastaaPoistaAuringon ja syksyn rinnastus on oivaltava juttu, värien siirto ja haalistuminen on tavoitettu hyvin, syksyn pimenevät illat ("aurinko kalpenee") ja värien hehku hyvin mukana.
VastaaPoistaLämmin kuva kehystettynä lämpimin sanoin
VastaaPoistaHienot sanat ja kuva! Kuva on ihan kuin kangas:)
VastaaPoistaSyksy on taitava maalari.
VastaaPoistaKuvasi ja runo kuvaavat valtavan hyvin syksyä ja juuri kellastumista.
Kaanon,
VastaaPoistaSyksyn kuvaaminen on otollista, materiaalia riittää.
Kissapelakuu,
Kiitos, oli mukava lukea kommenttisi.
Tapsu,
Syksy vain on niin kaunista.
Tuima,
Kumppaneita ne ovat, toinen leiskuu ja toinen kalpenee.
Savu,
Kiitos.
Inkivääri,
Kiitos kommentistasi.
aimarii,
Kiitoksia, juuri niin kuin sanot me tunnemme syksyn.
Runollisesti keksitty: väri auringosta siirtyy maisemaan ja aurinko valjustuu talvea vasten. Sanat ja kuva paikallaan, ja ajassa kiinni.
VastaaPoistaKutuharju,
VastaaPoistaKiitos, osuvan kauniisti kommentoitu.
Kaunista :)
VastaaPoistaTodella herkkä ja kaunis kuva! Pidän myös runosta. Se on sadunomainen. :)
VastaaPoistaAuringon loistetta on kuvasi lehdissä. Ihana syksyn runo!
VastaaPoistapatalappu,
VastaaPoistakipi,
miiwi,
Kiitos teille mukavista kommenteista.
Iltaa Arleena,
VastaaPoistaAivan upea kuva sulla haasteeseen - syksy tässä parhaimmillaan- meinasin sanoa et olispa aina syksy, mut ei ehkä kuitenkaan..