Metsässä humisevien puiden katveessa on rauhoittavaa ja kevyt hengittää. Hetken mielijohteesta pysäytin auton ja pujahdin metsään. Minulla ei ollut mitään erityistä etsimistä sieltä. Jos nyt keltavahveroita olisi löytynyt niitä olisin poiminut. Samoin rouskuja ja tatteja. Ne ovat sieniä, jotka varmasti tunnistan ja joita uskallan syödä ja tarjota muillekin. Löysin valevahveroita, jotka eivät ole myrkyllisiä. Niitä voi syödä, mutta maku mieto ja mitään sanomaton. Ihasteleminen riitti tällä kertaa.
Karhuko sieltä puun takaa kurkkaa. Karhu se on. Kun kohtaat karhun, älä huuda, älä juokse pakoon, älä kiipeä puuhun, älä hyppää veteen, älä katso karhua päin naamaa. Peräänny hitaasti taakse päin. Jos harhu tulee kohti hyökkäämisaikeissa, asetu maahan makaamaan ja ole täysin hiljaa ja liikkumatta. Nämä ohjeet luin vasta metsäretken jälkeen kotona
Luonnossa-sivuilta.
Metsässä lähestyin karhua eli tein juuri sen mitä ei saisi. Onnekseni luonto leikitteli kanssani. Huumoria, opetus ja muistutus. Kunnioita luontoa samalla kun ihailet sitä.
Puiden välistä valo siilautuu kauniisti ja metsä näyttää satumetsältä. Pehmeät sammalvuoteet odottavat lepäilijöitä.
Missä noin ihanan kaunista metsää löytyy?
VastaaPoistaOnneks se ei sentään ollu karhu..
Kaun iita kuvia, kivoja tunnelmoja sinulla, arleena..
hanne,
VastaaPoistaTuolla Tampereen tieltä vähän sivutielle ja siellä sitä on. Metsää, jossa puut huminoivat ja kaiku vastaa.
Olisi voinut olla karhukin, niitähän nyt on liikkeellä. Aika vaikea olisi varmaan vetää maahan pötkölleen ja odottaa hiiren hiljaa... Onneksi ei ollut karhu, ehkä se ei olisi tykännyt lähemmästä tuttavuudesta.
VastaaPoistaIhanaa satumetsää. Epäilen pystyisinkö noita hyviä neuvoja noudattamaan, jos karhu vastaan tulisi.
VastaaPoistaHieno mielijohde! Näin pitäisi toimia useammin.
VastaaPoistaOli sisllä silti karhu. Se katseli sinua salaa jostain :)
VastaaPoistaOnnistuit kuvaankin vangitsemaan hienosti tuon 'pelästyksen'! Metsässä on voimaa ja sinne on joskus päästävä, pakosti.
VastaaPoistaIhanan kutsuva metsä!
VastaaPoistaKukapa tosiaan noita ohjeita tosipaikan tullen muistaisi.
Onneksi kohtaamani karhu pelästyi minua enemmän, tai se ei tarvinnut edes pakollista reaktiosekuntia ymmärtääkseen ettei halua tutustua tarkemmin.
Silloin huomasin kuinka nopea eläin karhu on, ja kuinka hitaasti ihmisen aivot reagoivat siihen mitä silmä näkee.
Jaloista puhumattakaan.
Kuvasi kutsuvat pujahtamaan seikkailuun :)
VastaaPoistaKaunista! Sammalemetsaa...
VastaaPoistaTuollaisessa minäkin kävelin. Ja löysin muutaman tatin. Ja kuulemma karhukin on liikkunut ihan lähellä....
VastaaPoistaAivan ihana metsä. Että mä rakastan tuollaisia maisemia, ja ajattele Väinöä tuolla viipottamassa. Sekin rakastaisi tuota.
VastaaPoistaOnneksi karhu enimmäkseen väistää ihmistä kuin kävisi kiinni - paitsi jos kokee että poikaset ovat uhattuina. Luulen että jos kohtaisin karhun, niin... ei, nyt en tiedä mitä tekisin. Hätäpaikan hetkellä olen yleensä neuvokas (sammuttanut yhden alkavan tulipalonkin, kuusivuotiaana, kun sisaret juoksivat karkuun), mutta karhu... niin, en tiedä.
VastaaPoista"Karhumetsä" on mystinen, lumoava.
Kuinkahan moni painaisi rauhassa päänsä alas kun karhu tallustelisi vastaan? Niin, ellei sitten kävisi kuin Lootin vaimolle..
VastaaPoistaMinä pelkään karhuja, olen liikkunut paikoilla joissa on kerrottu karhun liikkuneen ja olen ollut ihan vauhko.
Ihania sammalkuvia. Kuin sadusta.
Karhusi näytti kyllä aika aidolta ennen kuvan suurentamista:D
VastaaPoistaSetäni pitää aina karhukelloa mukana sieniretkillään, kilinä vaan kuuluu.
Sirokko,
VastaaPoistaMinäkin mietin, että miten kauhuissaan pitää olla jotta voi maata maassa hievahtamatta.
Famu falsetissa,
Kun on pakko, voimavarat vain löytyvät kummallisella tavalla ja ihminen voi toimia just oikein.
Rita,
Luontoon/metsään menemistä voin suositella, se virkistää.
isopeikko,
Luulin, että se oli tuon puun takana. Eikö näyttänyt ihan karhulta.
Lepis,
Eikö näytäkin osuvasti karhulta, huomasin yhtäläisyydet heti. Näin luonto panee miettimään, mitä karhun kohtaamisessa tulisi tehdä.
Mk,
Minä täällä sinisilmäisenä uskon toimivani ohjeiden mukaan. Toivottavasti ei tarvitse niitä ohjeita ottaa koskaan käyttöön.
Ajattelin sinua karhun kohtaamisessa. Toimit varmaan oikealla tavalla, eikä karhu ärsyyntynyt.
Marjattah,
Seikkailla pitää aina silloin tällöin.
Susa,
Eikö olekin rauhoittavaa.
Lastu,
Kyllä sitä karhun kohdatessaa jostain sen oikean toimintaohjeen saa mieleensä ja toimii järkevästi - onhan kysymys elämästä, jos karhu lähtee hyökkäämään.
Neili,
Enkä minä nähnyt tatin tattia.
Tuija,
Kyllä Väinö hurmaantuisi pehmeässä sammalmetsässä. Varmaan vähän kääntelisi ja penkoisi sammalikossa.
Kaanon,
Jos vaihtoehtoja ei ole, on kai paras olla liikkumatta ja hiljaa.
Arvaa pelkäänkö minä, kyllä.
Katriina,
Minusta se näytti karhulta ja laittoi mielikuvituksen lentämään. Helppoahan se on kun ei ole tosi kysymyksessä.
En ole kuullut tuosta karhun karkotuskellosta, kuulostaa hyvältä ajatukselta sekin.