Olenko minä hän

Kännykkä vingahti. Mies huuteli, katso viesti. Otin kännykän käteeni ja selasin viestin. Jostain syystä näppäsin puhelutietoihin. Tuijotin ruudun rivistöä, kolmantena komeili Arleena.  Hei, olet soittanut Arleenalle.  Kuka se on, minä en ainakaan tunne ketään sen nimistä.

Se on vain eräs, jonka tunnen aika hyvin, sanoi mies nauraen.
Sillä sekunnilla repesin. Enkö tunne itseäni, tarkemmin sanottuna blogipersoonaani. Olet sitten tallentanut numeroni blogipersoonan nimellä.
Eikö se ole hyvä idea. Kun valitsen Arleenan, on kuin soittaisin vieraalle naiselle, mies naureskeli.

Onko blogimaailma luonut minusta kakkospersoonan. Oma ja blogipersoona. Jakaudunko tietokoneen ääressä nettipersoonaksi, joka leijuu jossain bittitaivaassa. On niin helppoa näyttää itsestä vain juuri se puoli, joka parasta on. Kertoa vain ne asiat, jotka haluaa tuntemattomille muille blogipersoonille kertoa. Miksi teen näin. Haluan jakaa yksityiselämäni perheeni, ystävieni, tuttavieni ja sukulaisteni kesken. Tuttujen keskellä on turvallista olla oma itsensä.

"Ollako vai ei olla, siinä pulma:

Jalompaa onko hengen kärsiä

Kaikk’ inhan onnen iskut sekä nuolet

Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,

Lopettain kaikki? – Kuolla, – nukkua,

Ei muuta; – luulla, uness’ että päättyy

Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,

Nuo lihan perinnöt, – se loppu hartaast’

Ois halattava." 

William Shakespeare  on kirjoittanut näytelmäänsä Hamletin sanottavaksi nämä kuolemattomat vuorosanat.

Luulen, että kuljen valitsemallani tiellä täällä blogimaailmassa. Ollako vai ei olla, siihen on helppo vastata.

Toinen kysymys kuuluisi ollako vai ei olla täällä, se on pohtimisen ja toisen postauksen aihe.

******

Pakinaperjantai 200. haaste - Ollakko vai ei olla