tiistai 14. syyskuuta 2010

Niin maailma muuttuu

Kuulinko nyyhkytystä. Pysähdyin ja katselin ympärilleni, kyllä ihan selvästi joku nyyhkyttää.  Puiston pienen leikkialueen keinussa istui kumarassa pieni poika ja nyyhkytti. Lähettyvillä ei ollut ketään, poika oli yksin. Kuljin pojan luokse.
- Onko sinulle sattunut jotain. Poika nosti katseensa ja katsoi tummilla ruskeilla silmillään.
- Hukkasin euron enkä löydä sitä, hän nyyhkytti.  Avasi kätensä ja siinä oli 50 senttiä, euro oli pudonnut.
- Puhutko nyt totta, pudotitko sen tähän keinun lähettyville. Sanoin ja katselin näkyykö maassa mitään.
- Puhun totta, minun piti ostaa pikkuveljellekin karkkia ja  raha on hukassa.
- Asutko tässä lähellä, jututin poikaa ja hän tyyntyi.
- Ei, Lumikonkadulla. Isä on Moskeijassa ja minun piti lähteä ostamaan karkkia.
- Onko tässä lähellä Moskeija, ihmettelin. En ollut koskaan huomannut sitä.
- On se tuolla päin, poika viittilöi.
Sitten muistin, että vanhassa tehdasrakennuksessa on tosiaan joku rukoushuone. En ollut kiinnittänyt huomiotani mikä tai kenen se on. Kaivoin rahapussin esille ja keräsin kolikoita.
- Minä annan sinulle puuttuvan euron. Uskon, että puhut totta. 
- Kiitos. Poika laskeskeli kolikoita.
- Olet jo koulussa. Toisellako luokalla. - Joo toisella, poika katseli ruskeilla silmillään.
- Osaatko jo lukea ? - Osaan. Nyt minun pitää mennä Moskeijaan, isä odottaa.
Poika kipaisi juoksuun. Maailmamme muuttuu, kansainvälistyy. Naapurimme voivat olla iranilaisia, somaleja, kurdeja, afgaaneja. Enää emme elä Suomessa vain suomalaisten kesken.


Vuodenajat seuraavat toisiaan muuttumattomina vain maisema muuttuu. Syksyn värit leiskuvat pian täälläkin. Alkua on näkyvissä. Terassin kesäkukat eivät vielä ole valmiina syksyyn. Pelargoniat siirrän joulukuun alussa entiseen tapaan edelleen kukkivina pois. Ja tilalle jotain taas talven ajaksi.

15 kommenttia:

  1. Monimuotoisuus jokaisella tasolla on rikkaus.

    VastaaPoista
  2. Helsingissä tuon maailman muuttumisen huomaa hyvin,ja näköjään Turussakin.Lepis tuossa puki hyvin tuon muuttumisen sanoiksi.

    VastaaPoista
  3. Hannele,
    Parempaanko - joiltakin osin, joiltakin ei.

    lepis,
    Se on totta. Emme ole mitään lintukotolaisia Venäjän naapurissa maailman takana. OLemme maailmassa.

    Yaelian,
    Turussa on aika paljon maahanmuuttajia. Tosin ne suvat määrätyissä lähiöissä, mutta keskustassa sekoittuvat mukavasti meidän joukkoon.

    VastaaPoista
  4. Voi Arleena, ihana olit kun autoit toista pientä..noin minäkin olisin tehnyt.
    **************
    Kivan näköinen terassitunnelma, onko sulla lasitettu terassi vai parveke...mihin muuten laitat pelargoniat, säilytätkö yli talven jossain....?
    Ihanan näköinen ruskakuva...;=)
    Mukavaa viikon jatkoa.

    VastaaPoista
  5. Maailima muuttu ja aina emmen tiedä parempaanko vai huonompaan. Poika oli varmasti tyytyväinen.
    Kaunista ruskaa.

    VastaaPoista
  6. Maailma on auennut Suomeen asti, kulttuurit sekoittuvat pakostakin. Samoin kuin vuodenajat kuvissasi,syksy ei vielä ole ehtinyt terassillesi, mutta kyllä se sinnekin tulee aikanaan. Ihana ruska, sitä minun on ikävä.

    VastaaPoista
  7. Loistava ruskakuva.
    Mukava kertomus, sinulla on noita kertojan taitoja.
    Turku ei tosiaankaan ole enää se minun Turkuni. :)

    VastaaPoista
  8. Kyllä minä myös olisin heltynyt pikkumiehen murhen kuultuani. Toki veljelle karkit pitää viedä.
    Siellä näkyy jo ruskan värejä ilmeisesti vaahterassako?
    Niiden värikylläisyys antaa syksylle iloisen ilmeen. Tottahan tuo on, että maailmammme on muuttunut, kun muualta on tullut väkeä. Tänäänkin katsahdin ympärilleni, kun Taivalkosken kaupassa asioidessani enempi oli thaimaalaisia, kun meitä muita.

    VastaaPoista
  9. Kyllä tuollainen tarina hellyttäisi ainakin minun sydämeni.
    Ihana ruskakuva!

    VastaaPoista
  10. Vielä kuulee tarinoita miten lapsi on heitetty bussista kun rahat ei riitä matkaan tai bussikortti on kadonnut. Kerran tosin asemalla kaksi poikaa pummasi junalippurahoja Lahteen saakka... tarinakin tuntui vähän hurjalta. Jos olisi ollut aikaa, olisin soittanut sinne Lahteen vanhemmilleen, että odotellaanko siellä, nyt jäivät pojat rahatta. Lapsia kyllä yl. autan.

    Jos pieni poika ihan aidot kyyneleet sai aikaiseksi, euron häviäminen kuulostaa todelta, tai ainakin kaveri on niin hyvä näyttelijä,e ttä on euronsa ansainnut :)

    VastaaPoista
  11. Kyllä olikin niin hellyttävä tarina pikkuselta pojalta, että pakkohan se oli uskoa!
    Ihanan näköstä sulla siellä jo onkin, kaunista ruskaa!
    Ja pelargoniat vielä myös paljon kukassaan!

    VastaaPoista
  12. Tuija,
    Minulla on terassi ja siinä lasitus sekä pieni piha, just sopivan kokoinen minulle.

    Pelargoniat heitän bioroskiin, koska meillä ei ole kellaritilaa.

    raija,
    Totta maailma ei ole enää sama kuin eilen, sekä hyvää että huonoa.

    Sirokko,
    Maailma yhdentyy toivottavasti, ei aina siltä oikein tunnu. Me otamme mielestäni hienosti vastaan apua tarvitsevat ja kyllä siinä livahtaa ansiottomasti jokunen muukin joukossa.
    Syksy on kaunista aikaa, värikylläistä.

    Unelma,
    Varmaankin on muuttunut paljon sen jälkeen kun olet muuttanut. Mutta niin koko Suomikin. Maahanmuutto on tullut tännepäin, ennen meiltä muutettiin Ameriikkaan ja Ruotsiin.

    aimarii,
    Ympäri Suomea olemme saaneet ihmisiä maailmalta. Sodanjaloista ja syrjinnän pelottamina
    Kuvassa on myös vaahteraa, lehmuksia ja muita lehtipuita.

    Kaanon,
    Äitinää on aika vaikea ohittaa yksinään itkevää poikaa.

    Kutuharju,
    Isompien poikien kohdalla kyllä terve realismi on paikallaan, rahanpummaus on yleistä.
    Tämä poika oli pieni ja yksinäinen, kuulin nyyhkytyksen jo kaukaa.

    VastaaPoista
  13. Tummat silmä herkistivät sinut ja hellyit ;=)

    VastaaPoista
  14. Zilga,
    Kyllä, olen syntynyt sinisilmäiseen sukuun ja ihailen aina ruskeita silmiä.

    VastaaPoista